Kapeenkoski – Ristinkiven, Honkaristin ja vanhan uhripaikan tarinat

Mitä kaikkea nimi Kapeenkoski tarkoittaa?

Kapeenkosken nimi ei tarkoita vain yhtä koskea. Sillä kutsutaan myös viereistä Kapeenniemeä ja sitä ympäröivää puolentoista kilometrin vesialuetta, johon kuuluvat Makasiinikoski, Luijankoski ja Kärmekoski. Sama nimi on Kapeenniemen viereisellä sululla, joka kuuluu Keiteleen kanavaan. Kansanuskoon liittyvät paikat sijoittuvat siis usean kosken ja harjun muodostamaan ympäristöön.

Kapeenkoski sijaitsee Kuhnamojärven luusuassa, Viitasaaren ja Saarijärven vesireittien yhtymäkohdassa. Vedet laskevat siitä Vatianjärveen. Vesireittien kohtaaminen on ollut otollinen paikka ihmistoiminnalle, ja alueen vanhimmat kaivauslöydöt ovat mahdollisesti noin 7 000 vuoden takaa. Suurin osa löydöistä ajoittuu kampakeraamisen kulttuurin aikaan.

Kapeenniemen eteläkärki Myllyniemi sekä kanava-alue ovat esihistoriallisia asuinpaikkoja. Eräkaudella seutu oli todennäköisesti erämiesten kokoontumispaikka. Kalastus oli tuolloin merkittävä elinkeino.

Kapeenkosken kulttuurihistoriallinen kokonaisuus muodostuu Kapeenkoskesta, Luijankoskesta ja Luijanharjusta. Sen uskonnollinen merkitys ulottuu pakanuuden aikaan. Vanhasta palvonnasta, kirkollisesta käytöstä ja vesillä liikkumisesta kertovat eri kohteet sijaitsevat täällä lähekkäin: Honkaristi, Ristinkivi, uhripaikka ja veneenvetoon käytetyt suntit.

Mikä rooli Kapeenkoskella oli uskonnon historiassa?

Kapeenkoski oli pakanuuden ajan palvontapaikka, joka muuttui myöhemmin kristillisten jumalanpalvelusten pitopaikaksi. Kesäisiä jumalanpalveluksia on pidetty paikalla jo 1400-luvulla. Saman ympäristön uskonnolliseen historiaan kuuluu siten sekä vanhaa palvontaa että kristillisiä kirkonmenoja.

Kansantarinan mukaan Kapeenkoskella olisi ollut vakituinen jumalanpalveluspaikka ja kirkko 1500-luvun jälkipuoliskolla. Kirkkoa koskeva kertomus kuuluu perimätietoon. Se on syytä erottaa tiedosta, että alueella on pidetty kesäisiä jumalanpalveluksia jo aikaisemmin. Tarina vakituisesta kirkosta ja tieto jumalanpalveluskäytöstä eivät tarkoita aivan samaa asiaa.

Vanhan perinteen kunnioittamiseksi Makasiinikosken viereen on pystytetty suuri Honkaristi. Sen äärellä pidetään edelleen kesäisiä kirkonmenoja. Honkaristi on näin nykyinenkin uskonnollisen kokoontumisen paikka, ei pelkästään muistomerkki alueen menneestä käytöstä.

Honkaristin vieressä sijaitsee Ristinkivi, jonka kohdalla on niin ikään kerrottu olleen kirkko tai muu jumalanpalveluspaikka. Lähekkäisiin kohteisiin liittyy siis samansuuntaista perimätietoa. Ristinkiven paikalta löydetyt kotarakennuksen jäänteet ovat kuitenkin eri asia kuin kertomus kirkosta: kaivauslöytöä ja kansantarinaa ei pidä yhdistää varmaksi tiedoksi kirkkorakennuksesta.

Mikä merkitys Kapeenkosken Ristinkivellä oli?

Honkaristin viereiseen Ristinkiveen on hakattu risti, joka muistuttaa muinaissuomalaista varausmerkkiä. Kiven alkuperä on epäselvä. Siihen hakattu merkki ei yksin kerro, milloin kivi on saanut merkityksensä tai miten sitä on eri aikoina käytetty.

Kansan keskuudessa Ristinkiveä on kutsuttu Sunnin Jaarikan kiveksi. Kansanuskon mukaan se oli hyvän haltijan kivi ja onnen tuoja. Juuri tämä uskomus liittää sen pyhän kiven perinteeseen: kyse ei ole vain paikalla olevasta kivestä, vaan kivestä, johon on liitetty erityistä merkitystä.

