Painajainen – paha uni ja kansanperinteen rinnalle ahdistava olento

Miltä painajainen unena tuntuu?

Useimpien painajaisten syy jää epäselväksi, eikä uni liity todelliseen, valveilla tapahtuneeseen tilanteeseen. Tällaisten unien tapahtumat vaihtelevat unesta toiseen. Painajaisessa esiintyy usein tuntematon, vihamielinen mieshahmo – lapsilla taas hirviö tai eläin.

Traumaattisessa eli posttraumaattisessa painajaisessa henkilö kokee uudelleen itselleen aiemmin tapahtuneen traumaattisen tapahtuman lähes tarkalleen niin kuin se oikeastikin tapahtui.

Painajaisia nähdään useimmiten REM-univaiheessa. Myös NREM-unessa voidaan kokea painajaisia muistuttavia kokemuksia, mutta ne eroavat varsinaisista painajaisista.

Kuinka yleisiä painajaiset ovat?

Aikuinen näkee keskimäärin yhden tai kaksi painajaista vuodessa, ja noin puolet aikuisista näkee ainakin yhden kuukaudessa. Naiset näkevät miehiä useammin painajaisia kaikissa ikäryhmissä, joskin ero on pieni. Lapset näkevät painajaisia aikuisia enemmän, ja lasten unissa on usein eläimiä tai muita olentoja – usein sellaisia, joita lapsi ei ole koskaan kohdannut eläessään. Tätä on selitetty normaalina biologisena ilmiönä, jota kutsutaan uhkasimulaatioteoriaksi.

Viikoittain useita painajaisia näkee 2–5 prosenttia aikuisista. Taustalla on usein vakavaa stressiä, uniongelmia tai mielenterveyden haasteita. Jatkuvat painajaiset voivat häiritä nukkumista ja aiheuttaa ahdistusta.

Ruumiillisista tai psykiatrisista sairauksista kärsivät näkevät usein huomattavasti enemmän painajaisia kuin muut. Lääkkeistä painajaisten määrää lisäävät esimerkiksi reserpiini, L-dopa ja beetasalpaajat. Myös alkoholin, bentsodiatsepiinien ja barbituraattien vieroitusoireet voivat aiheuttaa painajaisia. Stressi ja traumaattiset kokemukset lisäävät painajaisten esiintymistä. Vastaavasti painajaisia vähentää turvallisuuden ja suojelun tunne.

Mikä painaja on kansanperinteessä?

Vanha sana painaja ei alun perin tarkoittanut pahaa unta vaan olentoa: pahansuopaa tummaa tai mustaa mörköä. Kansanuskon mukaan se saattoi olla sielu, peikko, eläin tai lintu, joka nousi nukkuvan rinnan päälle, halvaannutti tämän ja yritti jopa tukehduttaa. Myöhemmin olennoksi on käsitetty pikemminkin unihalvaus ja sen aikaansaama painon tunne rinnan päällä kuin paha uni. Sanan painajainen merkitys on kuitenkin yleistynyt tarkoittamaan myös pahoja unia.

Olento ei ollut suomalaisille yksinomainen: saamelaisilla painajaista vastasi Deattán-haltija. Kaltaisia rinnalle painavia olentoja tunnetaan monissa perinteissä, ja ne kuuluvat samaan kansanuskon piiriin kuin monet muut haltijaolennot, joista kerrotaan esimerkiksi Kalevalan sanakirjassa.

Miten painajainen parannettiin kansanperinteen mukaan?

Painajainen, joko olentona tai pahoina unina, saattoi alkaa vaivata jotakuta jatkuvasti. Kansanperinteen mukaan tällöin tarvittiin parannusta, joka saattoi olla esimerkiksi taikatemppu tai loitsu – tai näiden yhdistelmä. Tarinoiden varaan rakentunut uskomusolentojen maailma oli muutenkin laaja, ja veden alla kerrottiin majailleen yhtä hyvin kuin maan pinnalla esimerkiksi Räpylä-Niiranen. Eri perinteet tuntevat lukuisia keinoja, joilla on yritetty parantaa tai ennaltaehkäistä painajainen. Kansanusko jätti jälkiä myös maisemaan, sillä Kuhmoisissa Päijänteen rannalla sijaitseva Papinsaaren hautausmaa oli vielä perimätiedon mukaan uhripaikka, jossa kasvoi uhripuita 1700-luvun puolivälissä.

Nykykäsityksen mukaan painajaiset kuuluvat normaaliin unennäköön eivätkä ne yleensä vaadi hoitoa. Painajaiseen herännyttä lasta voi rauhoitella ja vakuuttaa, että hän näki vain unta. Häiritseviä ja jatkuvia painajaisia voidaan hoitaa psykoterapialla tai puuttumalla taustatekijöihin kuten stressiin, uniongelmiin ja muihin mielenterveyden haasteisiin.