Toholammin historia – kivikaudesta tervanpolton ja siirtolaisuuden pitäjäksi

Milloin ihminen saapui Toholammin seudulle ja millaisia esihistoriallisia löytöjä sieltä on tehty?

Ihminen saapui Toholammin seudulle kampakeraamisen kulttuurin aikoihin. Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty seitsemän muun muassa Lahnalammilta ja Sykäräisistä, ja esinelöytöjä on tehty runsaasti. Kampakeraamisen kulttuurin lopulla Lestijoen laakso näyttää kuitenkin menettäneen asutuksensa, sillä löytöjä on sangen niukasti. Myös pronssi- ja rautakautisia löytöjä on tehty hyvin vähän.

Suomalaiset saapuivat 1100-luvulla saamelaisten erämaille, ja nämä väistyivät tulokkaiden alta tai sulautuivat heihin. Kainulaisiksi ja myöhemmin pirkkalaisiksi nimetyt pohjankävijät olivat kotoisin Satakunnasta ja Suur-Pirkkalan pitäjistä. Osa satakuntalaisista erämiehistä asettui 1200-luvulla Keski-Pohjanmaan jokien suihin. Nimistötutkimus tukee satakuntalaisten eränkäyntiä: Toholammin Oravalla on vastineensa Karkun pitäjän Oravalassa. Myös hämäläiset ulottivat eräretkensä Pohjanmaalle, ja Toholammin monet Jämsä-nimet viittaavat Päijänteen rannoille.

Miten Toholammin kylä syntyi ja milloin se mainitaan ensimmäisen kertaa verokirjoissa?

Toholammin varhaisin tunnettu asukas lienee vuoden 1551 nokkaveroluettelossa mainittu Matti Oravainen. Asutus erotettiin verokirjassa ensi kertaa Ylikannuksesta vuonna 1568 Kalliokosken kylänä, jonne verokirjaan ensimmäisenä merkitty Antti Antinpoika oli perustanut uudistilansa. Yhteensä verokirjoihin oli merkitty yhdeksän asukasta. Kalliokosken asukas häviää pian verokirjoista, ja kylä saa tutun Toholampi-nimensä Lestijoessa olevan vähäisen laajentuman mukaan.

Pitäjän peltoala oli vuonna 1570 viisi hehtaaria, eikä asukasluku kasvanut seuraavina vuosikymmeninä ollenkaan. 1590-luvulla asukasmäärä kaksinkertaistui nuijasodasta huolimatta, kun savolaisia muutti seudulle. Hallinnollisesti Toholampi kuului Suur-Lohtajaan. Naapuripitäjien kuten Kannuksen ja Kokkolan alueet kytkeytyivät samaan Pohjanmaan rannikkomaailmaan, samoin sisämaan Lestijärvi ja Reisjärvi.

Miten tervanpoltto vaikutti Toholammin historiaa kirkon aikakaudella?

Asutuskehitys katkesi 1600-luvulla Ruotsin sotien vuoksi. Vuonna 1624 verotarkastuksessa todettiin Suur-Lohtajan parhaimpien tervametsien löytyvän Kannuksen Mutkalammilta ja Toholammilta. Tervanpoltosta tuli ensimmäinen apuelinkeino, joka auttoi talonpoikia siirtymään luontaistaloudesta luottatalouteen. Yhden talon tervantuotanto saattoi nousta useisiin kymmeniin tynnyreihin, ja käräjilläkin riideltiin tervasta useasti. Myös pienimuotoista raudanvalmistusta harrastettiin: talonpojat valmistivat ankkureita ja muita taontatöitä vesivoimalla käyvien väkivasaroiden avulla. Rautateollisuus laantui 1700-luvulla.

Ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1665 Lestijoen varrelle. Vuoden 1700 rovastintarkastuksessa todettiin sade ja lumi löövän kirkonnurkista sisään, ja uusi kirkko valmistui samalle paikalle 1765 kalajokilaisen Matti Jylkän toimiessa rakennusmestarina. Asuntopapin pitäjä sai vasta 90 vuotta ensimmäisen kirkon valmistumisen jälkeen, ja omaksi kappeliseurakunnaksi Toholampi erotettiin Lohtajasta 18. elokuuta 1775.

Miten Toholampi toipui isosta vihasta ja milloin uusi kirkko rakennettiin?

1700-luvun alussa talomäärä pysyi samana kuin 1600-luvulla, sillä suuret kuolonvuodet ja vuonna 1714 alkanut isoviha pitivät asutuksen paikoillaan. Isonvihan aikana venäläiset tulivat ensimmäistä kertaa seudulle: Toholammilla surmattiin kymmenittäin viattomia ihmisiä, poltettiin taloja ja tapettiin karjaa. Isonvihan jälkeen alkoi voimakas jälleenrakennus. Toholammin asutuskäyrä oli vuosien 1723–1808 Suur-Lohtajan kylistä kaikkein jyrkin: taloluku nousi 26 talosta 122 taloon.

Vuonna 1851 kuvernööri tuomitsi vanhan kirkon korjauskelvottomaksi. Piirustukset laati arkkitehti Carl Axel Setterberg vuonna 1857, rakennusmestariksi valittiin Jaakko Kuorikoski Kaustiselta, ja uusi kirkko nousi Kettukankaalle syyskuussa 1861. Toholampi tuli senaatin päätöksellä itsenäiseksi kirkkoherraseurakunnaksi 1859, ja päätös astui voimaan Suur-Lohtajan viimeisen kirkkoherran kuoltua 1882. Ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin 1883 Sääksmäen kappalainen Johannes Schönberg.

Miten Toholammin kunnallishallinto syntyi ja miten väestö kehittyi?

Kunnallishallituksen kirkonkokous asetti 17. syyskuuta 1865. Kunnallislautakunnan valitseminen ei onnistunut ensi yrittämällä, sillä vastustajat olivat koonneet rivinsä. Kappalainen V. F. Lilius toteaa pöytäkirjassaan nousseen ”kauhian möykyn”, joka yhdellä suulla huusi, ettei semmoisia uusia laitoksia ollenkaan tarvita.

Vuonna 1900 asukkaita oli 3 674 ja 1910 jo 4 426, mutta siirtolaisuus verotti väestöä. Vuosina 1872–1917 Toholammilta lähti 2 042 ihmistä hakemaan parempaa elämää Amerikasta. Suurimmat siirtolaisvuodet olivat 1893–1902, jolloin Toholampi kuului maan johtaviin siirtolaispitäjiin yhdessä Etelä-Pohjanmaan Isokyrön, Kortesjärven ja Alajärven kanssa. Kun Yhdysvallat alkoi 1920-luvulla rajoittaa siirtolaisuutta, toiveet suunnattiin Kanadaan, ja vähitellen lähtijöiden määrä väheni elintason paranemisen myötä.

Väestöhuippu saavutettiin 1950, jolloin asukkaita oli lähes 5 000. Sen jälkeen määrä laski nopeasti, kunnes 1970-luvun lopulla kääntyi taas kasvuun: vuonna 1985 asukkaita oli 4 070. 1990-luvun alun lama käänsi luvun jälleen laskuun, ja 2011 asukkaita oli 3 462.