Lemböten kappeli – keskiaikainen merenkulkijakappeli Lemlandissa

Miksi Lemböte oli merenkulkijoiden etappipaikka?

Lemböte mainittiin jo 1200-luvulla tanskalaisessa reittikuvauksessa, niin kutsutussa itineraariossa, nimellä Lynæbøte. Paikka oli etappi Tanskan ja Viron välisellä meritiellä, ja sen merkitys merenkulkijoille oli suuri.

Ennen kivikappelia paikalla oli mahdollisesti useitakin puukappeleita, joihin merenkulkijat pysähtyivät lepäämään ja rukoilemaan purjehdusonnea. Ensimmäinen puukappeli lienee rakennettu 1100- ja 1200-lukujen vaihteen tienoilla. Kappelin omistaminen Pyhälle Olaville sopii tähän yhteyteen, sillä katolisessa perinteessä Olav oli Ahvenanmaan sekä merenkulkijoiden ja kauppiaiden suojeluspyhimys.

Milloin Lemböten kivikappeli rakennettiin ja miksi se hylättiin?

Kivikappeli rakennettiin tohtori Markus Hiekkasen mukaan todennäköisesti noin vuosina 1500–1530. Sen elinaika jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä vanha laivareitti kappelin sivuitse tuli maankohoamisen vuoksi kulkukelvottomaksi ja rakennus hylättiin jo saman vuosisadan aikana.

Vuonna 1674 mainittiin rakennuksen katon sortuneen jo kauan sitten. Kappelissa oli kuitenkin ollut aikaisemmin myös oma sisustus: alttarin kerrotaan olleen olemassa vielä 1670-luvulla, ja kappelin ehtoollisastia takavarikoitiin Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan valtakaudella vuonna 1546.

Myös Suomen mantereen puolella on keskiaikaisia kirkkoja, jotka ovat kokeneet omat kohtalonsa. Esimerkiksi Pälkäneen rauniokirkko ja Espoon tuomiokirkko kertovat saman aikakauden kirkkorakentamisesta, joskin eri tavalla kuin tämä ahvenanmaalainen merenkulkijakappeli.

Mitä Lemböten kappelin rakennuksesta ja arkeologisista löydöistä tiedetään?

Kappelin ulkomitat ovat noin 9 × 7 metriä ja sisämitat noin 7 × 5 metriä. Rakennuksen oviaukko on länsipäädyssä ja ainoa ikkuna-aukko itäpäädyssä. Mahdollisesti myös eteläsivulla on ollut yksi ikkuna. Kappelin sisustuksesta ei juuri ole tietoja, eikä kappelissa mahdollisesti olleista seinämaalauksista ole säilynyt tietoja. Myöskään seinistä varisseesta laastisorasta ei ole löytynyt merkkejä maalauksista.

Alttarin paikalta löydettiin 1840-luvulla lähes 300 pääasiassa Eerik Pommerilaisen aikaista rahaa. Rahojen on arveltu olevan joko puukappelissa vierailleiden jättämiä uhrirahoja tai erään paikalla käyneen kauppamiehen sinne kätkemiä.

Miten Lemböten kappeliraunio entistettiin ja vihittiin uudelleen käyttöön?

Raunio entistettiin 1890-luvulla ja katettiin 1970-luvulla. Korjaustöiden valmistuttua kappeli vihittiin uudelleen käyttöön Pyhän Olavin päivänä 29. heinäkuuta 1979.

Kappelille kulkee kylätien päässä sijaitsevalta pysäköintialueelta vajaan kilometrin pituinen kävelymatka, ja kappelin pihaa ympäröi luonnonkivistä tehty aita. Kappelissa pidetään nykyisin kesäaikana ajoittain jumalanpalveluksia ja muita hengellisiä tilaisuuksia.

Lemlandin alueella on sijainnut toinenkin merenkulkijakappeli Rödhamnissa kunnan eteläosassa, mutta tämä kappeli on täysin hävinnyt. Ahvenanmaan keskiaikaiset kirkot muodostavat oman kokonaisuutensa, jollaista ei löydy esimerkiksi Kaarlelan kirkon tai Sauvon kirkon kaltaisista mantereen kivikirkoista. Keskiaikaisia kivikirkkoja ei ole säilynyt kaikille paikkakunnille, sillä esimerkiksi Raumalla vuosina 1495–1505 valmistunut Pyhän Kolminaisuuden kirkko tuhoutui jo vuoden 1640 kaupunkipalossa, ja jäljellä on enää rauniot.