Parkanon historia – Kyrön erämaakylästä Pirkanmaan rajakaupungiksi

Missä Parkanon juuret ovat?

Parkanon juuret ulottuvat Kyrön muinaispitäjään, jonka keskus oli Hämeenkyrö-Viljakkalan alueella. Keskiajalla Parkano oli tämän laajan suurpitäjän pohjoisin kylä, ja Linnanjärvelle perustettu Linna oli koko Satakunnan maakunnan pohjoisin talo vielä uuden ajan alussa. Pysyvä asutus tuli seudulle pääosin etelästä, mutta idästä saapui väkeä savolaisten asutusvirran mukana.

Vuonna 1641 perustettiin Suur-Ikaalisten pitäjä, johon kuuluivat muun muassa Ikaalinen, Parkano, Kankaanpää, Kihniö, Jämijärvi, Karvia ja Honkajoki. Laajan pitäjän hallinto osoittautui kuitenkin vaikeaksi, ja pitäjä hajosi ennen pitkää pienempiin osiin. Parkano oli Ikaalisten emäpitäjän osa noin vuosina 1640–1867.

Mistä Parkanon nimi on peräisin?

Vuoden 1540 maakirjassa, joka on peräisin Kustaa Vaasan ajalta, Parkano mainitaan asutettuna nimellä Parckana. Vuosina 1553–1630 nimi kirjoitettiin muodossa Parkana, ja vuodesta 1656 lähtien se on esiintynyt nykyisessä muodossaan.

Kansantarinan mukaan nimi tulee parkatusta männystä, parkkamännystä, joka kasvoi Haaparon nimisessä paikassa. Siellä Kirkkojärvestä laskeva joki yhtyy Viinikanjokeen, ja puu toimi erämiesten kohtaamispaikkana. Perimätiedon mukaan Parkanossa lappalaisasutus jatkui varsin myöhäisille ajoille, ja lappalaisväestö sulautui vähitellen valtaväestöön. Lappalaishistoriasta kertovat seudulla edelleen monet paikannimet.

Milloin Parkanosta tuli kaupunki?

Parkanosta muodostettiin itsenäinen seurakunta ja samalla kunta 1. toukokuuta 1867. Kihniö erosi Parkanosta vuoden 1920 alussa omaksi kunnakseen. Kunnallishallinto alkoi paikkakunnalla varhain: jo vuonna 1866 päätettiin perustaa kunnallishallitus ja -lautakunta, ja kunnanvaltuusto aloitti uuden kunnallislain nojalla vuonna 1919. Ensimmäinen parkanolainen kansanedustaja oli maanviljelijä Ivar Alanen, joka istui eduskunnassa vuosina 1917–1922.

Kirkollisesti Parkano kehittyi asteittain. Vuonna 1796 Ikaalisten pitäjänapulaisen asuinpaikaksi määrättiin Parkano, jonne rakennettiin oma saarnahuone muutamaa vuotta myöhemmin. Kappeliksi Parkano tuli vuonna 1841. Kauppalaksi kunta muuttui 1. tammikuuta 1972 ja kaupungiksi 1. tammikuuta 1977. Parkano oli pinta-alaltaan Turun ja Porin läänin suurin kunta vuoden 1993 alkuun saakka, jolloin se siirrettiin Hämeen lääniin. Vanhat läänit lakkautettiin kuitenkin jo syyskuun alussa 1997, ja Parkano päätyi myöhemmin perustettuun Pirkanmaan maakuntaan.

Miten nälkävuodet vaikuttivat Parkanon väkilukuun?

Parkanon väkiluku on historiansa aikana koetellut ankarasti. 1600-luvun lopun nälkävuosina pitäjä menetti noin neljäsosan väestöstään, arviolta 200 henkeä. Vielä suurempi menetys koettiin vuonna 1868, jolloin hautaan jouduttiin laskemaan yli 750 nälkään menehtynyttä pitäjän asukasta.

Juhannuspäivänä 1928 salama iski Parkanon kirkon kellotapuliin ja siitä edelleen itse kirkkoon kesken konfirmaatiojumalanpalveluksen. Ääriään myöten täydessä kirkossa syntyi pakokauhu: yksi ihminen kuoli välittömästi ja kolme myöhemmin saamiinsa vammoihin, ja loukkaantuneita oli useita kymmeniä. Rankkasade sammutti kuitenkin palonalun. Onnettomuuden muistomerkki sijaitsee Parkanon kirkkomaalla. Jatkosodan jälkeen Parkanoon asutettiin Kaukolan siirtoväkeä.