Mynämäen kirkko – Pyhän Laurin harmaakivikirkko

Milloin Mynämäen kirkko on rakennettu?

Mynämäen kirkon rakentamisen ajankohdasta ei ole säilynyt alkuperäisiä asiakirjoja. Arviot vaihtelevat. Osa vanhemmista tutkijoista on ajoittanut rakentamisen alkaneen 1200-luvulla, osa taas vuosien 1425 ja 1440 väliselle ajalle. 2000-luvulla rakentamisajankohdaksi on määritelty noin 1430-luku.

Oman papin hoitamana seurakuntana Mynämäki mainitaan vuonna 1347. Mynämäen kirkko esiintyy asiakirjoissa vuonna 1346. Nykyisen kirkon paikalla on luultavasti aiemmin sijainnut puurakenteinen rukous- tai saarnahuone.

Vanhempaa tulkintaa kannattavien mukaan kirkon jatkeena oli alun perin puinen runkohuone. Päälaiva olisi rakennettu 1300-luvulla. Huomattavaa ikää todistavat päätykolmiot, joissa ei ole tiilikoristelua, ikkunoiden asettelu ja ovenpielien 1300-luvulle tyypilliset tiiliprofiloinnit. Alkuperäisestä puisesta saarnahuoneesta ei ole jäänyt jälkiä. Viitteitä sen muodosta voi saada Kokemäellä sijaitsevasta Pyhän Henrikin saarnahuoneesta.

Varhaisimmassa muodossaan kirkko oli Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen tapaan suorakaiteen muotoinen ja torniton. Tässä se muistuttaa monia muita saman ajan kirkkoja, kuten Sauvon kirkkoa ja Ulvilan kirkkoa, joiden kivirunko on myös syntynyt vaiheittain keskiajalla.

Kenelle Mynämäen kirkko on omistettu ja mitä alttareita sillä oli?

Mynämäen kirkko on omistettu Pyhälle Laurentiukselle ja Pyhälle Eerikille. Pyhän Laurentiuksen nimikkokirkkona se tunnetaan jo keskiajalta. Mynämäen Laurin päivä tunnetaan suurena juhlana jo vuosisatoja sitten.

Keskiajalta kirkosta tunnetaan viidelle eri pyhimykselle pyhitettyä alttaria. Ne olivat Pyhän Laurentiuksen, Pyhän Eerikin, Pyhän Olavin, Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan alttarit.

Pyhälle Laurentiukselle omistettuja kirkkoja on muuallakin Suomessa. Esimerkiksi Lohjan Pyhän Laurin kirkko kantaa saman pyhimyksen nimeä, mikä kertoo Laurin kunnioituksen laajuudesta keskiajan seurakunnissa.

Millainen on Mynämäen kirkon runkohuone ja holvit?

Mynämäen kirkkorakennus on tyyliltään varhaisgotiikkaa. Kirkon vanhin osa on ristiholvattu sakaristo kirkon pohjoispuolella. Etelässä on samanlaisella holvirakenteella katettu asehuone ja pieni puinen eteinen.

Suuri runkohuone on jaoltaan kolmilaivainen. Sen ristiholvattua sisäkatetta kannattelee neljä jykevää neliönmuotoista pilaria. Runkohuoneen ulkomitat ovat noin 39 metriä ja 21 metriä. Päädyn korkeus on noin 28 metriä.

Etelänpuoleiset ikkunat olivat alun perin kapeita suippokaarisia kaksoisikkunoita. 1700-luvun muutostöiden yhteydessä ikkunoita suurennettiin ja samalla niiden alkuperäinen muoto katosi. Kuorin pääikkuna on kolmijakoinen, mutta sen keskimmäinen osa on umpeenmuurattu.

1600-luvulla kirkon länsipäätyyn rakennettiin suuri tornihalli. Sitä korotettiin puuosalla vuoden 1775 muutostöissä. Tornin alakerrassa näkyvät länsipäädyn umpeen muuratut ikkunat. Muurien sisällä on osittain umpeenmuurattuja portaita ja käytäviä. Kirkon länsi- ja pohjoisseinissä on sijainnut toisessa kerroksessa ulkoiset saarnastuolit, joista papit ovat voineet saarnata kirkon ympärille kerääntyneelle kansalle.

Kirkkoon on vuosisatojen kuluessa tehty lukuisia laajennuksia ja korjauksia. Varhaisin laajennus tehtiin 1600-luvun alkupuolella. Laajennuksen puiset yläosat ovat valmistuneet vuonna 1775. Mainittavimmat korjaustyöt tehtiin vuosina 1785, 1865, 1893, 1897, 1923 ja 1926. Uusin entistäminen suoritettiin vuosina 1959–1960. Arkkitehtina toimi Olli Kestilä Muinaistieteellisen toimikunnan valvonnassa.

Mitä Mynämäen kirkon sisustukseen ja ympäristöön kuuluu?

Koska seinät on jossain vaiheessa kalkittu, seinämaalauksista on jäljellä vain jäänteitä. Kirkossa on muutamia veistoksia. Näihin kuuluu Henrik Klaunpoika Flemingin puinen epitafi vuodelta 1624. Kirkon arvokkain taideteos on Henrik Flemingin suvun muurihaudalla oleva hautamuistomerkki. Se on veistetty saksalaisesta liituhiekkakivestä vuonna 1632.

Kirkon alttarilla on 1400-luvulta peräisin oleva alttarikaappi. Se on ennallistettu 1960-luvulla vanhan kuorikaapin osista. Alttarin vasemmalla puolella on Margareta Capsian vuonna 1747 maalaama ristiinnaulittua esittävä taulu. Taulu on aiemmin toiminut alttaritauluna.

Kirkon sankaripatsas on kuvanveistäjä Aarre Aaltosen työ vuodelta 1948. Vuonna 2008 kirkon edustalla paljastettiin kuvanveistäjä Jarkko Rothin mustasta graniitista veistämä Antti Lizeliuksen muistomerkki.

Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa Mynämäen kirkko on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Samaa kohtaloa ei ole kohdannut kaikkia Suomen vanhoja kirkkoja, sillä esimerkiksi Viipurin vanhasta tuomiokirkosta on talvisodan jäljiltä pystyssä enää kiviseinät. Toisaalta jotkut keskiaikaiset kivikirkot ovat säilyneet ja kasvaneet vuosisatojen mittaan, kuten Huittisten kirkko Karsatinmäellä, jonka noin vuonna 1500 valmistunut itäosa on myöhempien laajennusten ympäröimä.