Vetelin historia: asutus, erämaat ja talonpojat

Mistä Vetelin varhaisimmat asuinpaikkalöydöt kertovat?

Hautakedolta, entisen Keski-Pohjanmaan emäntäkoulun maalta, löydettiin 1946 kampakeraamisen kulttuurin asuinpaikka. Se on aikoinaan sijainnut merenrannalla. Usean sadan metrin pituiselta alueelta löytyi punertavaksi palanutta hiekkaa, kivikautista kulttuurikerrosta ja kvartsi-iskennäisiä.

Kaivauksissa paljastui kivetty tulisija, liesi, jonka ympäriltä löytyi runsaasti saviastiain palasia, rikkoutunut kivikirves ja muutamia kvartsiesineitä. Hautakedon keramiikka on ruskeaksi poltettua savea. Jo ennen kaivauksia löytyi pienen savisen ihmiskuvion yläosa. Savi-ihmisen vyötäröön oli pistetty molemmin puolin sivulta pieni kolo, ja samanlaiset kolot olivat hartioissa ja selässä.

Muitakin vastaavia ihmiskuvioita on löydetty kampakeraamisilta asuinpaikoilta, rikottuina. Kansanuskon piiriin liittyvänä tulkintana rikottujen ihmiskuvioitten arvellaan mahdollisesti esittävän tuhottua vihamiestä. Jotkut olettavat kuvia käytetyn esi-isien palvonnassa tai hedelmällisyyskultissa. Kampakeraamista kulttuuria seurasi vasarakirveskulttuuri, jossa tunnettiin jo alkeellinen maanviljely ja karjanhoito. Räyringistä, Haapajärven pohjoispuolelta, on löydetty kaunis veneenmuotoinen vasarakirves.

Kenet ja milloin Vetelin seudulla käytiin erällä ennen asutusta?

Vetelin seutu oli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella eränkäyntialuetta, jossa samoilivat lappalaiset. Kun Etelä-Suomi oli asutettu, alkoivat varsinaissuomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset talonpojat tehdä pitkiä retkiä Pohjanmaalle ja Lappiin, jopa Ruijan rannikolle saakka. Pitkien matkojen vuoksi moni erämies muutti lähemmäksi pyyntimaitaan. Räyringistä on kaivettu esiin jonkun satunnaisen eränkävijän polttohauta, mistä löytyi ns. pyöreä länsisuomalainen kupurasolki.

Vähitellen Vetelin seudun erämaat siirtyivät niillä asuvien ihmisten maiksi. Poikkeuksen muodosti kuitenkin Vetelistä Pyhäjärvelle ulottuva alue, missä pirkkalaisten eränkäynti jatkui pitkään. Räyringinjärven ympäristöstä löytyy sikermä Hämeeseen viittaavia nimiä: Hämeenkangas, Hämeenkari, Hämeenneva ja Hämeenniittu.

Vetelin hämäläismuistot selittyvät Ähtävänjoen vesistön läheisyydestä, sillä Ähtävän reitti oli pirkkalaisten valtaväylä Pohjanlahdelle. Pirkkalaisten satakuntalaisuus ei tee perimätietoa tyhjäksi, koska yläsatakuntalaisia on yleisesti sanottu hämäläisiksi. Paikannimistä Räyringin Harsonsaari sekä Vetelin Polsonkoski ja Polsonharju tuovat mieleen Tyrvään Varttalassa 1571 eläneen Mikko Harsun ja Pirkkalan Tahlossa samoihin aikoihin asuneen Lasse Polson. Pirkkalalaisten retket Räyrinkiin ovat todennäköisesti jatkuneet vielä silloinkin, kun Vetelissä oli jo asutusta.

Miten Vetelin kylät ja asutus ovat muotoutuneet 1500-luvulla?

