Virvonta palmusunnuntain perinteenä Suomessa

Mitä loruja palmusunnuntain virpojat lausuvat?

Virvottaessa pajunkissakimppua heilutetaan virvottavan edessä ja lausutaan virvontaluku eli virvontaloru. Virvottavalle annetaan vitsa, ja virpoja saattaa saada palkkioksi makeisia.

Loruja on useita. Eräs käytössä oleva muoto kuuluu: Miepä virvon vitsasella. Varvon koivun oksasella. Sulle toivon terveyttä oksan myötä virkeyttä.

Perinteen mukaan virvonta on tehty Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana.

Kansan kristillisen käsityksen mukaan pajunvitsojen voima pohjautuu Jeesuksen koskettamiseen. Pyhitetyllä vedellä siunaamisen mukana oksiin siirtyy tämän näkemyksen mukaan Jeesuksen väkeä aina Jerusalemin palmunlehvätervehdyksen ajoilta.

Kansanuskon mukaan pajuissa on vanhastaan ajateltu olevan taikavoimia. Suomalais-ugrilaisilla kansoilla on oksanheilutuksella ollut tapana karkottaa pahoja henkiä. Perimätieto kertoo, että pajunoksa annettiin virvotulle virpomisluvun päätteeksi ja palkka tultiin noutamaan pääsiäislauantaina.

Perinteisesti virpovat lapset saivat virpomispalkkion vasta tulevana sunnuntaina, kun pääsiäispaasto oli päättynyt. Sittemmin palkkion, esimerkiksi pullan, saattoi Karjalassa saada heti.

Miten pajunoksat siunataan ortodoksisessa kirkossa?

Virvontaa on harrastettu Raja-Karjalan ortodoksiseen kristillisyyteen liittyen siunaavana palmusunnuntain perinteenä. Ortodoksisen väestön piirissä tapa on yhä osa kirkollista perinnettä.

Pajunoksat siunataan kirkossa palmusunnuntain aattolauantain eli Lasaruksen lauantain vigilia-jumalanpalveluksen yhteydessä. Vigiliassa pappi siunaa pajunoksia ja jakaa niitä seurakuntalaisille jumalanpalveluksen jälkeen.

Kotona lapset koristelevat siunatut oksat aamulla. Jos mahdollista, lapsi virpoo oksilla ensin omat kumminsa, sitten muut sukulaiset ja naapurit palmusunnuntaina.

Palkka on ortodoksisessa perinteessä tyypillisesti ollut pääsiäisenä annettu punaiseksi maalattu kananmuna, suklaamuna tai vastaavaa.

Virvottaessa saadut siunatut virpovitsat on tapana säilyttää kodin ikonien päällä koko pääsiäiskausi eli helatorstaihin saakka. Tämän jälkeen ne hävitetään polttamalla. Kerron kirkkovuoden toisista tavoista myös sivulla Kynttilänpäivä.

Miksi lapset pukeutuvat trulleiksi lankalauantaina?

Nykyaikana lapset ovat usein pukeutuneina pääsiäisnoidiksi. Pohjanmaalla noidiksi eli trulleiksi pukeutuneet lapset käyvät trullittamassa lankalauantaina ja palkka saadaan päätteeksi.

Trulliperinne ei liity kristinuskoon vaan on vanhempaa perua. Ortodoksit eivät omaksuneet trulliperinnettä osaksi virpomista, ja heidän keskuudessaan tavasta on ollut vaihtelevia mielipiteitä.

Ortodoksivirpojat pukeutuvat tyypillisesti siisteihin vaatteisiin. Luterilaisten suomalaisten parissa trulliksi pukeutuminen ja oksilla virpominen sulautuivat osaksi yhteen.

Kerron trullien ja noitien perinteestä lisää sivulla Pääsiäisnoita. Siellä käyn läpi samaa pääsiäisen aikaa ja lasten pukeutumista.

Miten virvonta levisi koko Suomeen?

Oksilla virpomisen juuret ovat vanhassa kristillisessä perinteessä. Kristityt kehittävät virvontaa muistuttavan perinteen Jerusalemiin ratsastaneelle Jeesukselle tehdyn palmunlehvätervehdyksen pohjalta viimeistään 500-luvulla.

Suomen kielen sana virpa on saatu muinaisvenäläisestä muodosta. Tätä vastaa nykyvenäjässä verba. Sana virvonta on yhteydessä notkeaa oksaa tarkoittavaan virpi-sanaan.

Keskiajalla virpomista muistuttava kristillinen tapa oli tunnettu yleisesti Suomessa sekä katolilaisten että ortodoksien parissa. Koska Suomessa ei kasvanut palmuja ja ilmasto oli kylmä, oksat otettiin pääsiäisen aikaan vironneista pajuista.

1500-luvun reformaation jälkeen tapa kiellettiin katolisesta kirkosta luterilaiseen kirkkoon siirtyneiltä suomalaisilta. Perinteen ylläpitäminen mahdollisesti säilyi jonkin aikaa vielä kiellon jälkeenkin luterilaisten parissa, mutta se hiipui vähitellen.

Itä-Suomessa perinnettä jatkettiin ortodoksien keskuudessa. Virpomista tehtiin myös Inkerinmaalla. Oksilla virpominen säilyi katkeamattomasti Itä-Suomessa ortodoksisella väestöllä.

Myöhemmin luterilaiset suomalaiset omaksuivat tavan uudelleen käyttöön ortodokseilta, aluksi Itä-Suomessa. Karjalaisevakkojen vaikutuksen myötä virvontaperinne siirtyi sotien jälkeisenä aikana koulujen ja lastentarhojen välityksellä yleissuomalaiseksi tavaksi. Siihen lomittui Keski- ja Länsi-Suomen kansankulttuurin tapa pukeutua pääsiäistrulleiksi. Kerron evakkojen vaiheista ja asettumisesta lisää sivulla Siirtoväki. Kerron vuodenkierron yhteisistä juhlatavoista myös sivulla Juhannuskokko.