Aino-taru: Gallen-Kallelan triptyykki Kalevalasta

Mitä Aino-tarun kolme kuva-alaa esittää?

Aino-taru koostuu kolmesta osasta, joista kukin kuvaa yhtä vaihetta Ainon tarusta. Vasemmalla puolella on Väinämöisen ja Ainon kohtaaminen metsässä. Tällöin Väinämöinen ihastuu nuoreen neitoon ja päättää saada tämän omakseen. Kalevalan tarinan lähtökohtana on lupaus, jonka Joukahainen antaa: Aino luvataan Väinämöisen puolisoksi.

Toisessa eli oikeanpuoleisessa osassa Aino on tehnyt ratkaisunsa ja valinnut ennemmin kuoleman kuin epämiellyttävälle kosijalle menemisen. Kuvassa Vellamon, veden jumalattaren, neidot kutsuvat nuorta Ainoa luoksensa. Kansanuskon mukaan tällaiset veden jumalattaren neidot kuuluvat tarinan kuvastoon, ja perimätieto kertoo Ainon siirtyvän veden maailmaan.

Kolmannessa osassa keskellä kalaksi muuttunut Aino on joutunut Väinämöisen onkeen ja pakenee pilkaten. Kohtaus tulkitaan usein Väinämöisen kosinnaksi ja tarinan toiseksi osaksi. Koko teoksen aiheena on siis Kalevalan tarina Joukahaisen Aino-sisaresta, ei yksittäinen muotokuva.

Miksi Aino-tarusta on kaksi versiota?

Gallen-Kallela maalasi Aino-tarusta kaksi versiota. Ensimmäinen valmistui Pariisissa vuonna 1889 ja kuuluu nykyään Suomen Pankin kokoelmiin. Tullessaan Suomeen vuonna 1889 Aino-triptyykki herätti suurta innostusta. Kun Gallen-Kallelan ystävä ja useiden muotokuvien tilaaja professori Edvard Neovius osti taulun, päätti Suomen senaatti tilata siitä toisinnon.

Gallen-Kallela itse ei ollut tuolloin syntyneeseen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka Suomessa maalaus saikin kehuja. Esimerkiksi suomalaiselta näyttävän mallin löytäminen oli ollut vaikeaa. Kun senaatti tilasi maalauksesta toisinnon valtion kokoelmiin, hänelle tarjoutui mahdollisuus parantaa edellisestä.

Vuoden 1891 teos oli ensimmäinen Gallen-Kallelan Kalevalaan liittyvistä taideteoksista. Se oli samalla lähtölaukaus kansallisromanttiselle taiteelle Suomessa. Aino-taru kuuluu Ateneumin taidemuseon kokoelmiin.

Mistä Gallen-Kallela sai mallinsa Aino-tarua varten?

Innoitusta maalaukseensa Gallen-Kallela sai ollessaan tuoreen Mary-vaimonsa kanssa häämatkalla Kainuussa. Suurin osa luonnoksista syntyi matkalla, mutta lopullinen teos valmistui Helsingissä, taiteilijan ateljeessa Malmilla. Luonnosten ohella on säilynyt pino valokuvia, joissa Ainon mallina toiminut Gallen-Kallelan vaimo Mary juoksentelee rantavedessä ja pärskyttää vettä.

Keskimmäisen kuvan taustanäkymän mallina toimi maisema Lentuan järvellä Kuhmossa. Väinämöisen alkuperäinen malli oli Kuhmon Lentiirassa asunut Elias Ahtonen eli ”Rimmin Uljaska”. Keskimmäisen taulun Ainon alkuperäisenä mallina taas toimi Gallen-Kallelan oppaana kulkeneen Renne Haverisen tytär.

Kun Gallen-Kallela palasi Helsinkiin, Mary sai esittää myös Väinämöistä: hän pukeutui partaan, puki ylleen Väinämöisen vaatteet ja seisoskeli kärsivällisesti pusikoissa, kun taiteilija teki työtään. Maryn ompelemia ovat lisäksi kaikkien maalauksessa nähtävien vaatteiden mallit. Teoksen laitimmaisissa kuvissa Ainon ranteessa näkyy rannerengas, jonka Gallen-Kallela oli antanut vaimolleen huomenlahjaksi.

Mitä Aino-tarun kehykset ja tarinan sanat sisältävät?

Akseli Gallen-Kallela loi teoksestaan kokonaisvaltaisen taideteoksen. Hän valmisti itse koristeveistokselliset taulun kehykset, jotka hän maalasi kultamaalilla. Kehyksiin on kopioitu taiteilijan Karjalassa näkemien vanhojen hirsitalojen koristeaiheita.

Kehyksiin Gallen-Kallela kirjoitti myös Ainon tarun kaikille niille katselijoille, jotka eivät tarua ennestään tunne. Tarinan mukaan Aino valitsee ennemmin kuoleman kuin epämiellyttävälle kosijalle menemisen, ja kalaksi muuttuneena hän joutuu Väinämöisen onkeen ja pakenee pilkaten. Kansanuskon mukaan Vellamon, veden jumalattaren, neidot kutsuvat nuorta Ainoa luoksensa. Väinämöinen on keskeinen hahmo myös Sammon ryöstössä, joka Kalevalassa sijoittuu runoihin 39–43 ja päättyy Sammon särkymiseen mereen.