Pietarsaaren historia: Pedersörestä merenkulkukaupungiksi

Miten Pietarsaaren alue on noussut merestä?

Nykyisen Pietarsaaren alue oli ajanlaskun alussa kokonaan veden peittämä. Vasta 800-luvulla ensimmäiset kohdat alkoivat kohota merenpinnan yläpuolelle. Ensimmäisinä nousivat Myllymäen, Jakobstads gymnasiumin seudun ja Kirkkorannan alueet Käräjätalonkadulla. Mantereeseen Pietarsaaren alue liittyi 1500-luvulla.

Pietarsaaren emäpitäjä Pedersöre satamapaikkoineen on vanha kauppapaikka. Koko nykyinen Pohjanmaa oli 1200-luvulla jaettu kahteen kirkkopitäjään, Mustasaareen ja Pedersöreen. Jälkimmäiseen kuuluivat alueet Vöyriltä valtakunnan rajalle. Alueen halki kulki vanha kauppatie Pohjois-Ruotsista Hämeeseen.

Pedersören nimi mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1348. Pietarsaaren keskustalle on myöhemmin tullut tyypilliseksi leveät kadut ja kaupunginosia erottavat esplanadit. Läntiset alueet ovat maa- ja metsätalousvaltaisia.

Miten ja milloin Pietarsaaren kaupunki perustettiin?

Ruotsin kuningatar Kristiina antoi 19. kesäkuuta 1652 kreivi Jakob De la Gardielle luvan perustaa uusi kaupunki Pedersören pitäjään. Kreivi kuoli pian, ja hänen leskensä Ebba Brahe perusti kaupungin 27. lokakuuta 1652. Pietarsaaren vaakuna on saanut aiheensa De la Gardien sukuvaakunasta.

Vuonna 1653 Pietarsaareen perustettiin maistraatti. Kaupungin ensimmäiseksi pormestariksi valittiin Jacob Josephson. Ensimmäinen koulu aloitti vuonna 1654.

Piispa Johannes Gezelius nuorempi vihki helmikuussa 1691 kaupungin ensimmäisen kirkon. Siihen asti pietarsaarelaiset olivat käyneet Pedersören kirkossa. Pietarsaaressa ja Pedersöressä oli yhteinen papisto vuoteen 1908 asti. 1520-luvulla rakennettu Pedersören kirkko on säilynyt kaupungin nähtävyytenä.

Miten Isonvihan aika vaikuti Pietarsaareen?

Isonvihan aikana venäläiset sotilaat valloittivat kaupungin kahteen kertaan ja polttivat sen maan tasalle. Valtaosa asukkaista pakeni Merenkurkun yli Ruotsiin, metsiin tai saaristoon. Monia jäi vangeiksi ja jotkut tapettiin. 1720-luvulla osa entisistä asukkaista palasi ja uutta väestöä muutti kaupunkiin.

Pietarsaaren sataman lähelle perustettiin vuonna 1754 pikiruukki ja vuonna 1762 tupakkakehräämö, josta myöhemmin muodostui Strengbergin tupakkatehdas. Pietarsaari sai osittaisen tapulioikeuden vuonna 1765 ja täydellisen vuonna 1793. Ulkomaankauppa ja laivanrakennus pääsivät vauhtiin. Tärkein vientitavara oli muiden Pohjanmaan rannikkokaupunkien tavoin terva.

1700-luvun jälkipuoliskolla Pietarsaari oli Suomen suurin laivojen tuottaja. Vuonna 1797 muodostettiin varustamoyhtiö laivanrakennuksen keskittämiseksi yhteen paikkaan. Veistämö perustettiin Calholmaan nimellä Calholmens skeppsvarv. Nykyään aluetta kutsutaan Varvetiksi. Siellä rakennettiin seuraavien 75 vuoden aikana noin 150 alusta.

Miten Pietarsaari kehittyi palosta teollisuuskaupungiksi?

Pietarsaaren väkiluku oli vuonna 1810 vajaat 1 100 henkeä. Suomen sodassa 1808–1809 sekä venäläiset että ruotsalaiset joukot marssivat kaupungin läpi. Syyskuun toisen ja kolmannen päivän välisenä yönä 1835 kaupunki paloi Etelätullista Kaupunginsalmelle asti. Palossa tuhoutui 73 kaupungin 275 rakennetusta tontista.

Krimin sota katkaisi 1800-luvun taloudellisen kehityksen. Kauppalaivoja asetettiin kauppasaartoon ja kauppalaivasto pieneni kolmannekseen. Merkittävin varustamosuku oli Malm. Laivanvarustaja Peter Malm omisti Hercules-parkin, joka purjehti ensimmäisenä suomalaisena laivana maailman ympäri vuosina 1844–1847. Otto Malm hankki kaksi puhelinta vuonna 1873. Rautatie rakennettiin vuonna 1886, jonka Otto Malm ja Suomen valtio kustansivat puoliksi. Petrolilampuista tuli kaupungin ensimmäiset katuvalot.

1900-luvun alussa Pietarsaari teollistui. Strengberg, Pietarsaaren Konepaja ja Wilh. Schauman laajensivat. Kaupunkiin tulivat sähkölaitos, kaupunginsauna, palokunnantalo sekä Malmin sairaala ja synnytyslaitos. Vanha puutalokaupunginosa Norrmalm eli Skata muuttui merimiesten asunnoista työväenkaupunginosaksi. Kaupunki on pysynyt enemmistöltään ruotsinkielisenä. Kuten Kristiinankaupunki, myös Pietarsaari kuuluu Pohjanmaan rannikon ruotsinkielisiin kaupunkeihin.

Valkoiset valtasivat Pietarsaaren 28. tammikuuta 1918 jääkäriluutnantti Lauri Tiaisen johdolla. Ampumavälikohtaus syntyi Amerikankadulla Wiikin talon tienoilla. Pietarsaaren teloituksissa 2. maaliskuuta teloitettiin seitsemän miestä ampumalla Strengbergin tehtaan seinustalla. Talvisodan alettua 1939 kouluihin perustettiin sotasairaaloita. Pietarsaarta pommitettiin 22. helmikuuta 1944 Skutnäsinkadun paikkeille ja Kirkkorannalle. Surmansa sai seitsemän henkilöä.

Vuonna 1950 Kirkkoranta, Skutnäs, Kaskiniemi sekä Ruusulehdon ja Vestersundin koulutontit liitettiin Pietarsaaren maalaiskunnasta kaupunkiin. Teollisuus laajeni ja uusia kerrostaloja rakennettiin. Permon, Länsinummen ja Itänummen kaupunginosat saivat alkunsa. Kaupungin kasvun vuosikymmenenä Suomi eli myös poikkeuksellisia aikoja, kun Helsingissä järjestettiin vuonna 1952 kesäolympialaiset, toistaiseksi ainoat Suomessa pidetyt kisat. Vuonna 1969 alkoi säännöllinen lauttaliikenne Pietarsaaren ja Skellefteån välillä vuoteen 1998 asti. 1980-luvulla monet teollisuuslaitokset lopettivat, ja heinäkuussa 1985 Pedersören kirkko tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa. Kävelykatu vihittiin käyttöön 1. lokakuuta 1992. Pietarsaari vietti 350-vuotisjuhliaan vuonna 2002.