Ristinkiven ympärillä kohtaavat useat erilaiset tiedot. Nähtävänä on ristiin hakattu kivi, paikalta on löydetty kotarakennuksen jäänteitä, ja perimätieto kertoo kirkosta tai jumalanpalveluspaikasta. Lisäksi kansanusko tuntee kiven hyvän haltijan ja onnen tuojana. Nämä kerrostumat on hyvä pitää erillään, vaikka ne liittyvät samaan paikkaan.

Nimi Sunnin Jaarikka liittyy myös alueen suntteihin eli veneenvetoa helpottaneisiin kaivantoihin. Sama nimi esiintyy siis sekä kiveen liittyvässä perinteessä että vesillä kulkemisen paikannimistössä. Ristinkiven nimen taustalle ei kuitenkaan ole varmaa selitystä.

Missä Kapeenkosken vanha uhripaikka sijaitsee?

Laukaan 1750-luvun alun pitäjänkarttaan on merkitty vanha uhripaikka. Se sijaitsee Kapeenkosken sulun länsipuolella. Paikan on oletettu olleen pakanuudenaikainen, laajan erämaa-alueen palvontakeskus. Lähistöllä on myös uhrilähde ja pirunpelto.

Uhripaikan sijaintia on selitetty veneillä kulkeneiden erämiesten liikkeillä. Kosken ohittaminen vaati veneiden hinaamista ja maihin nousemista. Selityksen mukaan erämiehet jalkautuivat näin vaikuttavaan luonnonympäristöön, jonka he kokivat pyhäksi. Tämä on tulkinta paikan merkityksestä, ei tarkka kuvaus yksittäisestä tunnetusta tapahtumasta.

Kosket ohittavaa kulkemista helpottivat kaksi kaivantoa, joita kutsuttiin sunteiksi. Veneenvetotie on merkitty jo 1700-luvun pitäjäkarttaan. Reitti kulki sunttien lisäksi Kaivantolammen kautta Vatianjärven ja Kuhnamon välillä. Telatie palveli kauppatienä ja oli aikanaan osa pohjoisen Laukaan kirkkotietä.

Veneenvetotietä käytettiin vielä 1900-luvun alkupuolella. Yläsuntti ja Kaivantolampi jäivät myöhemmin Kapeenkosken sulun rakentamisen yhteydessä kanavatyömaan alle. Alueen kulkureitit ovat siten muuttuneet, mutta vanha karttamerkintä ja paikannimet kertovat aiemmasta käytöstä. Uhripaikka kuuluu samaan ympäristöön, jossa veneitä vedettiin koskien ohi ja kuljettiin kaupantekoon sekä kirkolle.

Mistä Kapeenkosken nimi tulee?

Kapeenkosken nimelle on esitetty mytologiaan liittyvä tulkinta. Kustaa Vilkunan mukaan nimi ulottuu muinaisaikaan, kauas vakinaista asutusta edeltävään aikaan. Tässä tulkinnassa kyse ei ole kirjakielen Kapeakoskesta, vaan Kapeelle kuuluneesta koskesta. Nimen selitystä ei siis johdeta pelkästään kosken kapeudesta.

Kave oli pakanuuden aikainen mytologinen olento. Vanhoissa kalevalaisissa runoissa Kave esiintyi Väinämöisen isänä. Kapeenkosken nimenselitys kytkeytyy tämän tulkinnan kautta vanhaan runoperinteeseen ja sen mytologisiin hahmoihin.

Mikael Agricolan pakanallisten jumalien luettelossa Kapeet puolestaan olivat haltiaolentoja, jotka kansanuskon mukaan kavensivat kuun. Kaveen ja Kapeisiin liittyvät kuvaukset kuuluvat mytologiaan ja vanhoihin uskomuksiin. Niitä ei pidä lukea tosiasiallisina kuvauksina luonnon tapahtumista.

Alueen muissakin nimissä on nähty eränkävijöiden jälkiä. Luijankoski on hauholainen nimi ja peräisin Luijanen-nimisestä järvestä. Kuhnamo, Pörrinvirta ja Kapeenkoski saattavat puolestaan olla muinaislempääläisiä nimiä. Nämä nimet kuuluvat samaan historiaan kuin seudun varhaisasutus, josta Konneveden historia kertoo omalta osaltaan. Kapeenkosken nimistö, Ristinkiven haltijaperinne ja vanha uhripaikka tuovat kukin eri tavoin esiin paikan pitkää uskonnollista ja kulttuurista menneisyyttä. Samaan vanhaan uskomusmaailmaan kuuluu myös kirkonväki, jonka perimätieto kuvaa haudoistaan nousseina vainajina, ja josta kerrottiin erityisesti Lounais-Suomessa.