Ylivieskan historia: lappalaisten erämaasta rautateiden risteyskaupungiksi

Miten Ylivieskan seutu sai pysyvän asutuksen?

Ylivieskan seutu oli pitkään lappalaisten eränkäyntialuetta. Keskiajalla alue kuului vanhaan Salon eli Saloisten pitäjään, ja pysyvästi se asutettiin vasta keskiajan lopulla. Uudisasukkaat saapuivat Kalajokisuusta ja Suur-Lohtajan kylistä, ja asutus kasvoi melko nopeasti.

Vuonna 1550 taloja oli 13, ja 1600-luvun alkupuolella jo 30. Vuonna 1690 asukkaita oli 622. 1690-luvun suurten nälkävuosien ja isovihan aikana väestö väheni, mutta 1700-luvun puolenvälin jälkeen asukasmäärä alkoi jälleen kasvaa.

Miten Ylivieskan seurakunta ja kirkko syntyivät?

Ylivieskan seutu kuului aluksi Kalajoen seurakuntaan. Päätös oman kappeliseurakunnan perustamisesta tehtiin jo 1643, mutta kirkko valmistui Haapaniemelle vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Kalajokilaisten pappien ja talollisten vastuksen vuoksi oma pappi saatiin kuitenkin vasta 1862. Itsenäiseksi seurakunnaksi Ylivieska erotettiin 1861, ja päätös toteutui 1875. Ylivieskan kunta perustettiin 1867.

Kunnalliselämä virisi nopeasti erityisesti kirjailija Pietari Päivärinnan ansiosta. Ylivieskan kanttorina 40 vuotta toiminut Päivärinta oli kuntakokouksen puheenjohtaja 1869–1872 ja 1875–1887. Hän oli perustamassa pitäjän ensimmäistä kirjastoa (1869) ja kansakoulua (1879).

Ylivieskan kirkko rakennettiin 1786 ja korjattiin lopulliseen asuunsa läänin rakennuskonttorin esimiehen Julius Basilierin piirustusten mukaan vuonna 1892. Korjausten mukana kirkon alkuperäinen ulkoasu muuttui lähes täysin. Maaliskuussa 2016 kirkko paloi maan tasalle tuhopoltossa. Arkkitehtitoimisto K2S:n suunnittelema uusi kirkko vihittiin käyttöön huhtikuussa 2021.

Mitä elinkeinoja Ylivieskan väestöllä oli?

Väestön pääelinkeinona oli aluksi maanviljely, mutta myös kalastus ja hylkeenpyynti keväisin Kalajoen edustalla meren jäällä olivat tärkeitä toimeentulonlähteitä. Tervanpoltto yleistyi 1600-luvulla ja oli vielä 1800-luvun alkupuolella tärkeä elinkeino. Hannunkoskeen ja Jylhänkoskeen rakennettiin sahat jo 1760-luvulla, ja vuosisadan lopulla pitäjään rakennettiin kuusi salpietarinkeittämöä.

Kalajokilaaksosta muodostui 1800-luvun alkupuolella yksi herännäisyyden keskuspaikoista. Pohjanmaan herännäisyyden johtomiehinä olivat Niilo Kustaa Malmberg ja Ylivieskan kappalainen Jonas Lagus. Vuonna 1892 Ylivieskassa perustettiin kustannusosakeyhtiö Herättäjä. Maakunnan heränneet perustivat 1920 Raudaskylään kristillisen opiston, joka on Suomen suurin kristillinen kansanopisto ja -korkeakoulu.

Miten rautatie vaikutti Ylivieskan kehitykseen?

Peltoalaa lisättiin 1800-luvulla voimakkaasti, mutta pelkkä maanviljely ei kyennyt elättämään kasvavaa väestöä. Vaikean tilanteen laukaisi rautatie. Kunnan elinkeinoelämä alkoi kehittyä, kun se sai oman rautatien 1886. Rannikkoa pitkin kulkevaksi suunniteltu Pohjanmaan rata rakennettiinkin Kokkola–Oulu-välillä sisämaahan ja vedettiin Ylivieskan läpi.

Sanotaan tunnetun ylivieskalaisen kirjailijan ja valtiopäivämiehen Pietari Päivärinnan vaikuttaneen 1882 valtiopäivillä ratkaisevasti radan varhaiseen rakentamiseen ja ainakin sen linjaukseen – ja siten suuresti koko Ylivieskan tulevaan kehitykseen. Myöhemmin valmistui myös Iisalmi–Ylivieska-rata vuonna 1925. Ylivieskasta tuli rautateiden tärkeä risteysasema, joka alkoi nopeasti kehittyä Kalajokilaakson talous- ja kulttuurielämän keskukseksi, ja parantuneet liikenneyhteydet vetivät puoleensa myös teollisuutta.

Jo 1930-luvun alussa esitettiin ajatus kirkonkylän muuttamisesta kauppalaksi. Kauppalaksi Ylivieska tuli kuitenkin vasta 1965, mutta jo 1971 se sai kaupunginoikeudet. Nopeaan kehitykseen vaikutti se, että silloisen Oulun läänin eteläosasta puuttui kaupunkikeskus. Ylivieska on nykyisin naapurikuntiensa Haapaveden, Oulaisten ja Nivalan ympäröimä Oulun Eteläinen -nimisen alueen keskuskaupunki.