Turun rauha 1743: raja, neuvottelut ja seuraukset

Mitä Turun rauhassa sovittiin?

Turun rauha allekirjoitettiin 7. elokuuta 1743. Sopimus teki Kymijoen länsihaarasta Venäjän ja Ruotsin välisen rajan. Kymijoen alajuoksulla raja kulki joen läntisintä, Ahvenkoskenhaaraa pitkin.

Ruotsi luovutti Venäjälle Kymijoen itäpuolella, Mäntyharjun reitin ja Saimaan eteläpuolella sijaitsevat alueet sekä Savonlinnan ympäristöineen. Loppuosa Etelä-Karjalasta ja osa Etelä-Savosta siirtyi Venäjän hallintaan. Savonlinnan kohdalla rauhan raja liittyy suoraan Savonlinnan historiaan, sillä kaupungin ympäristö mainitaan luovutettujen alueiden joukossa.

Venäjän hallitsija takasi valloittamiensa alueiden asukkaille uskonnon, omaisuuden, lait ja säätyerioikeudet. Vuoden 1734 yleinen laki oli tullut voimaan näilläkin alueilla, kuten muuallakin Ruotsissa. Rauhansopimukseen ei sisältynyt Uudenkaupungin rauhan tyylistä Venäjän oikeutta valvoa sopimuksen noudattamista Ruotsissa.

Osapuolet lupasivat anteeksiannon toisen vallan palvelukseen siirtyneille. Näitä vastaan ei voitu nostaa maanpetossyytettä. Sopimuksen ehdot koskivat siis sekä rajaa, hallintoa että niitä ihmisiä, jotka olivat sodan aikana joutuneet valitsemaan puolensa.

Missä ja miten Turun rauhan neuvottelut käytiin?

Venäjä ilmoitti helmikuussa 1743 suostuvansa rauhanneuvotteluihin sodan lopettamiseksi ja ilmoitti neuvottelupaikaksi Turun. Pietarissa ei vielä tuolloin ollut sovittu venäläisten neuvottelutavoitteita. Ruotsia neuvotteluissa edustivat kanslianeuvos Erik Mattias von Nolcken ja vapaaherra Herman Cedercreutz, jotka molemmat olivat entisiä Ruotsin Pietarin-lähettiläitä. Turku oli neuvottelupaikkana osa Turun historiaa juuri tämän rauhansopimuksen kautta.

Ruotsin valtuuskunta saapui Turkuun ensiksi odottamaan venäläisen valtuuskunnan saapumista. Neuvottelut aloitettiin 7. helmikuuta 1743. Venäläiset vaativat aluksi koko Suomea. Ruotsalaiset taas vaativat, että Uudenkaupungin rauhassa sovittua rajaa pitäisi korjata Ruotsin hyväksi siten, että muun muassa Viipuri pitäisi palauttaa Ruotsille. Vanha rajanveto toi neuvottelupöytään myös Uudenkaupungin rauhan, johon ruotsalaiset vetosivat.

Samaan aikaan Ruotsin oli valittava itselleen kuningas vuonna 1741 menehtyneen Ulriika Eleonooran seuraajaksi. Toisessa vaiheessa Venäjä oli valmis tinkimään tavoitteistaan, mikäli Ruotsin kuninkaaksi valittaisiin keisarinna Elisabetin toivoma henkilö. Venäjä voisi tällöin tyytyä vain Uuteenmaahan ja Kymenkartanon lääniin.

Ruotsalaiset ilmoittivat, etteivät voisi luovuttaa Kymijoen länsipuolisia alueita. Venäläiset ilmoittivat silloin haluavansa koko Savon. Kun venäläiset olivat katkaisemassa neuvotteluja, Ruotsin valtuuskunta lupasi omalla vastuullaan ilman valtuutusta luovuttaa Savonlinnan ympäristöineen Venäjälle. Se riitti rauhan solmimiseksi Venäjän valtuuskunnalle.

Mitä Venäjä tavoitteli Suomelta Turun rauhan neuvotteluissa?

Venäjä harkitsi ottavansa tavoitteekseen joko koko Suomen liittämisen Venäjään tai itsenäisen puskurivaltion muodostamisen Suomesta. Venäläisten mielestä hallitsijan tulisi tällöin olla herttua Aadolf Fredrik. Neuvotteluissa mietittiin myös, että suomalaiset otettaisiin kolmanneksi osapuoleksi ja saisivat valita joko itsenäisyyden tai paluun Ruotsin yhteyteen.

Tämä oli viittaus edellisenä vuonna esitettyyn Suomen kuningaskuntahankkeeseen ja sitä esitelleeseen keisarinna Elisabetin manifestiin. Neuvottelun päätteeksi keisarinna kuitenkin linjasi Venäjän tavoitteiksi Kymenkartanon ja Uudenmaan läänien ottamisen Venäjän haltuun. Näin Venäjän armeija saataisiin irti Suomea miehittämästä. Kuultuaan nämä ehdot Ruotsi pyysi neuvottelutaukoa.

Alustava neuvottelutulos saatiin 19. kesäkuuta 1743. Se oli helpottava tieto Ruotsille, jossa kapinoivat Taalainmaan talonpojat piirittivät pääkaupunkia. Kapina kukistettiin neljä päivää myöhemmin, ja sitä seuraavana päivänä herttua Aadolf Fredrik valittiin kruununperijäksi.

Rauha päätti hattujen sodan ja sen mukana pikkuvihan venäläismiehityksen Suomessa. Sodan syttyminen oli Ruotsin syytä, ja sen sodankäynti oli kehnoa. Sen vuoksi rauhanehtoja voi pitää Ruotsille lievinä.

Miten Turun rauha vaikutti Suomeen?

Suomen kannalta oli myönteistä, että Ruotsi alkoi sodan jälkeen kiinnittää huomiota Suomen puolustukseen ja talouden kehittämiseen. Tämä johtui siitä, että ruotsalaiset pelkäsivät suomalaisten uskollisuuden Ruotsille heikentyneen. Rauhan jälkeinen huomio kohdistui siis sekä puolustukseen että talouteen.

Hattujen sotaa seuranneen, Ruotsin aloittaman Kustaa III:n sodan jälkeen solmitussa Värälän rauhassa Turun rauhan rajat jäivät voimaan. Kymijoen länsihaara, Ahvenkoskenhaara, Savonlinnan ympäristö sekä Kymijoen itäpuolella, Mäntyharjun reitin ja Saimaan eteläpuolella sijaitsevat alueet määrittivät näin rauhan sisältöä myöhemminkin.

Vuoden 1743 sopimus jäi osaksi Turun kaupungin tarinaa, mutta sen vaikutukset näkyivät rajalla, hallinnossa ja siinä, miten Ruotsi sodan jälkeen suhtautui Suomeen. Neuvottelujen aikana esillä olleet vaihtoehdot kertoivat myös siitä, että Suomen asema oli tuolloin avoin kysymys Venäjän ja Ruotsin välisessä politiikassa.