Nivalan historia: Pidisjärvestä Kalajokilaakson kaupungiksi

Missä Nivala sijaitsee ja kuinka kaukana se on Oulusta?

Nivala sijaitsee Oulun Eteläisessä Kalajoen keskijuoksun varrella valtateiden 27 ja 28 risteyskohdassa. Matkaa Ouluun on noin 150 kilometriä, Kokkolaan noin 90 kilometriä ja Ylivieskaan noin 29 kilometriä.

Nivala on osa Nivala–Haapajärven seutukuntaa. Naapurikunnat ovat Haapajärvi, Haapavesi, Sievi ja Ylivieska. Kaupungin historiallinen nimi on Pidisjärvi, joka säilyi pitkään myös seurakunnallisissa yhteyksissä.

Nimi vaihtui Nivalaksi vasta, kun itsenäinen seurakunta perustettiin. Taustalla oli perimätieto, jonka mukaan seudun ensimmäinen asukas oli Niva-Kaija, joka nimesi talonsa Nivalaksi.

Mistä ajoista Nivalan seudulla on ollut asutusta?

Nivalan seudulla oli asutusta jo kivikaudella. Esikeraamisen kauden aselöytöjä on tehty Konttilasta, Pajulasta ja Erkkisjärven seutuvilta. Sarjakylän Järvenpäästä Erkkisjärven rannalta on tavattu kampakeraamisen ajan asuinpaikka.

Seutuja asuttivat pitkään lappalaiset. Heistä on muistoina useita paikannimiä, esimerkiksi Lapinniemi, Lapinvainio ja Lapintuli Välikylässä. 800-luvulta lähtien alueelle tuli kainulaisia ja pirkkalaisia pohjankävijöitä, joihin myöhemmin liittyivät sisämaan hämäläiset.

Vähitellen Kalajokilaakson suuseudun asukkaat valtasivat alueen omakseen. Vakituista asutusta syntyi vasta 1500-luvulla. Aluksi harjoitettiin kaskenpolttoa, joka väistyi 1600-luvulla peltoviljelyn ja tervanpolton tieltä. Talonpojat kuljettivat tervatynnyrinsä jokea pitkin Kalajoen markkinoille.

Uudisraivausta häiritsivät toistuvat katovuodet, sodat ja raskas verotus. 1600-luvulla katovuosia oli joka vuosikymmenellä. Venäläiset valloittivat seudun 1714, jolloin alkoivat isovihan kärsimykset. Levottomien aikojen seurauksena Pidisjärvellä oli 1719 vain kaksi asuttua tilaa.

Vasta pikkuvihan jälkeen 1700-luvun puolivälin seutuvilla asukasluku alkoi kasvaa nopeasti. Nivala kehittyi väkiluvultaan ja asukastiheydeltään jokilaakson ydinalueeksi.

Miten Nivalasta tuli oma seurakunta?

Nivalan seutu kuului aluksi kirkollisesti Saloisten ja vuodesta 1540 alkaen Kalajoen kirkkopitäjään. Vuonna 1693 siitä tuli osa Haapajärven kappeliseurakuntaa. Pidisjärvelle rakennettiin 1682 oma saarnahuone, mutta oma pappila saatiin vasta 1782.

Seurakunnan alueeseen liitettiin 1782 Ylivieskan Välikylä. Kappelin oikeudet Pidisjärvi sai 1802. Seuraavana vuonna kappeliseurakunta sai uuden kirkon 1761 rakennetun heikkokuntoisen kirkon tilalle.

Vuonna 1838 Pidisjärvi siirtyi itsenäistyneen Haapajärven seurakunnan kappeliksi. Itsenäiseksi seurakunnaksi Nivala erotettiin keisarillisella käskykirjeellä 11. toukokuuta 1868. Samalla seurakunnan nimi vaihtui Nivalaksi.

Nivalan kunta on seurakuntaa vuotta vanhempi, se perustettiin 1867. Vuonna 1805 asukkaita oli yli 1 500 ja 1860 ylitettiin 4 500 asukkaan raja.

