Ensimmäinen ristiretki Suomeen – tarina ja tutkimus

Mitä ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen kerrotaan?

Legendan mukaan arviolta vuonna 1155 Ruotsin kuningas Eerik Pyhä (Eerik IX Jedvardinpoika) ja englantilaista syntyperää ollut Uppsalan piispa Henrik matkasivat Uplannista Lounais-Suomeen, mahdollisesti Satakuntaan tai Varsinais-Suomen pohjoisosaan sotajoukon kanssa.

Pyhän Eerikin legendan mukaan suomalaiset olivat tehneet ryöstöretkiä nykyisen Ruotsin alueelle ja saaneet aikaan suurta tuhoa. Tämän johdosta Eerik Pyhä päätti lähteä valloittamaan Suomen ja käännyttämään suomalaisia kristinuskoon.

Kuningas palasi sotaretken päätyttyä takaisin Ruotsiin, ja piispa Henrik jäi järjestelemään Suomen kirkollisia oloja. työ päättyi kuitenkin Henrikin yllättävään kuolemaan.

Miksi ensimmäisen ristiretken tiedot ovat epävarmoja?

Retkestä ei ole aikalaislähteitä 1100-luvulta. Varhaisimmat säilyneet lähteet ovat yli sata vuotta mahdollisia tapahtumia nuorempia. Tiedot perustuvat 1270-luvulla kirjoitettuun Pyhän Eerikin legendaan, jota ei voida pitää luotettavana lähteenä.

Piispa Henrikin kohtalosta kertovat Pyhän Henrikin legenda Turun hiippakunnasta vuoden 1300 paikkeilta sekä kalevalamittainen Piispa Henrikin surmavirsi, joka kirjoitettiin muistiin vasta 1600-luvulla. Surmavirren mukaan kieron vaimonsa valheiden yllyttämä talonpoika Lalli tappoi Henrikin Köyliönjärven jäällä kirveellä.

Myös kuvaus suomalaisten pakanuudesta on myöhemmin tehty yksinkertaistus, sillä kristinusko oli levinnyt Suomeen jo aiemmin, viimeistään 1000-luvulla. Kaarinan Ravattulan Ristimäen tutkimusten perusteella ristiretki-nimitystä on pidetty perusteettomana. Juha Ruohosen mukaan kyseessä oli hallinnollinen tapahtuma, jossa Suomi liitettiin Ruotsin valtakunnan ja katolisen kirkon yhteyteen virallisesti.

Milloin ensimmäinen ristiretki Suomeen tapahtui ja miksi?

Retken ajankohdaksi on ehdotettu lähes kaikki 1150-luvun vuosia. Laajinta kannatusta ovat saaneet vuodet 1150, 1155, 1157 ja 1158. Muita ehdotettuja vuosia ovat olleet 1153, 1154 ja 1156.

Yhtenäinen valtakunta ei ollut vakiintunut Ruotsissakaan vielä 1100-luvulla. Sverkerin kuningassuku hallitsi Itä-Götanmaata ja Sveanmaata, Erikin suku puolestaan Länsi-Götanmaata. On spekuloitu, että sotaretki olisi liittynyt sukujen keskinäiseen valtataisteluun. Voitokas sotaretki ja kristinuskon edistäminen olisivat voineet olla tehokkaita välineitä kirkon tuen tavoittelussa.

Ruotsin kruunun ja katolisen kirkon asema Suomessa vakiintuivat lopullisesti vasta 1200-luvun kuluessa, ilmeisesti niin sanotun toisen ristiretken ja rannikon kolonisaation yhteydessä.

Oliko ensimmäinen ristiretki Suomeen oikeasti ristiretki vai ledung-retki?

Sotaretkeä ei yleensä pidetä varsinaisena ristiretkenä, vaan ajalle tyypillisenä sotaretkenä, niin sanottuna ledung-retkenä. 1900-luvun alussa vahvistui tulkinta, jossa hyväksyttiin Eerikin ja Henrikin historiallisuus mutta legendojen tapahtumakuvauksia alettiin pitää ensisijaisesti fiktiivisinä. Tätä tulkintaa edustivat historioitsijat Arvi Korhonen ja Jalmari Jaakkola.

Heidän mukaansa Eerikin sotaretki oli ledung-laitokseen perustunut ryöstö- tai verotusretki, jossa poikkeuksellista oli piispa Henrikin läsnäolo. Tulkinta korosti suomalaisten lähes tasaveroista liittolaisasemaa Ruotsin kanssa, mikä vastasi aikakauden kansallismielistä historiakuvaa. Nationalistinen tulkinta jäi syrjään toisen maailmansodan jälkeen, mutta käsitys rauhanomaisesta ja vaiheittaisesta valtionmuodostusprosessista on pysynyt vallitsevana historiantutkimuksessa.

Itämeren alueen ristiretkien tutkijat ovat kuitenkin huomauttaneet, että 1150-luvulla tehty ristiretki sopii hyvin yhteen Itämerellä vuonna 1147 alkaneeseen ristiretkiliikkeeseen. Vaikka legendojen kuvauksia ei pidetä luotettavina, niiden ytimenä voi olla aikalaisten ristiretkeksi ymmärtämä sotaretki.