Paraisten kirkko – keskiaikaiset holvit ja Agricola-kappeli

Mistä ajasta Paraisten kirkko on ja miten se rakennettiin?

Paraisten kirkon rakentamisen varhaisvaiheisiin liittyy epävarmuutta. Ensimmäiseksi osaksi mainitaan Agricola-kappeli, jonka rakentaminen ajoitetaan väljästi 1240–1300-luvulle. Kun kappeli kävi pieneksi, sen yhteyteen päätettiin rakentaa nykyinen harmaakivikirkko. Varsinaisen kirkon oletetaan valmistuneen 1300-luvun aikana. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät sen rakentamisesta ja olemassaolosta ajoittuvat saman vuosisadan puolivälin paikkeille.

Kirkkoa on myöhemmin laajennettu ja muutettu useaan otteeseen. Muutostöistä huolimatta alkuperäinen ilme on säilynyt pitkälti. Keskiaikaisia kivikirkkoja tutkinut Markus Hiekkanen on luonnehtinut sisätilaa yhdeksi Suomen vaikuttavimmista ja nostanut erityisesti esiin huolitellun holvauksen yksityiskohtineen. Holvit ovatkin keskeinen osa kirkkosalin ilmettä, vaikka seurakunnan tilantarve on muuttanut salia vuosisatojen mittaan.

Kirkon ympäristö kuuluu myös Paraisten historiaan: Museovirasto on määritellyt kirkon ja sitä reunustavan Vanhan Malmin tiiviin asuinalueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Suojeluarvo ei siten koske vain kirkkorakennusta, vaan myös sen yhteyttä ympäröivään asutukseen.

Miten lehterit muuttivat Paraisten kirkon sisätilaa?

Kirkkosalin suurimmat muutokset liittyvät lehtereihin, joita rakennettiin runsasta kirkkokansaa varten. Vuosina 1685–1686 turkulainen Mårten Henriksson teki pohjoisseinälle naistenlehterin helpottamaan tilanahtautta. Viisi vuotta myöhemmin laajennettiin eteläseinän miestenlehteriä. Vuosina 1750–1752 rakennettiin lisäksi koko länsipäädyn mittainen miestenlehteri, joka muutettiin vuonna 1862 urkuparveksi.

Lisäpaikoilla oli kuitenkin varjopuolensa. Suurten lehterien alle jäi niin vähän valoa, että seurakuntalaiset alkoivat vaatia valaistuksen parantamista. Kahden uuden ikkuna-aukon tekemisestä pohjoisseinälle vallitsi yksimielisyys, mutta toteutus sai odottaa. Vasta vuonna 1819 kirkon lattiaa korjannut halikkolainen kirkkopuuseppä Israel Cairenius sai tehtäväkseen myös uusien ikkuna-aukkojen tekemisen ja vanhojen suurentamisen.

Lehterien ja ikkunoiden muutokset kertovat kirkon käytännön tarpeista. Ensin tarvittiin lisää tilaa jumalanpalvelukseen osallistuville, sitten valoa uusien rakenteiden varjoon jääneisiin paikkoihin. Kirkkosalin nykyiseen ilmeeseen kuuluu siten keskiaikaisen rakennustavan lisäksi myöhempien vuosisatojen ratkaisuja.

Miksi Agricola-kappeli rakennettiin suomenkieliselle seurakunnalle?

Suomenkielisen väestön määrä Paraisilla kasvoi voimakkaasti 30-vuotisen sodan aikana 1600-luvun alkupuolella. Vuosina 1689–1690 alttarin takana sijainnut sakaristo laajennettiin suomenkielisen seurakunnan jumalanpalvelustilaksi. Per Brahen ja hänen puolisonsa Christina Catharina Stenbockin oletetaan olleen muutostöiden ajatuksen ja osittain myös rahoituksen takana, sillä heidän vaakunansa on maalattu rakennuksen seinään.