Vetelin seudun asutuksesta on varmoja asiakirjoja vasta 1540-luvun lopulta. Kyläjako oli tuolloin hyvin epämääräinen: Kaustinen ja Yliveteli olivat yhtenä Vetelin kylänä, ja Alaveteli oli 1548 yhdistetty Räyrinkiin. Seuraavana vuonna koko Kokkolan ylimaa, johon kuuluivat Kaustinen, Veteli, Halsua ja Perho, sekä Alaveteli, jonka nimi oli Räyrinki. Vuonna 1547 Ylivetelissä oli jo yhdeksän ja Räyringissä viisi taloa.

Vuoden 1557 maakirjassa mainittujen peltoalojen perusteella voidaan tehdä joitakin päätelmiä kylien ja talojen ikäsuhteista. Vaikuttaa siltä, että Ylivetelin ja Räyringin vanhimmatkin talot on perustettu vasta 1500-luvulla. Vuonna 1738 muistiin merkitty perimätieto väittää Pollaria Vetelin vanhimmaksi taloksi, mutta tietoon ei voi luottaa, kun asiakirjallisia todisteita ei ole.

Ylivetelin ja Räyringin kylien kehitys ei 1500-luvun jälkipuoliskolla ollut kovinkaan nopeaa. Uusia taloja syntyi vain kolme. Vakiintuneita taloja oli 1500-luvun lopulla yksitoista. Räyrinkiin nousi kaksi uutta pysyväksi jäänyttä taloa, ja vuosisadan lopulla Räyringissä oli kuusi taloa.

Mistä Vetelin ensimmäiset asukkaat ja tulijat tulivat?

Vetelin asutuksen alkuperä on kirjava. Seudulle muutti Pohjanlahdelta kainulaisiksi nimitettyjä länsisuomalaisia, jotka olivat peräisin enimmäkseen Ylä-Satakunnasta. Vetelin Pollarin talon perustaja lienee muuttanut seudulle Kyrönjoen varrelta, lähinnä Ylistarosta. Meren takaa saapui Veteliin ruotsalaisia 1200-luvun jälkipuoliskolla ja 1300-luvulla. Räyringin kylän nimi kirjoitettiin tuolloin Röring.

Räyringin Lång ja Löijä ja Finnilä ovat myös peräisin 1500-luvulta. Finnilän nimen katsotaan osoittavan, että asukkaat olivat suomalaisia, mutta naapurit ruotsinkielisiä. Valtaosa Vetelin asukkaista lienee kuitenkin jo 1500-luvulla ollut suomalaisia. Nuorin Kokkolan ylimaan ja Vetelin asutusryhmä koostuu savolaisista.

Kustaa Vaasan julistettua 1540-luvun alussa vero- ja ulkopoliittisista syistä erämaat kruunun omiksi ja uudisasutukselle vapaiksi lähtivät kaskea polttavat savolaiset liikkeelle laajoin joukoin. Yksi savolainen kulkeutui Veteliinkin, Savo, nykyinen Heikkilä, isäntä Antti Antinpoika, joka mainitaan veroluetteloissa vuodesta 1553 lähtien. Syntyperänsä vuoksi miestä sanottiin Savon Antiksi, ja vuoden 1557 maakirjassa nimenä oli Antti Savo. Vuosisadan loppuun mennessä Veteliinkin muutti lisää neljä savolaista.

Uusi vuosisata alkoi tuhoisalla katovuodella, joka on jäänyt historiaan ”suurena olkivuotena”. Pohjanmaan papiston mukaan koko maakunnassa ei saatu jyvän jyvää. Monet talot autioituivat tai joutuivat veronmaksukyvyttömiksi. Kokonaisuudessaan suuren olkivuoden jälki Vetelissä ei kuitenkaan näytä kovin pahalta. Ylipäänsä 1600-luku oli veteliläisille talonpojille raskasta aikaa. Toistuvien katojen lisäksi talonpoikaa rasittivat yhä kasvava verorasitus ja jatkuvat sotaväenotot. Vetelin naapurikuntiin ovat kuuluneet myös Evijärvi ja Lappajärvi, joiden suuntaan paikallishistorian vertailu avaa luontevan jatkon.