Väinämöisen kiellot: muistinvaraisen kansanperinteen säännöt
Lyhyesti
Väinämöisen kiellot olivat joukko sääntöjä ja tabuja, joita tunsi muistinvarainen karjalainen ja suomalainen kansanperinne. Ne katsottiin periytyvän suurelta tietäjältä Väinämöiseltä, jolla oli myös jumalaisia piirteitä. Osa kelloista oli tosielämässä noudatettavia sääntöjä, ja niitä käytettiin myös lasten opettamiseen.
- Kansanperinne
- Karjala ja Suomi
- Kalevalamittaiset runot
Mistä Väinämöisen kiellot ovat peräisin?
Väinämöisen kiellot olivat joukko sääntöjä, joita tunsi muistinvarainen karjalainen ja suomalainen kansanperinne. Niiden katsottiin periytyvän Väinämöiseltä, suurelta tietäjältä, jolla oli myös jumalaisia piirteitä. Yksi tällainen jumalainen piirre oli juuri auktoriteetin asema: M. A. Castrenin mukaan kaikki, mitä jaloa ja suurta kansa saattoi ajatella, omistettiin Väinämöiselle.
Kieltoja muistettiin kalevalamittaisten runojen avulla, joiden avulla säilyivät sekä säännöt että niiden syyt ja alkuperä. Joissain runoissa lueteltiin useita kieltoja, toisissa mainittiin vain yksi kertomuksen opetuksena.
Mitä Väinämöinen kielsi?
Väinämöinen kielsi ja epäsi eri perinteissä muun muassa seuraavat asiat:
- Syyllistymästä syyttömälle eli vikaa viattomalle – tähän syyllistynyt saa erään tarinan mukaan kurjat olot Tuonelassa.
- Vanhan ottamasta nuorta puolisoa. Väinämöinen oli itsekin tehnyt saman virheen, mistä kertoo Aino-tarina.
- Viemästä kukkaroa naimattomalta, eli varastamasta ainakaan heikommassa asemassa olevalta.
- Kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta.
- Syömästä kalan tai sian suolta ja alaisista puolista.
- Viheltämästä tai laulamasta huvikseen vesillä – turha viheltely saattoi nostaa myrskyn.
- Hakemasta Lapista taikinan juurta: monien tautien ja kirousten ajateltiin tulevan Lapista tai Pohjolasta.
- Huutamasta tai riehumasta veneessä.
- Uimasta vaarallisesti.
- Makailemasta tiellä.
- Huutamasta keskiyöllä.
- Kuolleita itkemästä liikaa.
- Kiven päällä kiikkumasta.
Miten Väinämöisen kiellot liittyivät haltijoihin ja ympäristön kunnioitukseen?
Moni kieltoista liittyi ympäristön haltijoiden kunnioittamiseen. Epäkohtelias käytös veneessä ärsytti veden väen, ja eri ympäristöjä kuten vettä, maata ja metsää piti kunnioittaa, jotta niiden haltijat eivät olisi vihastuksissaan takertuneet ihmiseen aiheuttaen sairauksia. Myös itsensä vaarantaminen uimassa ärsytti haltijoita: vaikka typerä uimari ei hukkuisikaan, saattaisi veden väki sairastuttaa hänet, varsinkin jos hän pelästyisi uidessaan.
Jotkin ajankohdat olivat erityisen herkkiä yliluonnollisten uhkien kannalta, mistä johtui esimerkiksi keskiyöllä huutamisen kielto. Kuolleiden liiallinen itkeminen oli kielletty, jotta elävä ei tulisi hulluksi – vainajahan oli yhä olemassa, ja sen saattoi jopa kutsua avukseen.
Mitä muita sääntöjä ja opetuksia Väinämöinen antoi?
Kaikki Väinämöisen opetukset eivät olleet kieltoja; osa oli suosituksia tai toteamuksia, ja osa elää yhä sananlaskuina. Kaikkia kansanperinteen sääntöjä ei myöskään pantu Väinämöisen nimiin. Joutsenta ei saanut ampua, sillä se oli pyhä lintu, jonka ampujaa kohtasi kuolema tai turmio. Insesti oli jyrkästi kielletty, ja insestin vuoksi esimerkiksi Kullervo tappoi itsensä ja Väinämöinen joutui pakenemaan yhteisöstä.
Murhaajien ja muiden ikuisten pahantekijöiden kerrottiin joutuvan syvälle maan tai veden alle, taikka kirjokannen kynnysalle, eli taivaankantta kannattavan maailmanpylvään juurelle, jossa sijaitsivat Pohjola ja Manala. Tauteja, noidannuolia ja kirouksia manattiin pois elävien maailmasta heidän luokseen.
Lapin ja lappalaisten pelko kaji myös kieltoihin: Lapista ei kannattanut tuoda mitään, varsinkaan ruoka-aineita, koska monet taudit ja kiroukset ajateltiin tulevan sieltä tai Pohjolasta.