Para kansanuskossa: talon haltija ja apuolento

Minkä näköinen para oli kansanuskossa?

Para oli länsisuomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä maatilan tai talon haltija, eräänlainen tonttu, ja myös omistajansa apuolento. Kansanuskon mukaan se ei muistuttanut nykyajan tarinoiden herttaisia tonttuja, vaan se kuvattiin usein pelottavan näköiseksi ja voimalliseksi olennoksi.

Paraa kuvataan tyypillisesti pyöreäksi kuin lankakerä tai tuohirullan näköiseksi. Perimätieto kertoo, että para saattoi olla myös kissan, linnun tai sammakon muodossa. Pallomainen muoto oli tavallisempi ruotsalaisessa perinteessä, eläimen hahmo suomalaisessa.

Seiskarissa ja Lavansaaressa para tunnettiin voi-, maito- ja kananmunavarkaana, joka oli ruskeampi kuin orava. Lohjan kirkon seinässä kuvatut parat ovat yksisarvisia, isokorvaisia pirua muistuttavia olentoja. Pohjois-Euroopassa ja Suomessakin kirkkojen seiniin on toisinaan kuvattu noita kirnuamassa paran tai muun vastaavanlaisen apuolennon varastamaa maitoa, apuolento vierellään.

Mitä para teki talon hyväksi?

Kansanuskon mukaan paran tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen sekä varallisuuden kasvattaminen. Parat kävivät usein varastamassa muiden ihmisten tai perheiden omaisuutta tai maitoa heidän lehmistään ja toivat sen emännälleen tai isännälleen. Para ja sen omistaja olivat yhteydessä toisiinsa niin, että jos paraa vahingoitti, myös sen lähettäjä loukkaantui.

Para saapui kutsuttaessa talon väen tai emäntänsä avuksi, mutta se vaati myös palveluksia, kunnioitusta ja ruokaa. Tarinan mukaan paran saattoi kutsua avuksi, jos osasi oikean loitsun. Paran saattoi omistaa varsinkin noita, ja noitavainoissa ihmisiä on syytetty paran omistamisesta.

Paranvoiksi nimettyä limasientä epäiltiin kansanperinteessä olevan peräisin siitä, että para häirittynä oksentaisi ulos osan kähveltämästään voista. Tämän vuoksi paranvoita on kutsuttu myös paranpaskaksi tai -oksennukseksi.

Millaisia merkkejä ja ääniä parasta kuultiin?

Juhannusyönä saatettiin vilja-aitan avaimenreiästä kuunnella, kuuluisiko viljan laskemisen ääntä. Perimätiedon mukaan ääni tarkoitti, että siellä oli para laskemassa viljaa, ja silloin tulisi hyvä sato. Jos taas rahakirstu kilisisi itsekseen, para olisi rahoja laskemassa, ja toimeentulo olisi turvattu.

Paraa ei voinut vahingoittaa luodeilla. Kansanuskon mukaan, jos sen pystyi tappamaan, siitä seurasi myös sen omistajan kuolema. Jäljelle parasta jäi vain kolme palanutta tikkua.

Mistä paran katsottiin tulevan?

Šamanistiset kulttuurit kaikkialla maailmassa tuntevat paraa muistuttavia haltijoita sekä apuolentoja, ja ilmeisesti tällaisia on tunnettu Suomessa jo kauan sitten. Kansanuskon mukaan paran katsottiin olevan hahmottunut noidan sielusta ja olevan sen sielueläin. Noita, eli tietäjä tai parantaja, siis itse vaelsi paran hahmossa. Siitä, oliko noita tällöin tietoinen itsestään, eivät kirjoitukset anna selvyyttä.

Ruotsissa kerrottiin noitien saavan paransa Saatanalta käydessään Blåkullassa. Suomessa katsottiin, että para oli jollain tavalla valmistettu, esimerkiksi asettamalla lankakerän tai värttinän sydämeksi ehtoollisleipä. Liikkuessaan valmis para otti eläimen hahmon. Nämä käsitykset liittyvät samaan paikkojen ja olentojen tarinapiiriin kuin karsikko.