Paraisten historia – saariston pääkaupunki ja sen vuosisadat
Lyhyesti
Parainen on Varsinais-Suomessa Turun saaristossa sijaitseva kaupunki, jonka juuret ulottuvat keskiaikaan. Paraisten kirkkopitäjä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1329, ja harmaakivikirkko oli valmis viimeistään 1486. Alueen asuttaminen alkoi jo 1100-luvulla, ja ruotsinkieliset olivat enemmistönä 1300-luvulta lähtien.
- Keskiaika
- Varsinais-Suomi
- saaristokaupunki
Mistä Paraisten nimi tulee ja mikä oli keskiajan kirkkopitäjä?
Paraisten asuttaminen alkoi 1100-luvulla, ja ruotsinkielisistä tuli alueen enemmistö 1300-luvulta lähtien. Keskiajalla syntynyt Paraisten kirkkopitäjä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1329. Paraisten kirkko mainitaan lähteissä myös vuonna 1338.
Nimi Parainen on alueen vanha suomenkielinen nimi, joka on johdettavissa sanasta parka. Monet paikannimistä ovat alun perin suomenkielisiä, mutta ne ovat saaneet myöhemmin alueelle muuttaneilta ruotsalaisilta ruotsinkielisen kieliasun. Näitä ovat esimerkiksi Ålön (Ahlainen), Birsala (Pirttisalo), Lapplax (Lapinlaksi), Sydmo (Sydänmaa), Muddais (Mutainen) ja Kassor (Kaskisaari).
Milloin Paraisten harmaakivikirkko valmistui ja mitä on Vanha Malmi?
Paraisten harmaakivikirkko oli kuoreineen ja holvineen koristeluineen valmis viimeistään vuonna 1486, sillä tämä vuosiluku on luettavissa kirkon seinämaalauksista. Kirkon eteläpuolella sijaitseva Vanha Malmi muodostaa Paraisten historiallisen keskustan. Se toimi entisaikaan kauppapaikkana ja on nykyisin hyvin säilynyt puutaloalue.
Vanhan Malmin puurakentamisperinne syntyi luultavasti jo 1200- ja 1300-luvuilla kirkonrakentajien vaatimattomien asumusten myötä. Kirkkoa ympäröivät rakennelmat ovat sen jälkeen muuttuneet useasti. Kirkkomäelle kehittyi kauppa- ja asutuspaikka 1500-luvulla.
Vanhan Malmin tiheä yhdyskuntarakenne on luultavasti perua 1700-luvun viimeisten vuosikymmenten vilkkaasta rakentamisesta. Monen rakennuksen ulkoasua on myöhemmin muutettu, mutta kujien varsilla voi edelleen nähdä sekä yksinkertaisia 1700-luvun rakennusperinnettä edustavia taloja että 1800-luvulla rakennettuja kaupunkitaloja.
Miten Paraisista tuli kauppala ja kaupunki?
Paraisten kunta sai kunnallishallintonsa vuonna 1870. Vuonna 1948 siihenastisesta Paraisten kunnasta erotettiin Parainen-niminen kauppala, ja jäljelle jäänyt osa sai nimekseen Paraisten maalaiskunta. Maalaiskunta liitettiin kauppalaan vuonna 1967, ja kauppalasta tuli kaupunki vuonna 1977.
Vuonna 2009 Paraisten kaupunki lakkautettiin, kun viisi kuntaa yhdistyi Länsi-Turunmaan kaupungiksi. Paraisten lisäksi siihen liitettiin Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon alueet. Vuoden 2012 alusta lähtien kaupunki otti uudelleen käyttöön nimen Parainen. Ennen kuntaliitosta vuonna 2009 asukkaista 54 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia ja 45 prosenttia suomea, ja kaupunki oli kaksikielinen.
Mikä tekee Paraisista tunnetun kaivosteollisuuden ja saariston osalta?
Parainen on tunnettu kaivosteollisuudesta sekä suuresta saaristosta. Kalkkitehdas aloitti toimintansa 1800-luvun lopulla. Kaupungin huomattaviin rakennuksiin kuuluvat keskiaikaisen harmaakivikirkon lisäksi muun muassa 1400-luvulta peräisin oleva Kuitian linna, Partekin pääkonttori vuosilta 1916 ja 1955, Erik Bryggmanin suunnittelema siunauskappeli vuodelta 1930, Atun kartano, Airiston lomakeskus ja jäähalli.
Parainen on Kaskisten lisäksi Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki, ja sitä kutsutaankin usein saariston pääkaupungiksi. Naapurikuntia ovat muun muassa Kaarina, Turku ja Naantali, joista osan vastainen raja on ainoastaan merellinen. Parainen on myös yksi Suomen suurimmista mökkikunnista: vuoden 2009 alussa kesämökkien luvuksi ilmoitettiin 8 300 kappaletta.