Suomalaiset kodinhaltiat ja pihapiirin perimätieto

Keitä olivat suomalaisten kotien ja pihapiirien kodinhaltiat?

Kansanuskon mukaan kodinhaltiat kuuluivat kotien ja pihapiirien yliluonnollisiin olentoihin. Ne olivat osa elävää suomalaista kansanperinnettä sukupolvien ajan. Perimätieto tuntee kotitonttujen ja saunatonttujen ohella mitä erilaisimpia pihapiirien ja kotien olentoja.

Sellaisia olivat esimerkiksi elättikäärmeet ja maanhaltiat. Kansanuskossa nämä eivät olleet vain satunnaisia hahmoja, vaan kotipiiriin liittyviä haltijoita, joista kerrottiin tarinoita ja joihin liittyi toistuvia kertomusmotiiveja.

Martti Haavio keskittyi teoksessaan kulttuuripaikkojen haltijoihin. Hän jakoi kodinhaltiat esiintymisyhteyden mukaan varsinaisiin kodinhaltioihin, riihenhaltioihin, viljatonttuihin ja karjasuojanhaltioihin. Riihi sai näin oman paikkansa samassa kotipiirin haltioiden joukossa.

Millaisia tarinoita ja uhrauksia suomalaisiin kodinhaltioihin liittyy?

Perimätieto kertoo haltioille uhraamisesta ja tarinoita haltian kuolemasta. Kansanuskon mukaan kotipiirin eläimiinkin saattoi liittyä haltijamotiiveja. Haavio tarkasteli näitä aiheita rinnakkain varsinaisten kodinhaltioiden, riihenhaltioiden, viljatonttujen ja karjasuojanhaltioiden kanssa.

Kustakin haltiaolennosta esitettiin niihin liittyvät kertomusmotiivit. Ne vastasivat Kansanrunousarkiston arkistoluokittelua. Erilaisiin tarinatyyppeihin liitettiin myös esiintymis- eli levinneisyyskartta, joka kertoo, missä päin mitäkin tarinatyyppiä suomalaisella kulttuurialueella esiintyy.

Kirjaan otettiin suoraan arkistosta valtavan määrän näyteaineistoa. Se antoi kerronnalle perimätiedon oman äänen: tarinat, uskomukset ja motiivit tulivat näkyviin sellaisina kuin niitä oli kerätty. Kansanuskona nämä kertomukset eivät ole väitteitä tosiasioista, vaan sukupolvien ajan kulkenutta perinnettä.

Miten suomalaiset kodinhaltiat kerättiin ja tutkittiin Kalevalan juhlavuonna?

Teoksen huomattavan suuren kokoelman kerääminen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon alkoi vuonna 1935 eli Kalevalan 100-vuotisjuhlavuonna. Teos pohjautuu Haavion omiin tutkimuksiin suomalaisesta haltiauskosta ja sen eri kerrostumista.

Haavio ei tyytynyt vain Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Hän käytti lähteinään niin Viron kuin Ruotsinkin perinnearkistoja. Selitystensä pohjaksi hän lisäsi myös aineistoja kaukaisista kulttuureista ympäri Eurooppaa ja muualtakin.

Kokonaisuus oli silti kiinni kodissa ja pihapiirissä. Kulttuuripaikkojen haltijat, niiden esiintymisyhteydet ja tarinatyyppien levinneisyys muodostivat teoksen rungon. Kansanuskon mukaan haltia kuului paikkaan, ja paikka antoi tarinalle sen muodon.

Onko Suomalaiset kodinhaltiat -kirjasta julkaistu jälkipainos?

Suomalaiset kodinhaltiat on Martti Haavion kirjoittama tietokirja, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1942. Kirjasta on myös julkaistu SKS Kirjat -kustantamon juhlapainos.

Juhlapainoksen uudet jälkisanat on kirjoittanut folkloristiikan dosentti FT Kaarina Koski. Teoksen aihe pysyy samana: pihapiirien ja kotien yliluonnolliset olennot suomalaisessa kansanperinteessä, sellaisina kuin perimätieto ne tuntee. Suomalaisen kulttuurin keskeisyys näkyi myös siinä, että Eliel Saarinen suunnitteli vuonna 1921 Kalevalaseuralle valtavan Kalevalatalon, joka olisi sijoittunut Munkkiniemen kärkeen Helsingissä, joskaan sitä ei koskaan rakennettu.