Rovaniemen historia kivikaudesta maakuntakeskukseksi

Mistä Rovaniemen nimi on peräisin ja millä asutus alkoi?

Sana rova tarkoittaa metsäistä harjua tai harvapuustoista ylänköä. Sana on laina saamen kielestä, jossa roavvi merkitsee vanhaa paloaluetta tai metsäistä vaaraa tai harjua.

Rovaniemen asutuksen historia ulottuu kivikaudelle 8 000 vuoden taakse, noin vuoteen 6000 eaa. Lehtojärveltä on löydetty mäntypuinen, noin 40 senttimetriä pitkä hirvenpää tuolta ajalta. Sen oletetaan olleen aikoinaan aluksen keulakuva, ja se on Suomen vanhin löydetty puuveistos.

Vaaralan Matkavaaralla on pidetty leiripaikkaa samoihin aikoihin. Nykyisellä kaupunkialueella, Valionrannassa keskustaa vastapäätä Ounasvaaran puolella, on asuttu pysyvästi ainakin kahdessa jaksossa: 2920–2690 eaa. sekä noin 1700 eaa. – 300 jaa.

Kivikauden asukkaiden oletetaan elättäneen itsensä hirven- ja peuranmetsästyksellä sekä kalastuksella. Ancylusjärven muututtua suolaiseksi Litorinamereksi noin 5500 eaa. hylkeistä ja lohista tuli merkittäviä ravinnonlähteitä. Ensimmäisten 3 000 vuoden ajalta säilyneet esineet ovat kiveä, puuta ja luuta, tunnusomaisimpina suuret tuurat eli niin kutsutut Rovaniemen tuurat. Saviastioiden teko opittiin Rovaniemen seudulla noin 4200 eaa.

Ensimmäiset pronssiesineet saapuivat idästä noin 1300–1000 eaa. Ounasvaaran itäpuolella, Sierijärven Riitakanrannasta ja Kotijängältä, on löytynyt noin 2 000 vuotta vanhoja masuuneja. Niissä rauta valmistettiin paikallisesta suo- tai järvimalmista puuhiilen avulla.

Miten Rovaniemi kehittyi Kemin pitäjän kylästä omaksi pitäjäksi?

Alueen kiinteä talonpoikaisasutus on alkanut 1100–1200-luvuilla, vaikka alueella on ilmeisesti asuttu jatkuvasti kivikaudesta alkaen. Uudisasukkaina tuli pääasiassa hämäläisiä ja satakuntalaisia, mutta myös varsinaissuomalaisia, karjalaisia, vienalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, kainuulaisia ja saksalaisia. Rovaniemen alueen murre on monipuolinen sekoitus heidän murteistaan. Alueella asui myös saamelaisia.

Kun Suomen paikallishallintoa järjesteltiin, Rovaniemen alue tuli 1400-luvun alkupuolella osaksi Kemin pitäjää. Ensimmäistä kertaa Rovaniemi mainitaan asiakirjoissa vuonna 1453. 1700-luvulle asti Rovaniemen alueen nimenä oli Korkala.

Rovaniemi kuului Kemin seurakuntaan, eikä sillä ollut omaa pappia. Rovaniemeläisten piti vielä 1500-luvulla käydä kirkkomatkalla Kemissä. Perimätiedon mukaan suomalainen muinaisusko jumalineen, haltioineen, henkineen, kummituksineen ja vainajineen eli kristinuskon rinnalla 1800-luvulle asti.

Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1605–1611. Vienankarjalaiset hävittivät sen vuonna 1611. Uusi kirkko rakennettiin vuoteen 1622 mennessä, se korvattiin uudella kirkolla vuonna 1688, ja tämä puolestaan korvattiin vuonna 1817 kirkolla, joka myöhemmin poltettiin Lapin sodassa. Aluksi Kemin kirkkoherra kävi pitämässä jumalanpalveluksen muutaman kerran vuodessa, mutta 1630-luvun lopulla Rovaniemi sai ensimmäisen kappalaisensa Christer Ericin.

Vuonna 1725 Rovaniemen alueen asukasluku oli noin 450. Tuhannen henkilön raja ylittyi 1770-luvulla ja 2 000 hengen raja 1820-luvun alkupuolella. Rovaniemen seutu erotettiin Kemistä vuonna 1785, kun kuningas Kustaa III vahvisti itsenäisten Rovaniemen pitäjän ja Rovaniemen seurakunnan aseman. 1700-luvun lopulla nykyisestä keskustasta, Korkalonniemestä, alkoi muodostua pitäjän keskus, jonne viranomaiset ja käsityöläiset asettuivat.

Miten Rovaniemen asukkaat ansaitsivat elantonsa 1800-luvulla?

1800-luvun puoliväliin saakka Rovaniemi oli joukko pieniä maalaiskyliä. Harvalukuiset asukkaat, noin 2 800 vielä vuonna 1850 nykyisen Rovaniemen kokoisella alueella, ansaitsivat elantonsa pääasiassa maanviljelyllä ja karjanhoidolla, kalastuksen ja metsästyksen ollessa tärkeimmät sivuelinkeinot. Ensimmäiset merkit maanviljelystä ovat Ylikylän läheltä, jossa kausittainen kaskeamiseen tai kulottamiseen viittaava toiminta alkoi vuosien 750–530 eaa. tienoilla.

