Mäntsälän kapina: kevään 1932 aseellinen liikehdintä

Mistä Mäntsälän kapina alkoi?

Mäntsälän kapina sai alkunsa niin sanotusta Mäntsälän Ohkolan metakasta 27. helmikuuta 1932. Luutnantti Esra Terän johtamat 400–700 suojeluskuntalaista keskeyttivät sosiaalidemokraattisen kansanedustaja Mikko Erichin puhetilaisuuden Ohkolan työväentalolla lauantai-iltana. Miehet oli koottu Mäntsälästä ja muualta, erityisesti Helsingistä.

Miehet ampuivat noin 700 kertaa maahan ja ilmaan. Viisi luotia päätyi työväentalon sisälle, ja yksi repi poliisimiehen hihan. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut. Terä meni työväentaloon ja kysyi Erichiltä, lupaisiko tämä olla enää tulematta Mäntsälään. Erich vastasi: “Lupaan” ja poistui paikalta poliisisaatossa.

Mäntsälässä vasemmiston ja oikeiston välit olivat vanhastaan kireät. Punaiset olivat murhanneet Suomen sisällissodan aikana noin 30 paikkakunnan valkoisella puolella ollutta asukasta. Kunnassa oli esiintynyt myös tavanomaista valkoista terroria, ja yhteensä mäntsäläläisiä kuoli sisällissodan aikana noin 200.

Missä kaupungeissa Mäntsälän kapinaan osallistuttiin?

Kapinassa Seinäjoella, Salossa, Porissa ja Jyväskylässä toimineet Lapuan liikkeen kannattajat yrittivät väkivallalla uhaten kaataa hallituksen, jonka he katsoivat suosivan kommunismia liikaa. Kyse ei siis ollut vain Mäntsälän seudun tapahtumasta, vaan usealle paikkakunnalle ulottuneesta, lapuanliikkeen tuella tapahtuneesta aseellisesta liikehdinnästä.

Kapinallisten mielestä hallitus ei ollut tehnyt kaikkia tarpeellisia toimia kommunismin hävittämiseksi. Siksi hallituksen oli erottava ja uuden astuttava tilalle. Kapinakäsky ei kuitenkaan tullut lapuanliikkeen keskusjohdolta. Kapina syntyi mäntsäläläisten omasta aloitteesta.

Kapina ei johtanut avoimiin taisteluihin. Se päättyi kapinallisten antautumiseen sekä lapuanliikkeen kieltämiseen. Poliittisen kriisen ytimessä oli kysymys siitä, kuka maassa määräsi ja missä laillisuuden raja kulki.

Miksi Mäntsälän kapina syntyi?

Mäntsälän kapinan taustalla oli Lapuan Liike ry:n piirissä toimineiden aktivistien toiminta, joka oli vuodesta 1929 alkaen ylittänyt laillisuuden rajat perustellen asiaa isänmaallisuudella. Lapuanliikkeen ja sitä kannattaneiden poliittisten piirien mielestä oli “parempi kulkea laittomuuksien kautta laillisuuteen kuin laillisuuksien kautta laittomuuteen”.

Kommunisminvastainen kansanliike ajoi 11. marraskuuta 1930 läpi tasavallan suojelulain eli niin sanotut kommunistilait, jotka kielsivät kommunistisen järjestötyön. Sosiaalidemokraatit vastustivat lakia, ja monet kommunisteista siirtyivät SDP:n riveihin. Lapuanliike järjestäytyi 22.–23. marraskuuta 1930 Lapuan Liike ry:ksi ja otti tavoitteekseen myös sosiaalidemokratian kitkemisen, koska kommunistinen toiminta oli liikkeen mukaan siirtynyt ainoaan jäljelle jääneeseen vasemmistopuolueeseen.

Sosiaalidemokraattien näkökulman mukaan tarkoituksena oli vähitellen kieltää maltilliset vasemmistolaiset ja liberaaliset porvarilliset puolueet. Poliittinen keskusta, Kansallinen Edistyspuolue ja Maalaisliitto, oli aluksi kannattanut kansanliikettä, kunnes se sai kommunistilait läpi. Järjestöksi muuttunut kansanliike nähtiin turhaksi sen saatua julkilausutut tavoitteensa toteutetuksi.

Miten työväentalojen sulkeminen liittyi Mäntsälän kapinaan?

Tilanne alkoi kärjistyä syksyllä 1931. Maalaisliiton Sunilan II hallituksen sisäasiainministeri ja lapuanliikkeen vakaumuksellinen vastustaja, RKP:n Ernst von Born, määräsi lapualaisten sulkeman Lapuan työväentalon avattavaksi 17. syyskuuta. Työväentalo oli ollut kommunistien hallussa, ja lapuanliike oli saanut alkunsa sen sulkemisesta 23. marraskuuta 1930. Kommunistilakien jälkeen työväentalot ja -yhdistykset tulivat sosiaalidemokraattien haltuun.

Von Born ärsytti lapualaisia sanomalla määräyksensä yhteydessä: “Nyt katsotaan, kuka tässä maassa määrää, hallitus vai Kosola.” Lapuanliike otti tilanteen haasteena. Kansalaiskokouksen jälkeen Lapuan työväentalo naulattiin ja laudoitettiin umpeen 2 000 miehen voimin 21. syyskuuta. Hallitukselle lähetettiin sähke: “Talo on kiinni ja pysyy.” Viranomaiset joutuivat jälleen taipumaan lapualaisten tahtoon, ja tapahtumasta tuli hallituksen arvovaltakysymys.

Lehdistössä kysyttiin, kumpi oli voimakkaampi, “pohjalainen vasara” vai “sisäasianministerin sorkkarauta”. Tapahtuman jälkeen sisäpoliittinen kriisi syveni, ja keskustan sekä vasemmiston lehdet arvostelivat lapuanliikkeen toimia. Syksyllä 1931 oli perustettu keskustaporvarillinen lapualaisvastainen salaseura Pro Patria et Lege – Isänmaan ja Lain puolesta, joka käynnistyi samana päivänä kuin Ohkolan metakka tapahtui. Salaseura sai tukea Sunilan hallitukselta.

Mäntsälässä ja Uudellamaalla oli ollut oikeistolaista, laillisuuden rajamailla liikkunutta toimintaa jo pitkän aikaa. Työväentalojen naulaamisesta oli päätetty 25. tammikuuta 1932, ja ensimmäisenä suljettiin juuri Ohkolan työväentalo. Tämän jälkeen useita muita työväentaloja naulattiin kiinni. Sisäministeri von Born sekä Uudenmaan läänin maaherra Bruno Jalander olivat jahdanneet naulaajia tuloksetta. Jalander oli lähettänyt Ohkolan työväentalolle liikkuvan poliisin osaston sen naulaamisen aikaan.