Tulenväki – tulen haltijoiden väki suomalaisessa kansanuskossa
Lyhyesti
Tulenväki on tulen haltijoiden väki suomalaisessa mytologiassa. Kansanuskon mukaan tulenväki elää tulessa ja tekee tulen ominaisuudet: tuli polttaa ja liikkuu, koska tulen haltijat polttavat ja liikkuvat. Palovammat saatettiin selittää tulenväen vihaksi, ja niitä kutsuttiin jopa tulenvihoiksi.
- suomalainen mytologia
- kansanusko
- haltijat
Mikä tulenväki on?
Kansanuskon mukaan tulenväki on tulen haltijoiden väki. Se elää tulessa ja tekee tulen ominaisuudet. Tuli polttaa ja liikkuu siksi, että tulen haltijat itse polttavat ja liikkuvat. Tämä ajattelu oli osa laajempaa käsitystä erilaisista väistä, joita perinteessä liitettiin luonnon elementteihin ja paikkoihin – samaa ajatusmaailmaa kuvaa väki suomalaisessa mytologiassa.
Palovamma johtui tulenväen vihasta. Palovammoja kutsuttiinkin tulenvihoiksi. Vihan ajattelu oli tärkeä osa kansanparannusta: vamma ei ollut sattumaa, vaan väen reaktio, johon saattoi vaikuttaa.
Miten tulenvihaa hoidettiin kansanuskon mukaan?
Tulenvihaa hoidettiin muun muassa vedellä tai lumella. Vedessä ja lumessa oli veden väkeä, joka karkotti tulenväen. Tulenväkeä voitiin myös loitsussa vaatia parantamaan aiheuttamansa vahingot.
Usein lausuttiin tulen syntysanat, joiden mukaan jokin jumalainen olento on iskenyt ensimmäisen tulen taivaassa. Tämä liittyy käsitykseen tulen iskennästä, josta myytit kertovat.
Tulenväkeä saatettiin käyttää myös muiden haltijoiden aiheuttamien vihojen parantamiseen. Silloin vihan aiheuttanut väki peloteltiin pois tulenväen avulla. Tulenväkeä oli erityisesti saunassa, jossa parannettavia usein hoidettiin.
Mitä henkiolentoja tulenväkeen kuului?
Tulenväkeen ilmeisesti kuuluvat miespuolinen henkiolento Panu ja naispuoliset panuttaret. Erään panuttaren nimeksi mainitaan Munnu. Loitsuissa Munnua käsketään tuomaan Pohjolasta jäätä tulenvihojen hoitoon.
Ilmeisesti jotkut kokivat olevansa tulenväen sukua. Kun eräältä raivon vallassa parantavalta noidalta eli intomieheltä kysyttiin, miten hän voi paljain käsin nostaa kuuman kiven kiukaalta, hän vastasi: “Tuli ei polta tuttuansa.”
Miten tulenväkeä saattoi ottaa mukaansa?
Erään perinteen mukaan tulenväkeä saattoi ottaa mukaansa. Perimätiedon mukaan tämä lappalaiselta opittu tapa oli seuraava: metsäpalon polttamista juurakoista piti ottaa kolmesta puukon kärjessä tuhkaa puhtaaseen riepuun. Tämän jälkeen lausuttiin loitsu ja uhrattiin kolme tippaa verta.
Kun riepun kantoi mukanaan punaisella nauhalla sidottuna, tulenväki tuli mukaan. Ennen erityisiä tapauksia, jolloin tulenväen apua tarvittiin, sen läsnäolon saattoi nähdä salamoinnin tapaisena. Lappalaisilla oli suomalaisessa kansanperinteessä maine taitajina, johon liittyviä käsityksiä käsittelee sivu lappalaiset suomalaisessa kansanperinteessä. Veren uhraaminen yliluonnollisten voimien lepyttämiseksi ei ollut kansanperinteessä ainoa tapa, jossa verta ja kohtaloa sidottiin yhteen, sillä myös taru Velisurmaajasta kertoo perheen surusta ja sen synkistä seurauksista.