Hiisi – pyhä lehto ja kansanuskon henkiolento

Mitä tarkoittaa hiisi pyhänä paikkana?

Alkujaan ja varsinaisesti hiisi tarkoittaa pyhä lehto on hiiden alkuperäinen merkitys: kultti-, uhri- ja mahdollisesti myös hautapaikka. Tässä merkityksessä sanaa on käytetty Suomessa ja Virossa.

Pyhästä hauta-alueesta tai helvetin kaltaisesta paikasta saatettiin puhua hiitenä. Jälkimmäiseen on osaltaan saattanut vaikuttaa muinaisgermaaninen tuonpuoleista tarkoittava sana Hizi, mikä liittää hiiden myös Tuonelaan eli vainajien maailmaan liittyviin käsityksiin.

Hiisi-sanan käsittäviä paikannimiä on runsaasti eteläisessä Suomessa ja Virossa, kuten Hiidenmaa. Nimiä on usein alueilla, joilla on esihistoriallisiin maanviljely-yhteisöihin liittyvien muinaisjäännösten tai paikannimien keskittymiä.

Pyhäksi lehdoksi soveltunut alue sijaitsee usein jotakuinkin tällaisen keskittymän keskellä. Ympäristössä on usein linnavuori eli puolustuspaikka, kalmisto, asuinpaikka tai asuinpaikkoja sekä jälkiä maanviljelystä, esimerkiksi muinaispelto. Tämä tukee käsitystä, että hiisi olisi ollut yhteisön keskuspaikka ja kaikkein pyhin.

Miksi kirkoja nousi hiisien paikoille?

Katolisen kirkon strategiana uskoa levittäessään oli antaa vanhoille palvontapaikoille uudet merkitykset. Varsinais-Suomessa kirkkoja perustettiin hiisien ja pyhien lehtojen paikoille tai niiden läheisyyteen.

Loput vanhat palvontapaikat kiellettiin. Demonisoituina ne muuttuivat kansan mielikuvissa pahojen olentojen tyyssijoiksi. Samalla sanan hiisi merkitys muuttui tarkoittamaan persoonallista pahansuopaa henkiolentoa.

Katolinen kirkko ulotti valtansa ensin Varsinais-Suomeen, jossa hiidet jäivät jo varhain osaksi pelkästään kertomusperinnettä. Savon takamailla kehitys oli hitaampaa. Kerimäellä varakirkkoherra lähetti vielä vuonna 1738 Porvoon tuomiokapitulille kirjeen, jossa kerrotaan epäilyttävien lehtojen ja puiden hävittämisestä.

Miksi hiisi tarkoitti pakanoita ja lappalaisia?

Kristinuskon levitessä sanan merkitys hämärtyi entisestään. Eteläisempien alueiden pakanat ja niin kutsutut lappalaiset hävisivät, mutta jatkoivat elämäänsä kertomuksissa muuttuen ajan myötä yhä tarunomaisemmiksi.

Suomen kielessä pakanoihin samaistettu hiisi-sana alkoi viitata pahaan tai pakanalliseen henkiolentoon, pienikokoiseen ilkeään haltiaan tai peikkoon. Lopulta tästä merkityksestä tuli sanan yleisempi merkitys. Myös kristillisperäisiä nimityksiä juutas ja piru voitiin käyttää samantapaisista uskomusolennoista.

Eteläisessä Suomessa hiisi-paikannimiä, esimerkiksi Hiidenvesi, on keskittyminä myös seuduilla, joilla maanviljelyyn perustuvien suomalaisten kansanperinne kertoo asuneen vierasta ja vihamielistä pyyntiväestöä, lappalaisia. Yksi esimerkki on Hiidenvesi Lohjan seudulla, josta kerrottu lappalaiset suomalaisessa kansanperinteessä avaa nimitysten taustaa.

Nimet voivat heijastaa myös maata viljelevän yhteisön jakautumista kristinuskon saapuessa. Tällöin pakanuuteen liittyvä hiisi-nimitys alkoi merkitä vieraita, yhä vanhassa uskossa pitäytyviä ryhmiä ja mahdollisesti näiden hallitsemia alueita.

Millaisia hiidet ovat tarinoissa ja maisemassa?

Ajan saatossa hiisistä muodostui kansantarinoihin pieniä pahoja tai vähintään tuhmia olentoja. Perimätiedon mukaan niiden kotipaikka oli myös nimeltään Hiisi tai joskus Hiitola.

Metsähiisi ja vesihiisi olivat kansanuskon mukaan metsässä ja vedessä asuvia hiisiä. Ne olivat myös sairauksien nimiä, kuten viha. Kalevalassa Väinämöinen joutui taistelemaan kolmea pahaa henkiolentoa, Lempoa, Pahaa ja Hiittä vastaan.

Hiisi on jättiläisten ja muiden taruolentojen ohella ollut kansanuskon tapa selittää asioita, joille ei näytä olevan luonnollista syytä. Tarinan mukaan hiidet ovat voineet nostaa ison kiven keskelle metsää eli hiidenkiven, porata ison kuopan kallioon eli hiidenkirnun tai koota suuria kivikasoja eli hiidenkiukaan.

Perimätieto kertoo, että hiisien on uskottu asuneen ennen alueilla, joilla ihmiset nykyisin asuvat. Ihmisten levittäytyminen ja häiritsevä käyttäytyminen on kuitenkin saanut hiidet perääntymään yhä syrjäisimmille alueille. Samankaltaista on kerrottu myös jättiläisistä ja jotuneista.

Jättiläiset ja hiidet on myös toisinaan rinnastettu. Virolaisten kielessä hiiglane tarkoittaakin jättiläistä, mutta useammin hiidet on kuitenkin arveltu pienikokoisiksi. Saamelaisten pyhää paikkaa tarkoittava sana seita saattaa olla samaa kantaa kuin hiisi, mikä viittaa saamelaiset yhdistävään vanhaan pyhien paikkojen perinteeseen. Viron kielessä hiisi-sanan alkuperäinen merkitys on säilynyt paremmin kuin suomessa.

Monelle tutussa lausahduksessa painu hiiteen hiisi-sana esiintyy merkityksessä kaukainen paikka tai helvetti. Toivotus on siis sama kuin painu helvettiin, mutta merkitykseltään kuitenkin lievempi. Peräpohjolassa hiittä on kutsuttu pahaa tarkoittavan paikan merkityksessä sanalla helsinki. Jos on haluttu käskeä toinen hiiteen, on voitu sanoa painu helsinkiin.