Uudenkaupungin historia: Kalaisesta satamakaupungiksi

Miten Uusikaupunki kehittyi Männäisten kauppapaikasta kaupungiksi?

Uusikaupunki tunnettiin alun perin nimellä Kalainen. Nykyinen kaupunki sijaitsee Varsinais-Suomessa ja on Vakka-Suomen seutukunnan pääkeskus. Naapurikunnat ovat Kustavi, Laitila, Pyhäranta, Taivassalo ja Vehmaa.

Puuastioiden valmistus oli alueen merkittävä elinkeino jo varhaiskeskiajalla. Nykyisen Kalannin kirkonkylän alueella sijaitsi Männäisten merkittävä kauppapaikka. Siellä käytiin kauppaa muiden Itämeren maiden kanssa, ja vastineeksi saatiin suolaa.

Kaupankäynnin laillistamiseksi paikalle perustettiin uusi kaupunki. Kuningas Kustaa II Aadolf perusti Uudenkaupungin 19. huhtikuuta 1617 Ruokolan, Mäyhölän ja Pietolan kylien alueelle. Perustamisen jälkeen lähialueen talonpojat muuttivat kaupunkialueelle. Perustamisvuotensa vuoksi Uusikaupunki on Suomen 12. vanhin kaupunki.

Pian perustamisen jälkeen kaupunkiin valmistui ensimmäinen kirkko vuonna 1627. Kaupungin asemakaava luotiin 1600-luvun puolivälissä. Keskusta rakentui perinteisen ruutuasemakaavan pohjalle, ja sama ruutukaava näkyy edelleen puutalokeskustassa. Vuosina 1646–1681 Uusikaupunki oli Vasaborgin kreivikunnan pääkaupunki.

Miten Isoviha ja Uudenkaupungin rauha vaikuttivat kaupunkiin?

Suuren Pohjan sodan aikaisen Isovihan aikana valtaosa kaupungin väestöstä pakeni Ruotsiin. Venäläiset miehittivät kaupungin vuonna 1713. Kaupungin länsipuoli ehdittiin vallittaa ennen sodan päättymistä.

Sodan jälkeen venäläissotilaat vetäytyivät kaupungista, mutta tuhosivat rakennuksia ja muuta omaisuutta. Ruotsin ja Venäjän välinen rauha solmittiin venäläisten vaatimuksesta Uudessakaupungissa vuonna 1721. Sopimusta on myöhemmin alettu kutsua Uudenkaupungin rauhaksi, ja sillä on osansa myös Euroopan historiassa.

Rauhan jälkeen kaupunkia jälleenrakennettiin ja asukasluku nousi merkittävästi. Uuteenkaupunkiin syntyi pian tontti- sekä asuntopula. Kaupunki laajeni noudattamatta keskustan ruutukaavaa. Uudet asuinalueet olivat laajalti merimiesten asuttamia, ja alueiden nimiä lainattiin Ruotsista.

Miten tapulioikeudet, laivanrakennus ja suurpalot vaikuttivat Uuteenkaupunkiin?

Uudellekaupungille myönnettiin tapulioikeudet 1830-luvulla, jolloin kaupankäynti vapautui. Oikeuksien myötä väkiluku kääntyi kasvuun, ja 1850-luvulla asukkaita oli noin 3 000. Samalla merenkulku nousi merkittäväksi elinkeinoksi.

Kaupungissa rakennettiin laivoja, joiden merkittävimmät kohdesatamat olivat Tukholma sekä Kööpenhamina. Suuren laivanrakennuskauden aikana vuosina 1857–1876 kaupungissa toimi jopa viisi laivanveistämöä. Kauden lopussa Uudenkaupungin kauppalaivasto oli Suomen kolmanneksi suurin Viipurin ja Raahen jälkeen. Teollistumisen myötä kaupungin kulta-aika purjelaivoissa päättyi 1800-luvun lopulla. Kaupunki kukoisti erityisesti juuri tällä 1800-luvun laivanrakennuskaudella.

Muiden puutalokaupunkien tapaan myös Uusikaupunki kärsi tulipaloista. Merkittäviä tulipaloja tapahtui 1700-luvulta lähtien, mutta tuhoisimmat olivat 1800-luvulla. Alisenkadun ja Myllykadun kulmassa sijainneeseen kauppiaanleski Helena Juliana Södermanin taloon iskenyt salama sytytti 22. ja 23. elokuuta välisenä yönä vuonna 1846 tulipalon. Palo tuhosi 97 täyteen rakennettua tonttia, ja lähes puolet eli noin 1 100 kaupungin asukkaista jäi kodittomaksi.

Leipurimestari Frans Engelbert Palmrosin leivinuunista Sepänkadulla sai 28. heinäkuuta 1855 alkunsa toinen tuhoisista suurpaloista. Kaikkiaan paloi poroksi 93 taloa ja kaupungin raatihuone. Vuoden 1855 tulipalon jälkeen kaupunkiin haluttiin uusi asemakaava. Georg Theodor von Chiewitzin suunnittelema asemakaava hyväksyttiin vuonna 1856. Hän suunnitteli samalla myös kaupungin uuden kirkon. Asemakaavan myötä kaupunki laajeni pohjoiseen, ja kaupunkialueelle suunniteltiin puistoja sekä puuistutuksia. Nykyinen puutaloalue pohjautuu tähän asemakaavaan.

Miten Uusikaupunki kehittyi rautatiestä autotehtaaseen ja kuntaliitoksiin?

1900-luvun alussa kaupungin asukasluku ei juurikaan noussut. Uudenkaupungin ja Turun välinen rautatie avattiin vuonna 1924. Uutta teollisuutta alkoi muuttaa kaupunkiin vasta 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin kaupunki oli investoinut liikenteeseen, makeanvedenaltaaseen sekä satamaan.

Silloinen Rikkihappo Oy, myöhemmin Kemira ja nykyisin Yara, rakensi kaupungin edustalle Hangon saarelle lannoitetehtaan. Tehtaan tuotanto käynnistyi vuonna 1965. Kaupungin autotehdas aloitti toimintansa 1960-luvun lopulla. Tehtaan myötä väkiluku kasvoi merkittävästi 1970-luvulla, ja vuosikymmentä myöhemmin asukasmäärä oli noussut jo 14 000:een.

Vuonna 1974 aloitti toimintansa Salora Oy:n tytäryhtiö Salcomp Oy, joka toimitti komponentteja päätehtaalle Saloon. 1970-luvulla kaavailtiin Neste Oy:n uuden öljynjalostamon rakentamista Pyhämaan Ketteliin. Hankkeeseen liittyi Pyhämaan kunnan pakkoliitos Uuteenkaupunkiin vuoden 1974 alussa. Jalostamohanke kaatui kustannusarvion paisumiseen ja Suomen Pankin vastustukseen.

Uudessakaupungissa toteutettiin myös paljon kuntauudistuksia. Uudenkaupungin maalaiskunta liitettiin kaupunkiin vuonna 1969, Pyhämaa vuonna 1974, Lokalahti vuonna 1981 ja Kalanti vuonna 1993. 2000-luvulla kaupunki kärsi talousongelmista, mutta sitä ei ole luokiteltu kriisikunnaksi. Lisäksi kuntaliitoksia lähikuntien kanssa on kartoitettu.