Millainen elämä Nivalassa oli 1800-luvulla?

1800-luvulla Nivalan elämänmeno oli rajua. Nivalan metsärosvot, niin sanotut puukkojokelaiset, tunnettiin koko läänissä. Siveellisen rappion vastapainoksi virisi vahva hengellinen elämä.

Niilo Kustaa Malmbergin johdolla seutu nousi herännäisyyden keskuspaikaksi. Suurina halla- ja nälkävuosina 1860-luvulla myös lestadiolainen herätysliike saavutti kannatusta.

Samalla vuosisadalla väestö kasvoi selvästi, vaikka katovuodet koettelivat ankarasti. Kehitys loi pohjaa myöhemmälle teollisuudelle ja yhteiskunnalliselle toiminnalle.

Mitä teollisuutta Nivalassa on harjoitettu?

Nivalan vanhimpia teollisia elinkeinoja olivat tervanpoltto sekä potaskan ja salpietarin valmistus. Seudulla oli myös myllyjä ja sahoja sekä myöhemmin meijereitä. Ensimmäinen varsinainen teollisuuslaitos oli nahkoja valmistanut Nivalan Nahkimo, joka aloitti toimintansa 1873.

Pääasiassa puuteollisuutta harjoittanut Oy Jyrkänkoski, myöhemmin Nivala Oy, perustettiin 1920. Suuren pulakauden taloudellinen ahdinko aiheutti kesällä 1932 kuuluisan Nivalan konikapinan. Jokilaaksojen oopperakeskus esitti vuosina 2004–2006 konikapinasta kertovan Pula-oopperan.

Vuonna 1942 avattiin Makolan kaivos, josta louhittiin nikkelikuparimalmia 1950-luvun puoleenväliin asti, jolloin kaivos ehtyi. Uusi malmio löydettiin Makolan pohjoispuolelta Hiturasta 1962. Hiturassa työt käynnistyivät 1980.

Vuonna 2010 kaivoksen toiminta haluttiin turvata, ja silloin arveltiin nikkelivarantojen riittävän vähintään kuuden vuoden tarpeisiin. Outokumpu myi kaivoksen kanadalaisyhtiölle. Hituran kaivoksen tuotanto keskeytettiin vuonna 2013 ja Hituran kaivosyhtiö meni konkurssiin vuonna 2015. Lopullinen sulkeminen aloitettiin vuonna 2017. Kaivoksella syntyneet suuret kasat kaivosjätettä eli kivi- ja hiekkamassoja jäivät Suomen valtion maksettaviksi. Jälkihoidon arvioidaan maksavan veronmaksajille 26 miljoonaa euroa.

Nivala tunnetaan myös presidentti Kyösti Kallion kotipitäjänä. Kallio syntyi Ylivieskassa 1873. Nivalaan Kallio siirtyi 1895, jolloin hän osti Heikkilän tilan. Kallion hoidossa Heikkilästä kehittyi 1930-luvun lopulla Oulun läänin suurin tila. Rivakalta isännältä liikeni aikaa myös moniin yhteiskunnallisiin toimiin. Kallion ura kulki valtiopäivämies- ja ministeritoimien kautta 1937 presidentiksi. Talvisota uuvutti Kallion, ja hän luopui virasta 1940. Kotimatkan Nivalaan alkaessa Kallio kuoli kunniakomppanian edessä Helsingin päärautatieasemalla.

1900-luvun alussa väkiluku oli noussut jo lähes 8 000:een. Väestönkehitys jatkui koko 1900-luvun alkupuoliskolla, ja 1950-luvun alkupuolella saavutettiin huippu, jolloin Nivalassa asui vähän yli 12 600. Tällöin Nivala oli yksi Oulun läänin tiheimmin asutuista maalaiskunnista. Seuraavien 20 vuoden aikana väki väheni kuitenkin runsaalla 2 500 asukkaalla. 1970-luvun puolimaissa asukasluku alkoi jälleen kasvaa. Vuonna 1985 asukkaita oli 11 037.