Riihimäen historia – suomaasta rautateiden risteyskaupungiksi

Miten Riihimäen alue paljastui muinaisjärven rannoilta?

Riihimäki sijaitsee Kanta-Hämeen eteläosassa, noin 70 kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Alue paljastui veden alta Yoldiameren aikana noin 10 200–9 500 vuotta sitten. Nykyinen Silmäkenevan suo- ja peltoalue oli kivikaudella järvi, joka ulottui Arolammilta nykyisen keskustan alueelle. Sen yhdisti mereen nykyisin Vantaanjokena tunnettu vesistö.

Muinaisjärven entisiltä rannoilta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja. Koko Riihimäen alueelta niitä tunnetaan yli 20, ja varhaisimmat ajoittuvat lähes 9 000 vuoden taakse. Järven on arvioitu soistuneen 500-luvulle mennessä. Nykyistä maisemaa edelsivät siis sekä järvenrannat että vähitellen laajentuneet suot.

Varhaisimmat pysyvät asukkaat asettuivat Ryttylän kylän alueelle arviolta 1200-luvulla. Silmäkenevan siitepölynäytteet viittaavat siihen, että lähialueilla viljeltiin maata viimeistään 1400-luvulla. Ryttylä, Kara, Arolampi, Hiivola ja Herajoki mainitaan jo 1500-luvun veroluetteloissa.

Nykyisen keskustan seutu jäi pitkään kylien takamaaksi. Vetinen maaperä tarjosi niukasti mahdollisuuksia viljelyyn ja pellonraivaukseen. Asutus hakeutui paikkoihin, joissa vilja kasvoi helpommin ja karja pääsi liikkumaan. Kylien väliin jäi suuri suo, jota halkoi hitaasti virtaava joki.

Mistä Riihimäen nimi ja torppien nimet tulevat?

Ennen asemakylän syntyä maisemaa jäsensivät suot, metsäiset ylängöt ja harjanteet. Karan kylän 1770-luvun isojakokartassa suuren rämeikön nimeksi merkittiin Pataistensuo. Nykyisen Suokylän alueesta käytettiin nimeä Pillisuo vuoden 1857 karttaan liittyvässä asiakirjassa. Harjua pitkin kulki herajokelaisten vanha kirkkotie, jonka varrella oli Istuinkivenä tunnettu kallio.

Haapahuhdan alueella oli 1700-luvulla Karan ja Ryttylän kartanoiden torppia. Karan maille syntyivät 1780-luvulla muun muassa Kuulojan, Huhtimon ja Kokon torpat. Talteen ja Tienhaaran torpat perustettiin 1800-luvun puolella. Monet näistä nimistä ovat säilyneet kaupunginosien ja asuinalueiden nimissä.

Juppalan torppa raivattiin vuonna 1788 Anttilan talonpoikaistalon alaisuuteen. Ryttylän rälssitalon Haapahuhdan torppa perustettiin vuonna 1794, ja siitä muodostettiin itsenäinen tila vuonna 1813. Myös Uramon ja Sipusaaren torpat sekä Riihiviidan uudistila syntyivät 1800-luvun alkuvuosina.

Riihimäen nimi puolestaan liittyy riihiin. Keskustassa sijaitsevan Riihikiven muistolaatta kertoo kaupungin saaneen nimensä nykyisen Rautatienpuiston mäkialueella sijainneista riihistä. Rautatien rakentajia varten perustettu työasema sai nimekseen Riihimäki, ja sama nimi jäi kasvavalle paikkakunnalle.

Miten rautatie teki Riihimäestä risteyspaikan?

Ratkaiseva muutos alkoi Suomen ensimmäisen rataosuuden rakentamisesta. Rata yhdisti Helsingin ja Hämeenlinnan, ja Riihimäestä tuli yksi vuonna 1862 avatun radan alkuperäisistä asemapaikoista. Ensimmäinen asemarakennus valmistui kuitenkin vasta vuonna 1868. Aluksi Riihimäki oli radan hiljaisin seisake.

Aseman ympärille asettui pieni rautatieläisyhdyskunta, ja syntyvä kylä houkutteli käsityöläisiä. Taajaman ydin pysyi rautatieaseman ja Rautatienpuiston ympärillä 1900-luvun alkuun saakka. Vuoden 1859 lopussa asukkaita oli noin 1 200, ja vuoteen 1900 mennessä määrä oli kasvanut 2 610 henkeen.

Riihimäestä tuli Suomen ensimmäinen risteysasema, kun Pietarin-radan ensimmäinen osuus Lahteen avattiin liikenteelle 1. marraskuuta 1869. Risteysasema teki paikkakunnasta tärkeän kauttakulkupaikan ja Hausjärven nopeimmin kasvavan taajaman. Jo 1800-luvun loppupuolella siellä järjestettiin käräjiä ja veronkantoja.

