Virankannos – karjalaisten kauran viljelyksen haltija

Kuka oli Virankannos Agricolan luettelossa?

Mikael Agricola listasi vuonna 1551 teoksensa ensimmäiseen osaan vanhoja Suomen henkiolentoja, ja joukossa oli myös Virankannos. Agricolan mukaan Wirancannos kaitsi kauraa. Latinankielinen runomuotoinen versio Agricolan luettelosta on myös olemassa: Sigfridus Aronus Forsiuksen mukaan Virancannos hedelmöittää kaurapellot vihreiksi.

Tämä maininta on vanhin tunnettu kirjallinen tieto tästä olennosta, ja siksi se on kauranviljelyn ja kansanuskon tutkijoille tärkeä lähde. Lue lisää luettelon kirjoittajasta sivulta Mikael Agricola.

Missä Virankannas esiintyy kansanrunoissa ja Kalevalassa?

Kansanrunoissa olennon nimi esiintyy monissa muodoissa: Virokannas, Vierokanta, Viinikanta, Visakanta, Tinkanta ja Tinarinta. Yleisin näistä on Virokannas, joka mainitaan erityisesti kahdessa kertovassa runossa: Ison härän runossa ja Väinämöisen tuomiossa. Elias Lönnrot sovitti molemmat runot Kalevalaan.

Kalevalan 20. runossa Virokannas yrittää teurastaa härän, mutta yritys epäonnistuu. Kun härkä häiläyttää päätään ja muljauttaa mustia silmiään, ukko kavahtaa kuuseen, Virokannas vitsikkoon ja Palvoinen pajun sekaan.

Kalevalan 50. runossa Virokannas kutsutaan kastamaan Marjatan poikaa. Hän vaatii kuitenkin, että lapsi tutkitaan ja tuomitaan ensin. Väinämöinen tuomitsee lapsen kuolemaan, mutta puolikuinen poika muistuttaa häntä tämän omista pahoista teoista. Tällöin Virokannas kastaa lapsen kapsahuttaen Karjalan kuninkaaksi ja kaiken vallan vartijaksi. Runon kastaja jakaa kohtalonsa Väinämöisen kanssa, ja koko eepoksen kerrotaan tarkemmin sivulla Kalevala.

Mistä nimi Virankannos on alkujaan peräisin?

Virankannoksen alkuperästä ja nimestä on olemassa monia teorioita. Lönnrot arveli suuressa suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassaan, että nimi Virokannas tarkoittaa miestä, joka on Virosta peräisin – on Viron kantaa. Lönnrotista kerrotaan lisää sivulla Elias Lönnrot.

Martti Haavion teorian mukaan Virankannoksen taustalla olisi katolinen pyhimys, Virok-Johannes eli Suitsuke-Johannes. E.N. Setälän ja Uno Harvan tulkinnan mukaan Virankannos eli Virokannas taas tarkoitti maailmanpylvästä, joka kannattaa maailmaa eli viroa. Viro olisi tässä yhteydessä skandinaavinen lainasana, joka tarkoittaa maailmaa paikannimen Viro lisäksi. Harva liitti Virankannoksen myös skandinaavien maailman jumalan (veraldar god) eli Freyrin yhteyteen.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran etymologinen sanakirja hyväksyy Harvan ja Setälän tulkinnan ja toteaa lisäksi, että viro-sanaa muistuttaa merkitykseltään venäläisperäinen sana miero, kuten ilmauksessa mieron tiellä. Kannas-sana tulee joko kantaa-sanasta tai kansi-sanasta, jotka ovat sukulaissanoja keskenään. Nimen voisi siis sananmukaisesti kääntää nykykielelle maailman kantajaksi tai maailman kanneksi.

Oliko Virankannos Freyrin kaltainen hedelmällisyyden jumaluus?

Nykyisistä tutkijoista Anna-Leena Siikala tukee käsitystä Virankannoksen ja Freyrin yhteydestä. Siikalan mukaan kaura on viljalajina Suomessa niin nuori, että Virankannos tuskin oli pelkästään sen suojelija, vaan todennäköisesti Freyrin kaltainen koko maan kasvun ja hedelmällisyyden miehinen jumaluus.

Myös saamelaiseen Veralden Olmai -jumaluuteen, jonka nimi on samaa juurta, yhdistetään maailmanpylväs ja hedelmällisyyskultin piirteitä. Tämä rinnakkaisuus tukee käsitystä, että Virankannoksen taustalla olisi muinainen kasvun ja maailman järjestyksen jumaluus, ei vain yhden viljelykasvin haltija.

Saman suomalaisen kansanuskon perheen olentoja, kuten näkkiä, on kiinnostavaa verrata tähhen peltolohkojen ja vesien haltijoiden kirjoon.