Peikko kansanuskossa: vuorenpeikot, hiidet ja vaihdokkaat

Mitä peikolla tarkoitettiin suomalaisessa tarustossa?

Suomalaisessa tarustossa peikko ei ollut yksi selvärajainen olento. Tarinasta ja paikkakunnasta riippuen se tarkoitti erilaisia rumia ja ilkeitä, isoja tai pieniä ihmismäisiä olentoja.

Sanana peikko tarkoitti ilmeisesti alun perin roistoa, rikollista, erakkoa tai neidonryöstäjää, joka yleensä piileskeli. Viron kielessä sanan vastine peigmees tarkoittaa sulhasta, ja sen on arveltu liittyvän neidonryöstäjän merkitykseen.

Perinteiset suomalaiset peikot muistuttavat kovasti hiisiä. Raja näiden olentojen välillä on perimätiedossa usein häilyvä.

Missä vuoripeikko asui kansanuskossa?

Vuoripeikko eli vuorenpeikko asui kansanuskon mukaan vuorella tai mäellä. Se muistutti usein jättiläistä.

Kansanuskossa vuori tai mäki oli siis peikon oma paikka. Piileskely ja syrjässä pysyttely kuuluivat sen olemukseen, mikä sopii myös sanan vanhaan merkitykseen erakkona tai piileskelijänä.

Millaisia skandinaaviset trollit ja vaihdokas-uskomukset olivat?

Skandinaavisessa mytologiassa peikoilla eli trolleilla oli iso nenä, pitkät kädet sekä karvainen ruumis ja häntä. Ne olivat tyhmiä.

Tarinan mukaan niillä oli tapana kaapata ihmislapsia sekä vaihtaa ne omiin peikkolapsiinsa. Tämä tapa liittyy läheisesti vaihdokkaaseen eli ajatukseen, että lapsen tilalle olisi jätetty toinen olento.

Skandinaavisessa mytologiassa oli erikokoisia peikkoja. Suurimmat olivat jättiläismäisiä ja pienimmät kääpiön kokoisia.

Miksi peikot olivat tonttujen vastustajia perinteessä?

Wil Huygenin ja Rien Poortvlietin teoksissa Suuri tonttukirja ja Tonttujen kutsu peikot ovat tonttujen pahimpia vihollisia. Näiden kertomusten mukaan ne keksivät aina likaisia temppuja tonttujen ja metsän eläinten kiusaksi.

Näissä teoksissa peikot eivät ole varsin älykkäitä, joten niitä on helppo huijata. Kuvaus vastaa samanlaista perinnettä kuin skandinaavisessa mytologiassa.