Saunatonttu – saunan haltija suomalaisessa kansanperinteessä

Millainen saunatonttu on ollut kansanuskossa?

Kansanperinteessä tonttu on saunan haltija, jonka on uskottu asuvan kiukaan ja seinän välisessä ahtaassa tilassa. Perimätiedot kuvailevat sitä yllättävän vaihtelevasti: toiset ovat kertoneet sen olevan mies, toiset nainen, ja iältään se on ollut joko vanha tai nuori. Joissain kertomuksissa saunatonttu on jopa muistuttanut ihmisen ja koiran sekamuotoa, ja joskus sen kerrotaan vaihtaneen ilmenemismuotoaan. Koska asuinsija kiukaan ja seinän välissä on ahdas, tonttu on usein kuvattu pienikokoiseksi.

Luonteeltaan saunatonttu on yleensä kuvattu hyväntahtoiseksi, hyväsydämiseksi ja hyväntuuliseksi. Silti sillä on myös vaativa puolensa, ja suututtuna se saattoi heittäytyä hengenvaaralliseksikin. Juuri siksi ihmiset pyrkivät olemaan saunatonttunsa kanssa hyvissä väleissä.

Mitkä säännöt saunatonttu sanelee saunottaville?

Kansanuskon mukaan saunatonttu rakastaa rauhaa, ja se pyrkii varmistamaan, että saunassa käyttäydytään saunan arvolle sopivalla tavalla. Saunassa oleskelun on siksi sanottu muistuttavan kirkossa käymistä: metelöinti, kiroilu ja riitely olivat kiellettyjä, samoin syöminen, juopotteleminen, virtaaminen ja piereskeleminen.

Liian myöhään saunomista on vältetty, etenkin pyhäpäivän aattona. Saunaan on kävelty ryhdikkäästi ja kunnioittavasti, ei kyyryssä eikä horjuen. Sisään tullessa ja poistuessa tonttu on muistettu tervehtiä ja hyvästellä kunnioittavasti. Tontulle on jätetty löylyä ja vihta, ja saunan ovi on suljettu kunnolla, ettei tonttu metelöisi koko yötä. Taloon palanneet saunojat ovat tuoneet mukanaan terveisiä tontulta.

Satunnaisille kulkijoille tai muille vieraille ei ole annettu lupaa yöpyä saunassa ilman saunatontulta saatua lupaa, sillä tontun uskottiin pitävän heidät hereillä koko yön.

Miten saunatonttu palkitsi tai rankaisi saunojia?

Perimätiedon mukaan hyvin kohdeltu saunatonttu palkitsi saunojat: se varmisti saunan toimivuuden, löylyjen puhtauden sekä saunojien hyvinvoinnin ja turvallisuuden, ja sen kerrotaan myös estäneen saunaa palamasta. Tällaisia haltijoita on suomalaisessa kansanuskossa ollut muuallakin, kuten pellon pärinä vahtinut Pellonpekko.

Suuttunut saunatonttu sen sijaan saattoi tehdä monenlaisia pahoja asioita: aiheuttaa häiriöitä, sairauksia, onnettomuuksia ja jopa kuolemia. Tyypillistä suuttuneen tontun käytöstä on ollut pitkä ja ankara löylyttäminen. Saunatontun aiheuttamista kuolemantapauksista on raportoitu Suomessa monella paikkakunnalla.

Miten saunatonttu saatiin muuttamaan uuteen saunaan?

Kansanperinteen mukaan saunatonttu yleensä muutti uuteen saunaan, kun vanhan tilalle rakennettiin seuraaja. Muutto haluttiin varmistaa eri keinoin: uusi sauna saatettiin rakentaa osittain vanhan saunan hirsistä tai nurkkakivistä, ja joskus riitti, että vanhan saunan uunin tuhkat siirrettiin uuteen saunaan.

Hankalasta saunatontusta on puolestaan voitu päästä eroon rakentamalla uusi sauna kokonaan uusista osista, jolloin tonttu ei enää löytänyt entistä kotiaan. Samalla tavalla syrjäseuduilla, korvessa ja Lapissa on perimätiedon mukaan tavattu myös koirankuonolaisia, taruolentoja, joilla oli ihmisen vartalo ja koiran pää.