Muinaislinnat

Skällbergetin muinaislinna – linnavuori Siuntion Tyyskylässä

Lyhyesti

Skällbergetin muinaislinna on Uudellamaalla Siuntion Tyyskylän kylässä sijaitseva linnavuori. Kalliohuippuinen mäki kohoaa yli 35 metriä ympäröiviä peltoja korkeammalle, aivan Siuntion kirkon ja Tyyskylän kartanon vieressä. Kohde ajoitetaan pintapuolisten tarkastusten perusteella rautakauteen, mutta ajoitus voi yhtä hyvin olla varhaiselta keskiajalta.

  • Uusimaa
  • linnavuori
  • rautakausi tai varhainen keskiaika

Missä Skällbergetin muinaislinna sijaitsee?

Skällbergetin lakialue sijaitsee vain noin 150 metriä länteen Siuntion kirkosta, aivan Tyyskylän kartanon vieressä. Lohjalle vievä seututie 116 kulkee linnavuoren ja kirkon välistä. Kirkon itäpuolelta virtaa Kirkkojoki, ja muinainen Suuri rantatie ohittaa linnan.

Kalliohuippuinen mäki kuuluu osana Tjusterbybergetin kohoumaan ja kohoaa yli 35 metriä ympäröiviä peltoja korkeammalle. Lakialue erottuu kohoamalla noin 15 metriä ylemmäksi Tjusterbybergetin itäisestä osasta. Luonnollinen suoja oli siis hyvä, mutta mäen länsipuoli vaati lisäsuojaa.

Millaiset vallit ja linnanportti Skällbergetin muinaislinnassa on?

Mäen pohjois- ja itäreunan jyrkänteen ympäristö on jyrkkää rinnettä, jonka suojavaikutusta on tehostettu rakentamalla kaksi itä-länsisuuntaista kivivallia mäen länsipuolen kapeimpaan kohtaan.

Vuoden 1935 mittauksissa vallit olivat 10–11 metriä pitkät, 1,5–2,0 metriä korkeat ja 2–3 metriä leveät. Ne koostuvat maa-aineksesta ja mahdollisesti kivistä. Vallit jatkuvat mahdollisesti matalampana seuraten länsirinteen yläpuolella. Pohjoisen vallin keskessä on katkos, jota pidetään linnanporttina.

Miten Skällbergetin muinaislinnaa on tutkittu?

Varhaisin kirjallinen maininta linnavuoresta löytyy Siuntion pastori Joh. Fr. Cajanin pitäjänkertomuksen käsikirjoituksesta vuodelta 1847. Hän mainitsee kohteen nimityksellä “vallitukset”. Hjalmar Appelgren ei käsitellyt muinaislinnaa vuonna 1891 ilmestyneessä väitöskirjassaan.

Kohdetta ei ole tutkittu arkeologisilla kaivauksilla. Sitä on kuitenkin tarkasteltu pintapuolisesti vuosina 1935 (Ella Kivikoski), 1984 (Helena Edgren) ja 2014 (Vesa Laulumaa). Vuorilinnan rautakautinen ajoitus on vain arkeologinen arvio, ja se voi yhtä hyvin olla varhaiselta keskiajalta. Ilman kaivauksia tarkka ajoitus jää auki.

Miten Skällbergetin muinaislinnaa hoidetaan ja mitkä muut linnavuoret Siuntiossa on?

Linnavuoren hoito aloitettiin 1990-luvun alussa Jukka Moisasen toimesta, ja se on ollut hoidettuna muinaisjäännöskohteena 1990-luvun lopulta lähtien. Resurssien puuttumisen vuoksi hoito on kuitenkin ollut 2000-luvun alussa vähäistä.

Skällberget on yksi monista Suomen linnavuorista. Samaa aihepiiriä edustavat muun muassa Hangastenmäen linnavuori, Kajamonvuori ja Hautvuori, joissa kaikissa hyödynnettiin maaston luonnollista suojavaikutusta. Myös Nakolinna ja Kapatuosia kuuluvat samaan perinteeseen. Alueen laajempaa menneisyyttä voi pohtia esimerkiksi Siuntion historian ja Lohjan historian kautta.