Sjundbyn kartano – harmaakivilinna Siuntiossa

Mistä Sjundbyn kartanon historia alkaa harmaakivilinnan aikakaudella?

Sjundbyn omistaja mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1417. Tuolloin tilan omisti Lasse Skytte.

Seuraavan kerran Sjundby mainitaan 1500-luvun puolivälissä, jolloin sen omisti Jakob Henrikinpoika Hästesko. Hänen aikanaan tilasta rakennettiin suurtila linnamaisine päärakennuksineen. Hästesko oli Kustaa Vaasan tallimestari, ja hänen rakennuttamansa harmaakivinen linna on Sjundbyn nykyisen päärakennuksen runko.

Kuningas Kustaa Vaasa vieraili Sjundbyn tilalla 1. joulukuuta 1555. Vierailu johti siihen, että jo vuonna 1556 Sjundby oli nimetty kuninkaankartanoksi. Samalla perustettiin uusi Sjundbygårdin lääni.

Lääni kattoi Siuntion, Kirkkonummen ja Inkoon alueet, ja myöhemmin siihen liitettiin myös Espoon alue. Kartano antoi varusteita, ruokaa ja hevosia kaikille, jotka matkasivat kruunun asioilla. Aika lääninä ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Vuonna 1558 Raasepori nousi Sjundbyn ohi.

Kuka oli Sigrid Vaasa ja mikä oli hänen roolinsa Sjundbyssä?

Sjundbyn tunnetuin omistaja oli Sigrid Vaasa, Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tytär. Hän saapui Sjundbyhyn vuonna 1603 ja emännöi linnaa vuosikymmenien ajan.

Hänen ajastaan Sjundbyssä ei ole säilynyt paljoa tarkkaa tietoa. Tiedetään kuitenkin, että hänen äitinsä Kaarina Maununtytär vieraili Sjundbyssä. Vierailun kunniaksi kartanolinnassa on nimetty Kaarina Maununtyttären huone.

Sigrid Vaasa palasi Ruotsiin hoviin mennessään naimisiin. Vuonna 1618 kartanon omistajuus siirtyi Åke Tottille. Tott tuli tunnetuksi hakkapeliittojen johtajana, ja monet hakkapeliitat olivat alun perin siuntiolaisia.

Vuoden 1660 joulukuussa Ernst Johan Creutz osti Sjundbyn. Creutz remontoi kartanolinnaa ja perusti pihapiiriin uuden puutarhan. Omistajasuvu vaihtui vielä 1600-luvun lopussa, kun Tomas Teuterström osti Sjundbyn. Vuonna 1700 Ruotsin kuningas aateloi hänet nimellä Adlercreutz.

Miten Adlercreutzin suku saapui Sjundbyyn ja mitä isonvihan aikana tapahtui?

Tomas Teuterströmin aateloinnista alkoi Adlercreutzien yli 300-vuotinen historia Sjundbyn kartanolinnassa. Lohjalta peräisin oleva suku on hallinnut tilaa 1700-luvulta lähtien, lukuun ottamatta Porkkalan vuokra-aikaa.

Isonvihan aikaan Sjundby kärsi suuria vaurioita. Kartano ryöstettiin, ja muun muassa kaakeliuunit ja ikkunat tuhoutuivat. Siuntion Pyhän Pietarin kirkkokin kärsi isonvihan aikana suuria tuhoja. Tuhojen takia siuntiolaiset pitivät jonkin aikaa jumalanpalveluksia Sjundbyssä.

Uudenkaupungin rauhan jälkeen kartanon uusi omistaja Helena Adlercreutz alkoi remontoida pahoin kärsinyttä päärakennusta. Työ keskeytyi pahasti, kun 1. toukokuuta 1723 tuli pääsi irti. Palo tuhosi kartanolinnan katon kokonaan.

Omistajaluettelo tiivistää varhaiset vaiheet: Hästesko 1550–1570, Tott 1570–1654, Sparre 1654–1660, Creutz 1660–1695, von Löwe 1695–1698 ja Adlercreutz vuodesta 1698 alkaen.

Miten taiteilijat, sisällissota ja Porkkalan vuokra-aika vaikuttivat Sjundbyyn?

1800-luvulla Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Sjundbyhyn rakennettiin vuonna 1892 näköalatorni Helene Schjerfbeckin veljen Magnus Schjerfbeckin piirustusten mukaan. Kartanolinnan tuolloinen omistaja Tomas Adlercreutz oli taiteilija Helene Schjerfbeckin kummi, ja Schjerfbeck vietti useita kesiä Sjundbyssä.

Taiteilija on useissa tauluissaan kuvannut Sjundbytä. Näitä ovat Vene lummelammessa vuodelta 1883, Puistonpenkki vuodelta 1883, Vanha herraskartano vuodelta 1901 ja Sjundbyn kartano vuodelta 1927. Arkkitehti Berndt Ivar Aminoff laati vuosina 1908–1910 Sjundbyn kartanolle kattavan mittauspiirustuskokoelman kartanosta ja sen piharakennuksista.

Sjundbyllä oli oma Vänskapen-niminen laiva. Laivan nimi tarkoittaa ystävyyttä. Sillä seilattiin muun muassa Helsinkiin, Pietariin ja Tukholmaan sekä jopa Espanjan satamakaupunkeihin.

1900-luvulle tullessa Sjundbyn kartano työllisti lähes 500 ihmistä. Sjundby sai oman rautatieasemansa Vikin, kun Siuntioon rakennettiin rantarata. Rautatien myötä höyrylaivaliikenne lakkasi pikkuhiljaa kokonaan kartanolle. Suomen sisällissodan aikaan vuonna 1918 punaiset valtasivat Sjundbyn hetkeksi, ennen kuin saksalaiset joukot vapauttivat sen.

Toisen maailmansodan puhjetessa Helsinkiä pommitettiin ja Sjundbyhyn saapui useita perheitä asutettavaksi. Kansallismuseon kokoelmia, osia Kansallisarkistosta ja Helsingin yliopiston arkistosta evakuoitiin Helsingistä Sjundbyn keskiaikaisen kivikellarin suojiin.

Sodan jälkeen Sjundbyn kartano jäi Neuvostoliiton vuokraaman Porkkalan parenteesin alueelle. Linna toimi parenteesin aikaan neuvostoarmeijan päällystön päämajana. 26. tammikuuta 1956 Porkkalan alue palautettiin. Suomen puolustusvoimien tarkistettua Sjundbyn alueen Adlercreutzit saivat sen takaisin. Neuvostoliittolaisten sotilaiden jäljiltä linna piti remontoida täysin. Linna oli kärsinyt vakavia vaurioita, ja muun muassa yläkerran lattiaan oli tehty reikiä, joita oli käytetty käymälöinä. Nykyisin kartano on yksityisomistuksessa, tila toimii maatalousyhtymänä, ja kartano toimii yksityiskotina. Se ei ole avoinna yleisölle.