Pirunlinna Lempäälässä

Missä Pirunlinna sijaitsee ja miltä sen mäki näyttää?

Pirunlinna sijaitsee alavalla suomaalla, ja mäen soikea kallioinen alue on 100×70 metrin suuruinen. Pohjois- ja koillisrinteet ovat muita rinteitä jyrkempiä, ja niissä on jyrkänteet. Maasto on kivikkoista ja louhikkoista. Laen kaakkois- ja koillisreunoille on rakennettu ympäristön kivistä vallimainen rakennelma.

Isak Inbergin piirroksesta vuodelta 1872 näkyy myös noin sata metriä pitkät vallit mäen etelärinteen suuntaa vastaan. Vallissa on etelän, idän ja lännen suunnalla portit. Eteläportti on yksinkertainen aukko vallissa. Itäportilla vallien päät kääntyvät ulospäin, ja länsiportilla vallin kummallakin puolella on alun perin ollut käytävä.

Paikan sijainti avautuu myös suhteessa Lempäälän kirkkoon, josta Pirunlinna on 8,5 kilometriä koilliseen. Lempäälä antaa tälle linnavuorelle paikallisen kehyksen: kyse on Kuljun Paistinkulmalla olevasta kohteesta, jonka ympäristö on suomaata, kalliota ja louhikkoa.

Mitä Pirunpesä on ja miten luolaa on tutkittu?

Mäen pohjoispuolella on siirtolohkareiden muodostama 5×5 metriä suuri luolamainen syvennys. Sitä kutsutaan Pirunpesäksi tai Pirunkirkoksi. Sen itäpuolelle aukeaa noin 5×8 metrin kokoinen tasanne, jota suojaa sen ylle kaartuva kallionseinä.

Nils Cleve tutki luolaa kaivauksissa vuonna 1929. Hän oli saanut ilmoituksen siellä tehdystä kivikautisesta nuolenkärkilöydöstä ja löysi sieltä seitsemän piinuolenkärkeä lisää. Cleve ei pitänyt paikkaa asuinpaikkana, vaan ilmeisesti matkalaisten suojana. Yleisesti luolan oletetaan kuitenkin olleen pitempiaikainen suoja. Nuolenkärkilöytö liittää paikan myös Kivikausi Suomessa -aihepiiriin.

Paikkaa ja luolaa on käytetty asemapaikkana vielä nykyaikana. Vuoren laelta löydettiin nuotiopaikka ja merkkejä tulenpidosta. Ainoan arkeologisen kaivauksen suoritti Nils Cleve vuonna 1929. Sen jälkeen paikkaa on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1940 ja 1994, ensin Ville Luhon ja sitten Marja Sipilän tutkimana.

Miten Pirunlinna on saanut nimensä ja mitä kansanusko kertoo siitä?

Muinaislinnaa on ilmeisesti käytetty viikinkiajalla, noin 700–1300 jaa. Vielä noin sata vuotta sitten kivivalli oli miehen korkuinen. Nykyisin se on matalampi, koska siitä on aikojen kuluessa vieritetty pois kiviä. Vuoren itäpäässä oli 1750-luvulla julkaistun kirkkoherra Ednerin kuvauksen mukaan kaivo. Linnavuoren pohjoispuolella sijaitseva Linnajärvi ulottui aikoinaan, ennen järven pinnan laskua, vuoren juurelle saakka.

Kun Pirunlinnan alkuperäinen käyttötarkoitus unohtui, alettiin sitä kansan keskuudessa pitää pirujen rakentamana ja heidän asuinpaikkanaan. Kansanuskon mukaan tästä syystä myös linnavuori ja vuorella oleva luola saivat nimensä. Perimätieto liittää siis pirut paikkaan, jonka kivivallit, portit ja luolamainen syvennys olivat jääneet jäljelle ilman muistia niiden alkuperäisestä tarkoituksesta.

Oliko Pirunlinna osa muinaista linnaketjua ja kuka sitä hoitaa?

Joidenkin tulkintojen mukaan Pirunlinna on ollut osa muinaista linnaketjua, jonka keskuspaikkana oli Sääksmäen Rapolan linna. Muita oletetun ketjun muinaislinnoja olivat Siuron Linnavuori, Vesilahden Valkkisten, Hattulan Tenholan, Aulangon, Vanajan Linnanpään ja Mantereenlinnan sekä Janakkalan Hakoisten ja Unikkolinnan vuoret. Valkkisten linnamäki kuuluu samaan oletettuun ketjuun, samoin kuin Hattula-yhteydessä mainittu Tenhola. Unikkolinnan vuoresta kerrotaan tarkemmin sivulla Unikkolinna – linnavuori Rehakassa.

Kohdetta raivattiin vuonna 1994 näkyvyyden parantamiseksi Olli Soinisen työnä. Vuorelle johtaa Kuljusta polku, jonka alkupää on viitoitettu. Reitti on harvakseltaan merkitty keltaisilla nauhoilla, jotta se erottuisi muista maastossa kulkevista poluista. Polku on välillä kasvanut umpeen, eikä maaston kivikkoisuuden vuoksi sovi kaikille. Vuori on yksityisellä maalla.