Finska kyrkaniksi kutsuttu tila palveli suomenkielisiä aina 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Vuonna 1904 suomenkieliset seurakuntalaiset pyysivät jumalanpalvelusta joka viikoksi aiemman joka toisen viikon sijaan. Asiasta käytiin kiivas keskustelu. Kappalainen Fredrik Gideon Nilsdorff katsoi, että kaksi jumalanpalvelusta kuukaudessa riittäisi entiseen tapaan.

Vuonna 1906 aloitettiin kokeilu, jossa suomenkielinen jumalanpalvelus pidettiin joka sunnuntai ruotsinkielisen palveluksen jälkeen. Vastustajat pelkäsivät, ettei suomenkielinen palvelusväki pääsisi enää kirkkoon isäntäväen kyydillä. Järjestely todettiin kuitenkin hyväksi. Entinen Finska kyrkan jäi hetkeksi tyhjilleen, minkä jälkeen se sisustettiin kirkkomuseoksi ja sai nimekseen Agricola-kappeli. Kappelin historiaan liittyvät näin sekä suomenkielisen seurakunnan tilantarve että jumalanpalvelusjärjestyksestä käyty keskustelu.

Kenelle Paraisten kirkon alttarin edessä oleva hauta kuuluu?

Alttarin edessä on Kuitian kartanon hauta. Siihen on haudattu Klaus Eriksson Fleming sekä Erik Fleming, jonka elinvuodet olivat 1517–1548. Hauta yhdistää kirkon historian kartanoon ja Flemingin nimeen aivan kirkkosalin keskeisellä paikalla.

Klaus Flemingin yhteys Paraisten kirkkoon näkyy siis hänen hautapaikassaan. Alttarin edessä oleva hauta on eri aikakauden jälki kuin tilanahtautta helpottaneet lehterit tai myöhemmin suurennetut ikkunat. Kirkon sisätilan historia ei muodostu vain rakennusvaiheista: siihen kuuluvat myös sinne haudatut ihmiset.

Kuitian kartanon hauta, keskiaikaiset holvit ja myöhemmät lehterit kertovat kukin eri puolesta kirkon menneisyyttä. Hautapaikka liittää rakennukseen nimeltä tunnettuja henkilöitä, kun taas lehterien muutokset kertovat seurakuntalaisten suuresta määrästä ja yhteisen jumalanpalvelustilan tarpeista.

Mitä muistomerkkejä Paraisten kirkon hautausmaalla on?

Hautausmaalla olevaan punaisten muistomerkkiin on merkitty kolmen vuoden 1918 sisällissodassa vakaumuksensa vuoksi kuolleen paraislaisen nimet. He saivat surmansa muualla käydyissä taisteluissa. Muistomerkin juurelle lisättiin myöhemmin laatta, jossa on toisen maailmansodan eri vaiheissa kuolleiden punaisten nimiä.

Muistomerkki jäi vuosikymmeniksi hoitamatta. Vielä 2000-luvun alussa lisälaatta oli miltei kokonaan sammalen ja heinikon peitossa. Paikkakuntalaisten huomattua tilanteen asia vietiin seurakuntayhtymän luottamuselimiin ja muistomerkki kaivettiin esiin. Laatan nimikaiverruksiin jäi jälkiä sammalpeitteen reunasta. Nykyisin seurakunnat hoitavat muistomerkkiä.

Itse kirkossa tehtiin vuonna 2011 laaja peruskorjaus. Lämmitysjärjestelmä ja kaikki sähköjohdot uusittiin. Paloturvallisuutta parannettiin asentamalla välikattoon suuritehoinen sprinklerijärjestelmä. Samalla sinne rakennettiin kolmeen tasoon käyntisillat, jotka helpottavat huoltotöitä ja erityisesti sammutustoimia mahdollisen tulipalon aikana. Korjauksessa uudistettiin siis talotekniikkaa ja parannettiin kirkon suojaamista palolta. Suomen keskiaikaisia harmaakivikirkkoja edustaa muuallakin Pyhän Olavin nimeä kantava Sysmän kirkko, joka muutettiin ristikirkoksi vuosina 1833–1834.