Lieksan historia Pielisen rannalla varhaudesta kaupunkiin

Mistä nimi Lieksa on peräisin?

Nimi Lieksa on saamelaisperäinen. Vastaava sana nykypohjoissaamessa on leakša, joka tarkoittaa soista laaksoa.

Lieksan alueen rautakautisia esineitä edustaa Kelvältä löydetty tappikoristeinen pronssisolki noin vuodelta 800. Alkuperäinen solki on Kansallismuseossa.

Novgorodilaisvallan aikana alueelle vakiintui pysyvä karjalaisasutus. Uudisasukkaat muuttivat tutuille erämailleen etelämpää Karjalasta. Pielisjärven ensimmäiset kylät, muun muassa Lieksa ja Viensuu, olivat olemassa 1400-luvun lopussa.

Miten Pielisjärvi vaihtoi haltijaa rauhansopimusten kautta?

Pähkinäsaaren rauha vuonna 1323 jakoi Karjalan Ruotsin ja Novgorodin kesken. Sen jälkeen Pielisen seutu joutui Novgorodin hallintopiiriin.

Täyssinän rauhassa Pielisjärvi jäi Moskovan valtapiiriin. Stolbovan rauha vuonna 1617 liitti Pielisjärven Ruotsin yhteyteen, jolloin alue tuli kuulumaan Käkisalmen lääniin.

Lieksassa eli 1500-luvulla karjalaispäällikkö Luka Räsäinen, joka osallistui venäläisten ja ruotsalaisten välisiin taisteluihin. Savolaisia muutti 1600-luvulla kaskenpolttajiksi Pielisjärven alueelle, joten kaskiviljely muovasi myös asutuksen leviämistä.

Miksi Pietari Brahe perusti Brahean kaupungin Lieksanjoen suulle?

Lieksan seutu oli jo keskiajalla tärkeä kauppapaikka. Pielisjärvi joutui 1600-luvun puolivälissä laajan Kajaanin vapaaherrakunnan osaksi.

Kreivi Pietari Brahe, jonka läänitystä alue oli, perusti Brahean kaupungin Lieksanjoen suun luo vuonna 1653 Vienan kaupan tueksi. Ruptuurisodan aikana kaupunkia puolustamaan rakennettiin hirrestä linnoitus eli skanssi. Se oli mitoiltaan 71 × 53 metriä, rakennettu hirrestä, ja siinä oli joka kulmauksessa pyöreä torni sekä kaksi porttia. Linnoituksessa oli sisällä kapakka.

Kaupungin alueella sijaitsi muun muassa raatihuone, ortodoksinen tsasouna, porvarien asuintaloja ja vuonna 1667 valmistunut luterilainen kirkko nykyisen kirkon paikalla. Brahean kaupungissa toimi koulu vuodesta 1663.

Brahea lakkautettiin jo vuonna 1681, vain vuosi kreivi Brahen kuoleman jälkeen. Pielisjärven alue liitettiin Kajaanin vapaaherrakuntaan, jonka maaherra Hindrich Piperin käskystä Brahean kaupunki hävitettiin. Lopullisesti kaupungin hävitti Pielisjärven pitäjän vuonna 1685 kruunulta vuokrannut Salomon Ehnberg. Kaupungin talot purettiin ja alue kynnettiin pelloksi.

Miten Lieksa kehittyi puuteollisuudesta sähköön ja kaupungiksi?

Alue sai leipänsä puusta, ja se tunnettiin tukkilaisten keskuudessa. Lieksan Sähkö Oy perustettiin syyskuussa 1918. Yhtiöllä ei ollut vielä omaa sähköntuotantoa, joten päädyttiin oman voimalaitoksen rakentamiseen.

Sitä varten vuokrattiin tontti Hovilan isännältä Lieksanjoen varresta kirkkopuiston ja rautatien väliseltä alueelta. Sähköenergiaa saatiin puulla toimivan höyryturbiinin perään asennetusta vajaan 40 kW:n tehoisesta generaattorista. Kattila ja generaattori olivat käytettyjä, mutta hyvässä kunnossa.

Kevättalvella vuonna 1919 verkostoon liittyneet lieksalaiset kodit alkoivat saada sähkövaloa, kun öljylamput siirtyivät komeroiden nurkkiin. Marraskuussa 1919 yhtiö merkittiin kaupparekisteriin. Pankakosken voimalaitos valmistui ja otettiin käyttöön huhtikuussa 1912.

Paha suurpalo vuonna 1934 tuhosi lähes kaikki keskustan vanhat rakennukset. Vain harva säilyi. Suurpalon jälkeinen rakentaminen antoi aiheen Lieksan kauppalan perustamiselle vuonna 1936. Nykyinen Lieksa syntyi, kun Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät vuonna 1973. Samalla Lieksasta tuli kaupunki. Se oli pitkään Suomen pinta-alaltaan suurin kaupunki. Lieksa on Fennoskandian alueella kauimpana merestä sijaitseva kaupunki, ja se on saaristolain mukainen saaristo-osakunta. Kaupungin väkiluku on 9 846 ihmistä. Pielisjoen vesi virtaa Lieksan kautta kohti Joensuun historiaa Pielisjoen suulla, missä Pohjois-Karjalan maakuntakeskus on kasvanut koskien, kanavan ja puuteollisuuden varaan.