Kynttilänpäivä – kynttilöiden siunaamisen juhla helmikuussa

Mitä kynttilänpäivänä muistetaan?

Kynttilänpäivä tunnetaan myös nimellä kynttilämessu. Katolilaisilla ja ortodokseilla juhlan nimi on Herran temppeliintuominen. Päivää on vietetty 300-luvun puolivälistä saakka.

Juhlan taustalla on Luukkaan evankeliumin 2. luvun loppupuolella kerrottu tapahtuma: Jeesus vietiin 40 päivän ikäisenä temppeliin ja Simeon siunasi hänet. Ortodoksisen ja katolisen nimityksen mukaisesti kyse on siis siitä, että lapsi tuotiin Herran temppeliin.

Evankeliumin mukaan temppeliin vieminen johtui Mooseksen lain säännöksistä. Niiden taustalla oli toisaalta kertomus vapautumisesta Egyptin orjuudesta ja juutalainen pääsiäinen – jonka kristillisestä jatkumosta olen kirjoittanut sivulla Pääsiäinen Suomessa. Lain mukaan jokainen esikoinen kuuluu Jumalalle, ja hänet lunastetaan Jumalalta. Toisaalta taustalla olivat synnyttämiseen kuuluvat puhtaussäännökset.

Mitä Luukkaan evankeliumissa kerrotaan Simeonin kiitosvirrestä ja Marian ennustuksesta?

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että Pyhä Henki oli ilmoittanut Simeonille, että hän tulee vielä eläessään näkemään Herran Voidellun. Nähtyään Jeesuksen, jonka hän tunnisti ennustetuksi Messiaaksi, Simeon lausui kiitosvirren, joka tunnetaan Simeonin kiitosvirtenä.

Simeon lausui myös Marialle synkkävöisen ennustuksen: “… ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä.” Myös Hanna-niminen naisprofeetta ylisti tapauksen johdosta Jumalaa ja puhui siitä, mitä lapsesta oli ennustettu.

Miksi juhlaa kutsutaan kynttilänpäiväksi?

Nimitys tulee siitä, että keskiajalla kynttilänpäivänä vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Tapa on yhä käytössä katolisessa kirkossa, mutta ei protestanttisissa kirkoissa.

Kynttilöiden siunaaminen liittää juhlan valon teemaan: talvi on Pohjolassa vielä pitkällä helmikuussa, ja valon merkitseminen on ollut luonteva osa vuoden kiertoa. Samalla tavalla kuin Lucian päivä joulukuussa tuo valoa pimeimpään aikaan, kynttilänpäivä sijoittuu vuoden pimeimpään jaksoon, joskin kevään jo häämöttäessä.

Miten kynttilänpäivää vietetään Suomessa?

Ennen vuotta 1774 helmikuun 2. päivä oli Suomessa pyhäpäivä. Sen jälkeen juhlan asema muuttui, eikä päivää enää vietetä kiinteänä arkipyhänä.

Nykyään Suomen evankelisluterilainen kirkko viettää kynttilänpäivää alkuperäisenä päivämääränään 2. helmikuuta vain, jos se sattuu sunnuntaiksi. Muussa tapauksessa juhla siirretään sitä seuraavalle sunnuntaille. Ja mikäli tämä sunnuntai on laskiaissunnuntai, kynttilänpäivä siirtyy viikkoa aikaisemmaksi.

Näin helmikuu on kirkkovuodessa liikkuvaisten juhlien aikaa: laskiaisen ja kynttilänpäivän paikat voivat vuosittain vaihdella, ja niinpä myös loppiaisesta alkava jakso kytkeytyy kiinteästi joulun jälkeiseen vuodenkiertoon.