Vuonna 1907 avattiin kapearaiteinen rata Riihimäeltä Lopen Kesijärvelle. Aluksi hevosvetoinen rautatie muuttui höyryvetoiseksi vuonna 1911. Matkustajaliikenne jatkui vuoteen 1949 ja tavaraliikenne vuoteen 1952. Rautatiet olivat siten sekä paikkakunnan kasvun lähtökohta että sen yhteyksiä muualle rakentanut verkosto.

Miten Riihimäestä tuli teollisuuspaikkakunta ja itsenäinen kauppala?

Vuonna 1905 valmistunut kirkko yhdisti asemakyläläisiä ja lähiseudun asukkaita. Samalla Riihimäki kasvoi teollisuuspaikkakunnaksi, jonka tärkeimpiä laitoksia olivat saha ja lasitehdas. Riihimäen lasi perustettiin vuonna 1910. Samana vuonna sotilasstrategisesti tärkeälle rautatiepaikkakunnalle perustettiin ratsuväkivaruskunta.

Sisällissodan loppuvaiheessa vuonna 1918 käytiin Riihimäen taistelu. Saksalaiset valtasivat paikkakunnan punaisilta. Sodan jälkeen perustetulle vankileirille sijoitettiin noin 8 500 punavankia, joista yli tuhat kuoli syyskuuhun mennessä. Nykyinen Riihimäen vankila on toiminut vuodesta 1929 lähtien.

Paikallisen itsehallinnon valmistelu oli alkanut jo ennen sisällissotaa. Asukkaat anoivat keväällä 1915 taajaväkisen yhdyskunnan muodostamista osasta Hausjärveä. Arkkitehti Harald Andersinilta tilattu ensimmäinen asemakaava valmistui tammikuussa 1916. Taajaväkinen yhdyskunta muodostettiin lopulta vuonna 1919.

Riihimäki erosi Hausjärvestä itsenäiseksi kauppalaksi vuonna 1922. Kasvava yhdyskunta tarvitsi laajemman asemakaavan, jonka laati Otto Iivari Meurman. Vuonna 1925 vahvistettuun kaavaan kuuluivat Harjukylä, Suokylä, Koivistonmäki, Peltokylä, Jokikylä ja nykyinen Peltosaaren alue. Aseman ympärille syntynyt taajama sai näin entistä laajemman suunnitelman rakentamiselleen.

Miten Riihimäki rakentui sodan jälkeen palvelukaupungiksi?

Riihimäki kärsi talvisodan pommituksissa suuria vaurioita mutta selvisi jatkosodasta ehjänä. Sodan jälkeen kauppalaan asutettiin siirtolaisia erityisesti Antreasta. Rakentaminen ei jäänyt vaurioiden korjaamiseen: 1950-luvulla valmistui noin 1 000 uutta asuinrakennusta. Uusia asuinalueita kaavoitettiin muun muassa Hirsimäkeen, Uramoon ja Uhkolaan.

Vuoden 1960 alussa Riihimäki sai kaupunkioikeudet yhtenä Suomen kuudesta ensimmäisestä uusimuotoisesta kaupungista. Muita 1900-luvulla kasvaneita teollisuuspaikkakuntia, jotka kohosivat kaupungeiksi, olivat esimerkiksi Loimijoen varren kehräämöjen ympärille syntynyt Forssa. Yhä useampi asukas matkusti töihin paikkakunnan ulkopuolelle. Lähiöitä rakennettiin Otsolaan ja Sipusaareen, ja Räätykänmäkeen syntyi omakotitaloalueita. Seuraavalla vuosikymmenellä rakentaminen jatkui Mattilan teollisuuskylässä ja Peltosaaren asuinlähiössä.

Riihimäen osuus pääradasta sähköistettiin vuonna 1972. Työelämän rakenne alkoi muuttua: 1980-luvun alussa teollisuustyöväen määrä väheni kolmanneksella, ja myös rautatieläisiä oli entistä vähemmän. Työ siirtyi palvelualoille. Riihimäen lasin toiminta päättyi vuonna 1990, mikä lisäsi tätä muutosta.

Valtatie 3:n valmistuminen 1990-luvulla paransi maantieyhteyksiä Helsinkiin ja Tampereelle. Lahden oikoradan valmistuminen vuonna 2006 puolestaan heikensi jonkin verran Riihimäen asemaa rautatieristeyksenä. Aseman ympäristöön valmistuivat Liikekeskus Atomi vuonna 2008 ja matkakeskus vuonna 2009. Rautatieympäristö säilyi siten myös uuden rakentamisen paikkana.