Väinämöisen polvenhaava – veren seisauttamisen syntysanat

Mitä Väinämöisen polvenhaava -runossa tapahtuu?

Kertomuksen mukaan suuri tietäjä Väinämöinen veisti vuorella venettä. Usein mainitaan, että kirves ei osunut kiveen eikä kalkahtanut kallioon, tai että venettä tehtiin tiedolla tai laulamalla. Alun perin tällä on lienee tarkoitettu, että työskentely oli hiljaista.

Paha henkiolento, kuten piru, lempo tai hiisi, ohjasi kirveen sivuun, jolloin se osui Väinämöisen polveen. Syntyi vakava vertavuotava haava. Eräässä Simana Sissoselta kerätyssä toisinnossa Väinämöinen huutaa tuskasta ja pyytää apua taivaalta, maalta ja mereltä, mutta tämä ei yleensä runossa esiinny. Tämän jälkeen kyseinen toisinto sekaantuu Ison tammen runoon.

Useimmissa toisinnoissa Väinämöinen lähtee etsimään apua heti haavan syntymisen jälkeen. Kahdesta ensimmäisestä talosta ei löydy kunnollista parantajaa, mutta kolmannesta löytyy ukko, joka kerskuu parantaneensa pahemmatkin haavat: hän on sulkenut joet suistaan, järvet päistään ja selät niemien nenistä. Ukko parantaa Väinämöisen käyttäen muun muassa taikavoidetta ja verensalpausloitsua. Eräässä savolaisessa toisinnossa ukko nukuttaa Väinämöisen, joka herättyään kiittää julkista jumalaa eli kristinuskon Jumalaa parantumisestaan.

Onko Väinämöisen polvenhaava veren synty vai ensimmäinen haava?

Runon loppupuoleen kuuluu usein loitsu, joka lausuttiin vertavuotavia haavoja parannettaessa eli verta seisautettaessa. Eräiden runonlaulajien kertomukselle antama nimitys “veren synty” on kuitenkin hieman harhaanjohtava. Kertomus ei selitä veren alkuperää, vaan sitä, miten verta vuotavien haavojen arkkityyppi, ensimmäinen haava, syntyi ja miten se hoidettiin – miten tehtiin ensimmäinen verenseisautus.

Kertomus on samankaltainen ja käytetty samaan tapaan kuin olentojen ja ilmiöiden syntykertomukset. Runoustutkijat kutsuvat sitä pelkästään Polvenhaavaksi. Kyseessä on tarkkaan ottaen verenseisautuksen syntysanat.

Miten Väinämöisen polvenhaava liittyy vedenpaisumusmyytteihin?

Jotkut tutkijat ovat pitäneet kertomusta rappeutuneena osana Raamatun vedenpaisumuskertomusta. Tämän tulkinnan mukaan Väinämöinen vastaisi Raamatun Nooaa, joka rakensi suuren arkin ja selviytyi maailman hukuttaneesta tulvasta. On arveltu, että suomalaisesta tarinasta olisi jäänyt varsinainen vedenpaisumus pois, koska tarinan tarkoitus oli kertoa haavan parantamisesta.

Martti Haavion uudemman tulkinnan mukaan kertomus pohjautuu kyllä vedenpaisumuskertomukseen, mutta jo sen Raamattua aikaisempiin tai muuten Raamatusta poikkeaviin, kansainvälisesti laajalle levinneisiin versioihin. Vedenpaisumusmyytti tunnettiin monissa kulttuureissa jo ennen Raamatun versiota, esimerkiksi sumerilaisessa Gilgameš-eepoksessa ja kreikkalaisessa mytologiassa.

Raamatusta poikkeavia piirteitä on useita. Veneen veiston hiljaisuus, kun kirves ei hanya kiveen, esiintyy muissa vedenpaisumuskertomuksissa: yliluonnollinen voima voi estää työskentelyn äänen kuulumisen ja jopa tehdä laivan näkymättömäksi. Runo on mahdollisesti varhaiskristillistä alkuperää, mihin viittaa hiiden vertaaminen pahaan henkiolentoon – alkujaan hiisi oli pyhä paikka, joka muuttui paholaiseksi vasta kristinuskon vaikutuksesta.

Mistä Väinämöisen verenvuoto ja kalannahkainen katto kertovat?

Itse haavoittuminen on Raamatusta poikkeava pääaihe. Sille löytyy vastineita esimerkiksi Luoteis-Afrikan berbereiden juutalaisperäisestä kertomuksesta, jossa villisian karju hyökkää arkkia tekevän Nooan kimppuun. Haavoittunut Nooa kaivaa kuopan, johon antaa verensä vuotaa, ja verestä syntyy leijona, joka pitää karjun loitolla. Arkissa karju aivastaa ja sen sieraimesta lentää hiiri; leijona aivastaa ja siitä lentää kissa, joka syö hiiren – siitä lähtien kissat ovat syöneet hiiriä.

Verenvuodosta kertovat muutkin vedenpaisumusmyytit. Skandinaavisessa mytologiassa surmatusta Ymir-jättiläisestä vuoti niin paljon verta, että koko härmäjättiläisten suku kuoli paitsi yksi, joka kiipesi vuorelle vaimoineen. Masai-kansan mytologiassa ihmisten esi-isä tappoi Nenaunir-hirviön, jonka veri sai aikaan kasvillisuuden. Kabyylit selittivät maailman meret syntyneen surmatun jättiläisen verestä. Jurakkisamojedien mukaan maailman alkuvaiheissa kaatui suuri puu, jonka juuresta virtasi pyhä vesi, joka hukutti maailman ja samaistetaan usein vereen ja tuleen.

Joissain suomalaisen kertomuksen versioissa Väinämöisen veri peittää jopa korkeat vuoret. Haavion mukaan vedenpaisumusmyytit, myös Raamatun kertomus, perustuvat ikivanhaan myyttiin alkuolennon tappamisesta ja siitä seuraavasta valtavasta verenvuodosta. Suomalaisen tarinan eräissä versioissa vene katetaan kalannahkalla eli sammen suomuksella ja voidellaan hylkeen ja kalan rasvalla – piirre, joka löytyy mansien vedenpaisumusmyytistä, jossa sammennahasta neulottiin laivaan katos. Myös Kuhmoisten Päijänteen rannalla sijaitseva Papinsaari on paikka, jossa kristinuskon saapumista edeltänyt kalmisto ja uhripaikka ovat jättaneet jälkensä paikalliseen perimätietoon.