Nakolinna – Paimion linnavuori

Missä Nakolinna sijaitsee ja millainen mäki on?

Nakolinna sijaitsee metsäsaarekkeen pohjoispäässä kohdassa, jossa yhdystie 2341 kaartaa sen vierestä. Saarekkeen korkeinta kohtaa kutsutaan Nakolinnanmäeksi. Mäki kohoaa yli 40 metriä ympäröiviä peltoja korkeammalla, ja sen pohjois- ja itäsivut ovat jyrkät. Etelään ja länteen rinteet viettävät loivasti.

Vuori on kooltaan 200×200 metriä. Kallioisella lakialueella on lähes katkeamaton kivivalli, jossa kiviä on 2–4 kerrosta. Valli yltää lähes metrin korkeuteen. Vain linnan koilliskulmassa ei ole vallia, mutta siellä linnoitus on luoksepääsemätön. Linnapihan suuruus on noin neljä hehtaaria. Valleissa käytetyt kivet on kerätty vuoren luontaisesta muinaisesta rantakivikosta.

Etelärinteen valliin on tehty traktorin mentävä aukko ilmeisesti metsänhoidollisista syistä. Luoteisrinteen yläosassa sijaitsee vanha lahonnut hyppyrimäki. Sitä tehtäessä vallikiveystä on poistettu, ja hyppyrimäki on osittain vallin päällä.

Milloin Nakolinnalla on tehty kaivauksia ja tutkimuksia?

Linnavuorella on suoritettu arkeologinen kaivaus vuonna 1979 Jukka Luodon johdolla. Muut tutkimukset ovat olleet pintapuolisia, ja ne on tehty vuosina 1927 ja 2005. Vuoden 1927 tutkimuksen tekijä oli Allan Lindroos, vuoden 2005 tutkimuksen Eeva Raike.

Kaistale eteläistä kivivallia on tutkittu. Vallin alta paljastui hiiltynyttä puuta ajalta 400–500 jaa., ja näin se ajoittuu kansainvaellusajalle. Mäelle tehdyistä koekuopista ei löytynyt ihmistoiminnasta syntyviä jälkiä, joten linnapihalla on tuskin ollut asuttu.

Muinaislinnojen vertailu auttaa hahmottamaan, millaisia kivivalleja ja mäkien muotoja on tutkittu muuallakin. Samasta aihepiiristä voi lukea esimerkiksi Hangastenmäen linnavuoresta, Kajamonvuoresta ja Hautvuoresta, joissa linnavuoret nousevat esiin paikkojen omina piirteinä.

Miksi Nakolinnan varustukset ovat kadonneet?

Nakolinnan varustuksia on vuosien varrella hävitetty. Lähiseudun kylien asukkaiden on kerrottu vierittäneen varustusten kiviä alas sekä tarpeen vaatiessa särkeneen niitä rakennustarpeiksi. Kertomus liittyy suoraan kivivallin vaiheisiin: valleissa käytetyt kivet olivat peräisin vuoren luontaisesta muinaisesta rantakivikosta, ja niitä on myöhemmin siirretty ja rikottu.

Myös etelärinteen traktorin mentävä aukko ja luoteisrinteen hyppyrimäki kertovat valliin kohdistuneista myöhemmistä toimenpiteistä. Hyppyrimäen tekemisen yhteydessä vallikiveystä on poistettu, ja mäki on osittain vallin päällä. Nämä jäljet ovat osa kohteen nykyistä hahmoa siinä missä lähes katkeamaton kivivallikin.

Linnavuoria käsittelevien sivujen joukossa Kapatuosia ja Pentin linnavuori kuuluvat samaan aihepiiriin, ja niiden rinnalla Nakolinnan kivivallin vaiheet asettuvat osaksi muinaislinnojen kokonaisuutta.

Miten Nakolinnaa hoidetaan ja miten sinne kuljetaan?

Nakolinnaa on hoidettu vuodesta 1990 lähtien. Toimenpiteitä on toistettu ainakin vuosina 1990–1995 ja 1997, ja tekijöiksi mainitaan Teija Tiitinen, Henrik Asplund ja Satu Hirvonen-Mikkonen. Hoitotoimet koskevat kohdetta, jonka kivivallissa on sekä vanhoja rakenteita että myöhempiä aukkoja ja poistoja.

Kohteelle johtaa vihreäpäisin puupaaluin merkitty polku. Kulku linnavuorelle tapahtuu jyrkkää rinnettä nousten. Tämä sopii mäen muotoon: pohjois- ja itäsivut ovat jyrkät, kun taas etelään ja länteen rinteet viettävät loivasti. Polun merkitseminen ja rinnettä nouseva kulku ovat osa kohteen hoitamisen yhteyttä.

Saman aihepiirin sivuilla Arasalon linnavuori ja Aulangonlinna ovat luontevia rinnakkaisia lukuja, kun seurataan muinaislinnojen mäkiä, valleja ja paikkojen vaiheita.