Papinsaaren hautausmaa – Kuhmoisten pyhä saari Päijänteen rannalla

Mihin Papinsaaren hautausmaata käytettiin ennen kristinuskoa?

Ennen kristinuskon tuloa Papinsaari toimi kalmistona ja uhripaikkana. Saarelta on tehty löytöjä, jotka ajoittuvat viikkingiajan alkuun 800-luvulle. Kätkölöydön joukossa oli muun muassa pronssikoruja, joihin kuuluivat myöhemmin Kalevala-korun malliksi valitut Kuhmoisten kukot.

Kätkön materiaali on peräisin eri tahoilta, ja sen joukossa on useita kristillisillä symboleilla varustettuja esineitä, todennäköisesti gotlantilaisia. On arveltu, että jos esineet kertovat Suomen varhaisesta kristillisestä vaikutuksesta, Gotlanti olisi ollut näiden ensimmäisten vaikutusten, mahdollisesti jopa lähetystyön, lähtöalue.

Toisaalta juuri tässä kätkössä kristilliseksi tulkittu linturiipus, jossa on kyyhkyset, on kytketty yhteen pakanallisen Ukonvasaran eli Torinvasaran ja kampariipuksen kanssa. Rautakautinen uskomaailma ei siis ollut yksioikoinen: kristilliset ja pakanalliset symbolit makasivat samassa kätkössä rintarinnan. Tällaisesta rinnakkaiselosta kertoo myös Kalevalan sanakirja, joka avaa vanhan suomalaisen maailmankuvan käsitteitä.

Mistä nimi Papinsaaren hautausmaa on peräisin?

Saaren entinen nimi lienee ollut Tapialansaari, jolla sitä kutsuttiin vielä vuoden 1532 tienoilla. Papinsaareksi nimi muuttui keskiajalla, kun saari päätyi kirkon haltuun. Nimenmuutos kertoo tavallaan koko murroksen: paikka, joka oli ollut pakanallinen pyhäkkö, siirtyi kristillisen kirkon käyttöön.

Kuhmoisten historia -kirjan mukaan Papinsaaressa oli perimätiedon mukaan vielä 1700-luvun puolenvälin tienoilla uhripuita. Kappalainen Simon Labbart hakkautti ne pois. Tämän jälkeen pakanallinen uhripaikka ei kuitenkaan kadonnut, vaan se siirtyi Papinsaaresta Vohluissaareen Vastiaislahden pohjukkaan. Vanhat tavat siis elivät muualla jatkuakseen – samaa jatkuvuutta näkyy monissa kansanperinteen hahmoissa, joita ei kristinuskolla saatu häädetyksi maailmasta.

Milloin Papinsaaren siunauskappeli on rakennettu ja kuka sen suunnitteli?

Papinsaaren siunauskappeli on rakennettu vuonna 1966 Olli Kuusen suunnittelemana, ja se on vihitty myös kirkoksi. Kappelin lasimaalausikkunan on toteuttanut Jaakko Somersalo. Betonibrutalistista suuntausta edustavaa siunauskappelista pidetään erityisen kauniina esimerkkinä modernin aikakauden rakennustaiteesta. Sen julkisivu on modernille arkkitehtuurille tyypillisesti lautamuottikuvioitua betonia. Kokonaisuuteen kuuluu erillinen kellotapuli sekä piharakenteita. Siunauskappeli kuuluu Keski-Suomen maakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Hautausmaalla sijaitsee myös vuonna 1930 valmistunut museokappeli, joka toimi siunauskappelina ennen nykyisen valmistumista. Sen suunnitteli kuhmoislainen maanviljelijä Väinö Paloniemi. Kappelit sijaitsevat toistensa läheisyydessä.

Millaista luontoa Papinsaaren hautausmaalla on?

Papinsaari ei ole pelkkä hautausmaa: sen komea luonto on osa paikan vetovoimaa, ja siksi saari lasketaan yhdeksi Kuhmoisten nähtävyyksistä. Saarella on jonkin verran asutusta, ja sen alueella on yksi Kuhmoisten venelaitureista.

Vanhaan kansanuskoon kuuluu myös Rongoteus, joka Agricolan jumalaluettelon mukaan antoi ruista. Vene on kuljettanut kuhmoislaiset Päijänteellä Papinsaareen sukupolvien ajan – ensin uhraamaan, sitten hautaamaan omaisiaan. Kansanuskon ihmeet eivät rajoittuneet vain jumaliin, vaan perimätieto kertoo myös suurista tapahtumista, kuten Viipurin pamauksesta – räjähdyksestä ja taivaanmerkistä, jotka tarinan mukaan pelastivat kaupungin. Suojelusta huolehtivat eivät olleet pelkkiä henkiolentoja, sillä kansanperinteen mukaan myös kotieläimiä saatettiin pitää talon vartijoina, kuten elättikäärme, jolle uhrattiin osa talon antimista.