Äkräs: sadon ja kasvillisuuden haltija

Kuka on Äkräs ja mitä Mikael Agricola hänestä kirjoitti?

Äkräs on Mikael Agricolan ensimmäisenä mainitsema karjalaisten monipuolinen sadon ja kasvillisuuden haltija. Mikael Agricola kirjoittaa Dauidin Psalttarin epäjumalien luettelossa vuodelta 1551: ”Egres hernet Pawudh Naurit loi / Caalit Linat ia Hamput edestoi”. Sama luettelon kohta selittää, että Egres loi herneet, pavut ja nauriit sekä antoi kaalit, pellavat ja hamput.

Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä runomuotoisessa versiossa Agricolan luettelosta Egres antoi pellavia, papuja ja nauriita: ”Egres lina, fabas, rapasque pigra ferit”. Vaikka Agricola mainitsee Äkrään nimenomaan karjalaisten jumalien joukossa, se on tunnettu myös Keski- sekä Länsi-Suomessa muodoissa Äyräs ja Egres.

Karjalaisten jumalien luettelon yhteydessä Äkräs asettuu samaan vanhaan tapaan nimetä kasvien ja sadon antajia, josta myös Ihtiriekko on läheinen aihepiiri. Tässä yhteydessä oleellista on kuitenkin juuri viljely: herneet, pavut, nauriit, kaalit, pellavat ja hamput.

Miten Äkräkseen rukoiltiin nauriita kylvettäessä?

Myöhemmässä kansanperinteessä Äkräs esiintyy erityisesti nauriiden suojelijana. Itä-Karjalan Vuokkiniemellä Vuonnisen kylässä on perimätiedon mukaan nakriita eli nauriita kylvettäessä sanottu: ”Pyhä Äkrässie, kasvattele / osalla olomattomien, / varalla viljasien da vaivasien / da varkahien varalla!” Kansanuskon mukaan pyyntö jatkui kasvun suuntaamisella: ”Kasvattele kallellah, / syvi syrjälläh, / lomatusta loukuttele / ylitse katehen mielen, / hyvänsuovan mieltä myöten, / pahansuovan päitse mielen!”

Kylvön jälkeen saatettiin naurismaalle heittää Kontokissa lakkia tai kuppia ja samalla rukoilla: ”Pyhä Ägräs, Ägrässei, / Anna tämän kupin / Kokosii nakrehii!” Perimätieto kertoo myös, että Amerikasta peräisin olevan perunan korvattua myöhemmin nauriin Äkrästä alettiin pitää myös perunoiden suojelijana. Salmissa nimitettiin Ägröi-kuninkaaksi suurta perunaa, johon oli kasvanut yhteen pari kolme pienempää perunaa.

Kaksoisnaurista, kaksoisperunaa tai muuten erikoista naurista tai perunaa on Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa kutsuttu nimillä äkräs, äkröi ja pyhä-äkräs. Kansanuskon mukaan tällaisten yhteenkasvaneiden juuresten löytämisen uskottiin merkitsevän menestystä tai hedelmällisyyttä, kuten kaksosia. Pellon Äkrääksi kutsuttiin Polvijärvellä uhripuuta, jolle uhrattiin sadosta. Paltamossa pellon Äkräälle tehtiin kylvöleipä.

Miksi Äkräs oli pellon vartija ja mitä haljennut nauris tarkoitti?

Viljo Alanen näkee Äkrään sadon antajan lisäksi pellon vartijana, joka vartioi satoa, mutta myös vaati uhreja. Äkräs on tarkoittanut joillain paikkakunnilla suuruuttaan haljennutta naurista. Korpilahdella ja Hämeessä on perimätiedon mukaan tällaisista nauriista sanottu, että se on huutanut varkaan perään niin lujaa, että on haljennut. Hämeessä on Alasen mukaan sanottu sananpartena, että joku ”huutaa kuin äyräsperkele”. Janakkalassa haljenneen nauriin sanottiin haljenneen naurettuaan epäonnistunutta varkausyritystä.

Alasen mielestä varkaan perään huutavalla Äkräällä on maan haltijaa ja rajanhaltijaa muistuttavia ominaisuuksia. Rajanhaltija nimenomaan huutaa, kun sen vartioimaa rajaa loukataan. Tämä pellon rajan ja vartioinnin ajatus sopii myös paikkojen haltijoita käsittelevään Metsänväkeen ja Vedenväkeen, vaikka Äkrään oma paikka on pellossa ja sadossa.

Äyräs esiintyy joissain loitsuissa, kuten pyhäjokelaisessa kivensynty-loitsussa. Siinäkin yhteydessä mainitaan pelto: ”Kivi on kimmon, kammon poika, / Maan muna, pellon kakkara, / Äyräs-ämmän kämmenpää.” Sanat sitovat Äyrään maahan, kiveen ja peltomaan rajaan.

Mistä Äkrään nimi on peräisin ja mitä tutkijat siitä selittävät?

Uno Harva huomauttaa, että Ägräs esiintyi Itä-Suomessa sukunimenä eri johdannaisineen. Kirkonkirkoissa esiintyvät muun muassa nimet Ägräs, Ägrämöinen, Ägrein, Äyreinen ja Egreilinen. Menetetyssä Karjalassa oli myös Äyräpään kunta.

Koska Äkrään nimeen liittyy hyvin usein epiteetti ”pyhä”, tutkijat ovat olettaneet, että Äkrään taustalla olisi kristillinen pyhimys. Kaarle Krohn oletti, että kysymyksessä olisi Pyhä Gregorius, jonka nimi Agricolan Rukouskirjassa tavataan muodossa Pyhä Greus. Martti Haavion teorian mukaan Pyhä Äkräs juontuisi ilmaisusta Pyhä Kros eli siis Pyhä Risti.

Uno Harva näkee Äkräässä yhteyksiä Jumisiin, latvialaiseen sadon ja hedelmällisyyden jumalaan, jota kuvastaa yhteenkasvanut kaksoistähkä, jumalallinen kaksonen. Harva kertoo, että Poverja Gavrilovin mukaan ainakin myös suomensukuiset votjakit eli udmurtit ovat kunnioittaneet yhteenkasvaneita kaksoistähkiä ja uskoneet niiden tuovan runsautta. Samanlaisia uskomuksia on Harvan mukaan ollut monilla muillakin kansoilla. Viljo Alanen pitää Äkrään etymologiana sanaa ”äyräs”, ”pellon äyräs”. Äyräs ja rantatörmä ovat usein merkinneet myös pellon rajaa, joka liittyisi Äkräsin ominaisuuksiin pellon vartijana.