Täyssinän rauha 1595 ja Ruotsin itäraja

Miksi Täyssinän rauhaa alettiin neuvotella?

Kaksivuotinen aseleposopimus oli osoittautunut pitäväksi. Se oli solmittu Täyssinässä Juhana III:n kuoleman jälkeen, osin myrskyisissäkin neuvotteluissa. Taustalla oli Ruotsin epäselvä valtatilanne sekä Virossa olleen armeijan uhkaava romahdus. Valtion kassa oli tyhjä pitkään jatkuneen sotimisen vuoksi, eikä joukkoja kyetty huoltamaan ja varustamaan.

Ruotsin kuninkaaksi nimitettiin vuonna 1594 Puolan kuningas, Juhanan poika ja katolinen Sigismund. Sisäisesti maa ajautui valtataisteluun kuninkaan ja hänen setänsä Kaarle-herttuan välillä. Venäjällä hallitsijana oli tsaari Fjodor I, mutta todellista valtaa käytti hänen neuvonantajansa Boris Godunov.

Venäläiset tunsivat ruotsalaisten keskinäiset valtataistelut. Se vaikutti neuvottelujen kulkuun, kun Täyssinässä marraskuussa 1594 alkaneet neuvottelut etenivät huonosti.

Mitkä olivat Täyssinän rauhan neuvottelujen pääkysymykset?

Rauhansopimuksen pääkysymykset olivat Venäjän ulkomaankauppa ja Käkisalmen eli Korelan kihlakunnan kohtalo. Kaarle-herttua arvioi Käkisalmen läänin luovutuksen olevan ehtona sopimuksen syntymiselle. Vastineeksi Venäjän olisi luovutettava Rajajoen ja Nevajoen välinen alue, jokin muu tähdellinen alue tai ainakin maksettava tuntuvat korvaukset.

Lopulliset neuvotteluohjeet antoi kuitenkin Sigismund. Vähimmäisvaatimuksena oli paluu sotaa edeltävälle rajalle, jolloin Venäjä maksaisi korvaukset Käkisalmen kihlakunnasta. Venäläisille annetun ensimmäisen tarjouksen mukaan Ruotsi halusi Inkerin, muun muassa Pähkinälinnan sekä Outovan ja Laatokankaupungin, kuin myös rajavedon Jäämerelle asti.

Ruotsi oli taipumassa Venäjän vaatimuksiin Käkisalmen kihlakunnasta. Lähinnä keskusteltiin mahdollisesta korvaussummasta. Ruotsalaiset pelkäsivät venäläishyökkäystä Narvaan tai Käkisalmeen, mikäli neuvottelut katkeaisivat.

Tammikuussa 1595 venäläiset ilmoittivat keskeyttävänsä neuvottelut tuloksettomina ja aikovansa purkaa leirinsä lähteäkseen. Tämä sai ruotsalaiset peräytymään korvausvaatimuksesta, ja neuvottelut jatkuivat. Rauhanneuvottelut keskeytyivät vielä useampaan kertaan, kunnes toukokuussa sopimus saatiin allekirjoitettua.

Mitä Täyssinän rauhassa sovittiin?

Sopimukseen sisältyi kaksi pääkohtaa. Venäjä luopui kaikista vaatimuksistaan Narvanjoen länsipuoliseen alueeseen. Ruotsi luopui valloittamastaan Käkisalmen kihlakunnasta ja valtaamiltaan Inkerin alueilta.

Karjalankannaksella raja kulki samoin kuin jo Pähkinäsaaren rauhassa oli sovittu, mutta pohjoisempana raja vedettiin uudestaan niin, että se päättyi Varanginvuonoon. Käkisalmen kihlakunnan vallanvaihto tapahtuisi vasta pohjoiseen tehtävän rajankäynnin jälkeen. Kihlakunta luovutettiin vuonna 1597.

Väestön asema oli turvattava. Venäläiset saivat jäädä paikoilleen, heidän omaisuutensa oli turvattava eikä heitä saanut pakkomuuttaa muualle. Kihlakuntaan asettuneet suomalaiset saivat esteettä muuttaa tavaroineen takaisin Suomen alueelle. Kaikki vangit vapautettaisiin ilman lunnaita.

Venäjän oli käytävä ulkomaankauppansa Viipurin ja Tallinnan kautta, ei Narvasta tai Itämeren venäläisistä satamista. Rauha oli kauppapoliittisesti voitto Ruotsille, koska sovittiin, että Viipuri ja Narva olisivat kansainvälisen transitokaupan tapuleita.

Mikä merkitys Täyssinän rauhan rajalla oli sodan jäljille?

Täyssinän rauha päätti 25-vuotisen raskaan ja verisen sotajakson. Erityisesti Suomen ja Käkisalmen kihlakunnan alueilla se oli ollut siviiliväestölle tuhoisaa sissisotaa. Tuhoretket olivat ulottuneet Perämeren rannikolta Kuolan niemimaalle, Aunuksen Karjalasta Jäämerelle. Vakinaiset armeijat olivat tuhonneet Inkeriä, Viroa ja Käkisalmen kihlakunnan eteläosia. Kymmeniätuhansia siviilejä oli surmattu, mikä oli raskas suonenisku ajan vähäiselle väestölle.

Opettajana huomaan, että siviilien asemaa sodassa käsitellään koulussa usein myöhempien esimerkkien kautta, kuten sotalasten vaiheissa, mutta Täyssinän rauhaa edeltänyt hävitys kohtasi samalla tavalla tavallisia perheitä ja kyliä.

Kauppamääräykset jäivät toteutumatta. Kauppa kulki jatkossakin puolalaisten Riian, Königsbergin ja Danzigin sekä Jäämeren venäläisen Arkangelin satamien kautta. Myös ikivanha sisävesi- ja maantiekauppa jatkui. Suomen puolelta käytiin vapaasti kaupparetkillä Pihkovassa, Novgorodissa ja Karjalan kauppapaikoilla, ja venäläiset jatkoivat kauppamatkojaan Viroon ja Suomeen.

Suomen alueen ja Venäjän välisellä osuudella uusi raja merkittiin maastoon tärkeimmille rajapaikoille. Nykyisistä tärkeimpiä olivat Maanselän rajakivi Pohjois-Karjalassa sekä Luutsalon, Ohtaansalmen, Pisan, Ala-Keyrityn ja Tiilikan rajakivet Pohjois-Savossa. Rauhassa määritelty raja pohjoiseen tunnusti Savoon ja pohjoiselle Pohjanmaalle syntyneiden uudisasutusten kuulumisen Ruotsiin ja samalla Suomen alueeksi. Vuonna 1607 Oulun käskynhaltija Isak Behm suoritti yksin ilman venäläisen puolen läsnäoloa rajanvedon pohjoisosalla Inarinjärveen asti. Tämä rajanveto jäi pysyväksi. Täyssinän rauhan raja oli Ruotsin ja Venäjän rajana 22 vuotta, Stolbovan rauhaan 1617.