Uudenkaupungin rauha ja Suomen raja 1721

Missä Uudenkaupungin rauhasta neuvoteltiin ja miten neuvottelut etenivät?

Ruotsi solmi rauhansopimukset ensin Preussin, Tanskan, Hannoverin ja Holsteinin kanssa. Ruotsille oli pettymys, että se tämän jälkeen joutui yksin neuvottelemaan Venäjän kanssa eikä saanut sivustatukea esimerkiksi Isolta-Britannialta. Venäjä ei hyväksynyt brittien läsnäoloa neuvotteluissa.

Neuvottelut alkoivat 26. toukokuuta 1721 Uudessakaupungissa. Kaupunki oli sodan pahasti runtelema. Ruotsin neuvottelijoina olivat suomalaissyntyinen valtaneuvos Johan Lillienstedt ja maaherra Otto Reinhold Strömfelt. Venäjän neuvottelijoina toimivat kenraaliluutnantti Jacob Bruce ja kanslianeuvos Andrei Osterman.

Ruotsin alkuperäiset neuvottelutavoitteet olivat täysin epärealistiset maan huonoon tilanteeseen nähden. Lopulta neuvottelijoille annettiin lupa suostua venäläisten vaatimuksiin. Lillienstedt pyrki säilyttämään Viipurin Ruotsin omistuksessa, mutta venäläiset eivät suostuneet siihen. Siksi neuvottelut venyivät niin pitkiksi, että rauhansopimus saatettiin allekirjoittaa vasta 30. elokuuta 1721.

Mihin raja asettui Uudenkaupungin rauhassa?

Ainoa neuvottelemalla saatu lievennys oli se, että Lappeenranta jäi Ruotsin puolelle. Näin muodostui niin sanottu ”Pietari Suuren rauhan raja”, johon venäläiset palasivat vuoden 1940 rauhanneuvotteluissa. Tuo myöhempi vaihe liittyy sivullani Moskovan rauhansopimukseen.

Ruotsin alueeseen Suomessa tuli rauhan myötä kuulumaan entisen Käkisalmen läänin pohjoisosa. Venäjään liitettiin Karjala ja Viipuri. Sodan aikana koko Suomi oli joutunut venäläisten miehittämäksi, ja isoviha päättyi tähän rauhaan.

Virolahden kunnassa Uudenkaupungin rauhan rajankäynnistä on säilynyt kymmenen rajakiveä: Itäkivi, Everstienkivi, Kirkkotien kivi, Heijarinkivi, Alapihlajan kivi, Sahantauksen kivi, Lepkankaan kivi, Kallionpellon kivi, Käyhkäntien kivi ja Hurpun kivi.

Mitä alueita Ruotsi luovutti Uudenkaupungin rauhassa ja millaiset olivat sopimuksen ehdot?

Ruotsin suurvalta-aika päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle Inkerinmaan, Viron, Liivinmaan, Käkisalmen läänin eteläosan ja läntisen Karjalankannaksen. Venäjän hallitsija takasi rauhassa saamiensa alueiden asukkaille näiden uskonnon, omaisuuden, lait ja säätyerioikeudet.

Ajan tavan mukaan Venäjä maksoi saamistaan alueista Ruotsille rahakorvauksen, jonka arvo oli kaksi miljoonaa hopeariikintaaleria. Ruotsi sai oikeuden tuoda Baltiasta tullivapaasti 50 000 ruplan arvosta viljaa.

Ruotsin kannalta epäedullinen sopimuskohta oli toteamus, että Venäjä sai toimia Ruotsin hallitusmuodon noudattamisen ja voimassapitämisen takaajana. Näin se pääsi sekaantumaan Ruotsin sisäpolitiikkaan.

Saivatko Uudenkaupungin rauhan neuvottelijat lahjuksia Venäjältä?

Historiantutkimuksessa on pohdittu rauhanneuvottelijoiden mahdollisesti saamista lahjuksista. Venäjän neuvottelijoilla oli runsaasti rahavaroja, ja heidän tilinpitonsa mukaan Lilienstedt ja Strömfelt sekä heidän avustajansa olisivat saaneet venäläisiltä rahaa.

Venäjälle edullinen rauhansopimus olisi tosin syntynyt ilman lahjuksiakin, koska Ruotsi oli pahasti alakynnessä. Rauhansopimus oli yksi niistä Ruotsin ja sen naapurimaiden rauhanneuvotteluista, joilla pyrittiin lopettamaan suuri Pohjan sota.