Hailuodon historia – maankohoamisesta saaren asutukseen

Miten Hailuoto syntyi maankohoamisen seurauksena?

Hailuodon historia alkaa merestä kohoavasta maasta. Saari sijaitsee Perämerellä Oulun edustalla, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Hailuoto tarkoittaa sekä saarta että samalla saarella sijaitsevaa kuntaa. Nykyinen saari on muodostunut useiden erillisten saarien liittyessä yhteen.

Maankohoaminen on noin yhdeksän millimetriä vuodessa. Vuonna 325 eaa. kuivana maana olivat alueet, jotka sijaitsevat nykyisin yli 15 metriä merenpinnan yläpuolella. Näihin kuuluivat Hyypänmäki, Harju ja Isomäki. Maata oli tuolloin noin kaksi neliökilometriä, joten kyse oli vielä pienestä osasta nykyistä saarta.

Vuoteen 850 mennessä merestä oli paljastunut jo noin 30 neliökilometriä maata. Hailuodon muoto ei siis ole pysynyt samana, vaan sen pinta-ala on kasvanut maankohoamisen mukana. Kehitys jatkuu edelleen, ja aikanaan saari kasvaa kiinni mantereeseen.

Hailuoto on Perämeren suurin saari. Suomen merialueiden saarista se on pinta-alaltaan kolmanneksi suurin Ahvenanmantereen ja Kemiönsaaren jälkeen. Saaren maisema ja luonnonolosuhteet ovat nostaneet sen kansallismaisemaksi.

Milloin Hailuodon asutus alkoi?

Hailuodon vakinainen asuttaminen alkoi ilmeisesti 1100-luvulla. Saarelle tultiin monelta suunnalta, ja sen varhaisvaiheisiin liittyvät sekä läntiset että itäiset yhteydet. Ensimmäisten pysyvien asukkaiden kerrotaan olleen enimmäkseen Länsi-Suomesta, mutta joukossa oli myös Itä-Suomesta tulleita.

Karjalasta saapuneet kalastajat liittyvät puolestaan saaren nimihistoriaan. Kalavesistä kilpailleet ruotsalaiset käyttivät saaresta nimeä Karelö, joka muuntui muotoon Karlö. Nimi tarkoitti Karjalan tai karjalaisten saarta. Se kertoo siitä, miten vahvasti kalastus ja kalavesien käyttö kuuluivat Hailuodon varhaisiin vaiheisiin.

Myös suomenkielinen Hailuoto-nimi lienee yhteydessä karjalaiseen kalastusnautintaan. Haili tarkoittaa silakkaa, joten nimi on tulkittu haili- eli silakkaluodoksi. Tulkintaan liittyvä epävarmuus on syytä säilyttää: nimen yhteys kalastukseen on todennäköinen selitys, ei varmasti osoitettu alkuperä.

Vuonna 1548 Hailuodossa oli 43 taloa. Vuoteen 1570 mennessä taloluku oli kasvanut 60:een. Luvut kuvaavat vakinaisen asutuksen kasvua saarella aikana, jolloin seurakunnallinen itsenäistyminen oli vielä edessä.

Miten Hailuodosta tuli oma seurakunta?

Hailuoto kuului aluksi Saloisten suurpitäjään. Siitä erotettiin itsenäinen seurakunta vuonna 1587. Saaren seurakunnallinen historia ulottuu näin aikaan ennen sen myöhemmin tunnetuksi tullutta puukirkkoa.

Vuosina 1610–1620 rakennettu kirkko oli pitkään Suomen vanhin käytössä ollut puukirkko. Sen pitkä käyttö päättyi tulipaloon vuonna 1968. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1972, joten vanhan kirkon tuhoutumisen ja uuden valmistumisen väliin jäi vain muutamia vuosia.

Myös seurakunnan kirjallinen muisti kärsi tulipalossa. Hailuodon pappila paloi 2. elokuuta 1901, ja seurakunnan arkisto tuhoutui lähes kokonaan. Kirkon ja pappilan palot olivat eri aikoina sattuneita menetyksiä: toisessa menetettiin vanha kirkkorakennus, toisessa suuri osa seurakunnan asiakirjoista.