Rovaniemen kukoistus alkoi Suomen metsätalouden nousun myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tukkisavottojen kannalta keskeinen sijainti Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa nosti Rovaniemen merkittäväksi liikenteen ja kaupan keskukseksi ja myöhemmin myös hallintokeskukseksi.

Maantie Kemiin vuonna 1839 liitti Rovaniemen valtakunnan tieverkkoon. Seuraavina vuosikymmeninä rakennettiin teitä Rovaniemeltä Lapin eri paikalliskeskuksiin. 1860-luvulla alkanut tukinuitto Kemi- ja Ounasjokea pitkin Kemiin korosti Rovaniemen asemaa logistiikan solmukohtana. Vuonna 1909 saatu rautatie sinetöi aseman logistisena keskuksena. 1900-luvun alkupuolella höyrylaivaliikenne oli tärkeä yhdysside Rovaniemen sekä Kemi- ja Ounasjokien latvojen välillä.

Ennen 1860-lukua Rovaniemellä ei ollut kauppoja, vaan hankinnat tehtiin toisilta asukkailta, kaupunkien kauppiailta tai vienankarjalaisilta kulkukauppiailta, joita kutsuttiin laukkuryssiksi. Ensimmäinen maakauppa sai toimilupansa 1860-luvun alkupuolella, ja kauppojen määrä nousi kolmeentoista vuoteen 1877 mennessä. Vuonna 1898 kauppoja oli jo 27. Ensimmäinen apteekki tuli 1880-luvulla. Vuonna 1906 perustettiin osuuskauppa, ja Työväen Osuusliike Lapinmaa aloitti vuonna 1922.

Vuonna 1880 kirkonkylä sai markkinaoikeudet, ja ensimmäiset markkinat järjestettiin helmikuussa 1881. Niitä pidettiin kolmesti vuodessa: viikon kestäneet päämarkkinat helmikuussa, juhannusmarkkinat ja syksyllä Mikkelinmarkkinat. Markkinoille saapui väkeä ympäri Suomea ja naapurivaltioista saakka. Muun muassa venäläiset, norjalaiset, ruotsalaiset, juutalaiset, romanit ja tataarit myivät kankaita, taloustarvikkeita ja työkaluja, ja paikalliset myivät lähinnä turkiksia muun muassa Englannista tulleille välittäjille.

Milloin ensimmäiset koulut ja kirjasto saatiin Rovaniemelle?

Ensimmäinen kaupunginkirjasto saatiin vuonna 1860 ja ensimmäinen kirjakauppa vuonna 1895. Ensimmäinen kansakoulu aloitti syksyllä 1870 Rantavitikalla. Se oli Pohjois-Suomen ensimmäinen silloisten kaupunkien ulkopuolelle perustettu kansakoulu. Kansakouluikäisiä lapsia opetettiin myös kiertokouluissa. Ensimmäinen keskikoulu aloitti vuonna 1908.

Ensimmäinen sanomalehti, lyhytikäinen Rovaniemen Sanomat, painettiin Kemissä. Vuonna 1921 aloitettiin kolmesti viikossa ilmestynyt Rovaniemi-sanomalehti. Kun se kytkeytyi kokoomuspuolueeseen, paikkakunnan maalaisliittolaiset perustivat vuonna 1928 Lapin Kansan.

Vuonna 1867 Rovaniemi sai oman kunnallisen hallintonsa erilleen seurakunnasta. Rovaniemen kirkonkylä perustettiin vuonna 1875. Kirkonkylästä muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1901, ja se sai kauppalanoikeudet vuonna 1929. Samassa yhteydessä kauppala eriytettiin Rovaniemen maalaiskunnasta, joka ympäröi kauppalaa joka puolelta. Kauppalasta tehtiin vuonna 1938 perustetun Lapin läänin hallintokeskus. Rovaniemen lentokenttää alettiin rakentaa vuonna 1939 nykyiselle paikalleen, ja ensimmäiset kaksi nurmipäällysteistä kiitotietä valmistuivat vuonna 1940.

Jatkosodassa Rovaniemi toimi saksalaisten varuskuntakaupunkina. Siviilirakennuksia otettiin aluksi sotilaskäyttöön: esikunta oli kansakoulussa ja upseerikerhona toimi vanha maalaistalo. Saksalaiset rakensivat vuosina 1941–1944 alueelle runsaasti rakennuksia, kuten kasarmeja, varikkoja, varastoja, katoksia, seurantalon ja upseerikerhon, sekä maanrakennuskohteita kuten urheilupaikkoja, teitä ja taisteluasemia.

Lapin sodassa vetäytyvät saksalaisjoukot tuhosivat noin 90 prosenttia rakennuksista. Rovaniemi oli aluksi hallintomuodoltaan kauppala, vuodesta 1960 alkaen kaupunki. Vuonna 2006 siihen liitettiin entinen Rovaniemen maalaiskunta. Uudesta Rovaniemestä tuli pinta-alaltaan Suomen suurin ja pohjoisimmaksi ulottuva kaupungiksi itseään kutsuva kunta. Kaupunkikeskusta on Suomen toiseksi pohjoisin Kemijärven keskustan jälkeen.