Juhannuskokko – juhannusyön tuli ja sen perinne
Lyhyesti
Juhannuskokko on juhannusyönä poltettava kokkovalkea eli juhannustuli. Kokot rakennetaan ja poltetaan yleensä vesistöjen rannoilla tai aukeilla paikoilla, ja niitä polttavat perheet, suvut ja yhteisöt yhdessä. Perinne on hyvin vanha ja tunnetaan erityisesti Itämeren lähialueilla, mutta myös esimerkiksi Irlannissa.
- vuodenkierto
- Itä- ja Sisä-Suomi
- kansanusko
Missä juhannuskokkoja poltetaan?
Juhannuskokko on edelleen elävä perinne varsinkin Itämeren lähialueilla, mutta vastaavia tulia on poltettu myös Irlannissa. Suurimmassa osassa Suomea kokot ovat erittäin yleisiä, sillä monet lähtevät juhannukseksi kesämökille, josta usein löytyy ranta, joka sopii turvalliseksi ja näkyväksi polttopaikaksi.
Kokkoja poltetaan myös yleisillä rannoilla ja aukioilla, jolloin lähialueiden väkeä saattaa olla runsaastikin seuraamassa. Mikäli maasto on kuivaa, kokko voidaan rakentaa lautan päälle ja ankkuroida kauas rannasta, jolloin tuli ei pääse helposti leviämään.
Missä päin Suomea juhannuskokkoja on poltettu perinteisesti?
Suomessa juhannuskokkoja poltettiin perinteisesti lähinnä Itä- ja Sisä-Suomessa sekä Karjalassa. Kokon perinteisin polttopaikka on järvenranta, ja sellaisia löytyy eniten Järvi-Suomesta.
Länsi-Suomessakin on poltettu isoja tulia, mutta muina aikoina: esimerkiksi pääsiäiskokkoja pääsiäisenä ja helavalkeita helluntaina. Osassa Suomea juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla, ja suuressa osassa Pohjanmaata se ei vieläkään ole yleinen. Sen sijaan siellä poltetaan pääsiäiskokko.
Karjalassa rannoille on poltettu vieri viereen useita kokkoja rannansuuntaisena ketjuna. Isointa ja keskeisimmällä paikalla sijaitsevaa on kutsuttu Ukko-kokoksi. Piikkimäisen kapeaa ja korkeaa kokkoa, säärikokkoa eli tornikokkoa, on tunnettu vain Karjalankannaksella, tosin Alpeilla on poltettu samantapaisia juhannuskokkoja.
Miksi juhannustulia on poltettu?
Kansanuskon mukaan kokkotulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Henkiä on peloteltu myös meluamalla. Vastaavia tulia on poltettu myös talvipäivänseisauksen aikoihin.
Ilmeisesti on uskottu, että näinä taianomaisina aikoina, kun auringon liike näyttää pysähtyvän vähäksi aikaa ääripäähänsä, henkiolennot tulevat levottomiksi ja lähtevät liikkeelle. Tällaisiin juhannusyön voimiin liittyy paljon muutakin juhannustaikaan liittyvää perinnettä.
Millaisia juhannustulia poltetaan naapurimaissa?
Venäjällä on joskus juhannuksena laitettu palava kärrynpyörä vierimään rinnettä alas. Latviassa on poltettu juhannusyönä mäkien päällä Jāņi-tulia, joissa poltetaan paaluun kiinnitetty, tervattu kärrynpyörä. Kärrynpyöriä polttamalla on symboloitu vuodenkiertoa.