Saarella oli myös lyhyt vaihe vapaaherrakuntana. Kuningatar Kristiina lahjoitti koko Hailuodon vuonna 1652 eversti Berndt Taubelle. Hänen perillisiltään saari palautettiin kruunulle vuonna 1675. Vapaaherrakunnan vaihe jäi siten verrattain lyhyeksi osaksi saaren historiaa.

Mitä Hailuodolle tapahtui nälkävuosina ja isonvihan aikana?

Suurina nälkävuosina 1696–1697 kuoli 88 Hailuodon asukasta. Seuraavalla vuosisadalla saarta kohtasi vielä suurempi väkivallanteko. Isonvihan aikana, 29. syyskuuta 1714, noin 200 venäläistä kasakkaa surmasi Hailuodossa noin 800 ihmistä. Päivä tunnetaan murhaperjantaina.

Suuri osa uhreista oli tullut saarelle suojaan. Hailuodon oma asukasluku oli tuolloin alle 300, joten surmattujen määrä ei kuvaa pelkästään saaren vakinaisen väestön menetyksiä. Yhden yön aikana tehty veriteko oli isonvihan suurin.

Murhaperjantain luvut kertovat siitä, kuinka laajasti tapahtuma kosketti myös muualta tulleita. Suojaa hakeneet muodostivat suuren osan uhreista, ja saaren historia liittyy tässä kohdassa koko isonvihan ajan kärsimyksiin.

Perimätiedon mukaan Hailuodon kirkon kellot upotettiin isonvihan aikana Kirkonjärveen. Niitä ei kertomuksen mukaan löydetty enää myöhemmin. Kellojen kohtalo kuuluu paikalliseen perimätietoon, ja se on erotettava murhaperjantain historiallisista tapahtumista.

Miksi Hailuodon väkiluku on vähentynyt?

Hailuodon väkiluku ylitti 2 000 asukkaan rajan 1800- ja 1900-luvun vaihteen jälkeen. Sen jälkeen väestö väheni alle puoleen. Saaren väestöhistoriassa näkyy siten ensin kasvu ja myöhemmin pitkä väheneminen.

Poismuutto on vaikuttanut myös väestön ikärakenteeseen. Eläkeläisten suuri osuus on Hailuodolle ominainen piirre, kuten monille muillekin kunnille, joista on muutettu paljon pois.

Kesäisin saaren asutus lisääntyy mökkiläisten tullessa. Hailuodossa on noin 650 vapaa-ajan asuntoa, joita saapuu asuttamaan satoja kesäasukkaita. Vakinaisen väestön rinnalla saarella on siis huomattava kausittainen asutus.

Hailuodon naapurikuntia ovat Lumijoki, Oulu ja Siikajoki. Aiemmin naapureihin kuuluivat myös Haukipudas ja Oulunsalo, jotka on liitetty Ouluun. Saaren maantieteellinen asema on säilynyt, vaikka ympäröivä kuntajako on muuttunut.

Mitä Marjaniemellä sijaitsee?

Hailuodon läntisimmässä kohdassa sijaitsee Marjaniemi ja sen majakka. Majakan juurella oleva entinen Luotsausliikelaitoksen luotsiasemarakennus toimii nykyisin Luotsihotellina. Majakan viereisessä rakennuksessa on puolestaan toiminut Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasema.

Marjaniemen rakennuksissa näkyy näin erilaisia käyttövaiheita. Luotsiaseman rakennus on saanut uuden tehtävän hotellina, ja majakan naapurissa on harjoitettu Perämeren tutkimusta. Paikan historia ei rajoitu pelkkään majakkaan. Samoin kuin Hailuodossa, myös naapuriseudun Tyrnävän historiassa asutus juontaa ajalta, jolloin meri ulottui nykyisen sisämaan seuduille.

Koko Hailuoto on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Luokitus koskee siis koko saarta, ei ainoastaan yksittäistä rakennusta tai Marjaniemen ympäristöä. Kansallismaiseman asema liittyy puolestaan saaren maisemaan ja luonnonolosuhteisiin.

Paikalliseen ruokaperinteeseen kuuluvat siiasta tehdyt kalapotut. Ne nimettiin Hailuodon pitäjäruoaksi 1980-luvulla. Kalastus näkyy siten sekä saaren nimen tulkinnoissa että sen myöhemmin nimetyssä pitäjäruoassa.