Suomussalmen historia: eräreiteiltä talvisotaan

Millaisia esihistoriallisia löytöjä Suomussalmelta on tehty?

Suomussalmen alueella on ollut säännöllistä asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Eri puolilta nykyistä kuntaa on tehty useita merkittäviä arkeologisia löytöjä.

Hossan Somerjärven rantakalliossa on Värikallion kalliomaalaus. Sen maalaukset ovat noin 2500-luvulta eaa.

Suomussalmi oli idän ja lännen välisten vesiteiden solmukohta. Tärkeä vesitie suuntautui Pohjanlahdelta Oulujokea pitkin Oulujärveen, Oulujärvestä Emäjokea pitkin Kiantajärven latvavesille ja edelleen Vuokin ja Sarvitaipaleen tai Sotkamon ja Kuhmon reittiä itään. Kainuusta pääsi myös Kuusamon kautta Jäämereen laskeville vesille.

Suomussalmelta on tavattu varsin paljon viikinki- ja ristiretkiajan löytöjä. Alueelta on tehty myös Pohjois-Suomen ainoat varmat hautalöydöt. Juntusrannan asuin- ja hautapaikalta on löydetty muun muassa riipuksia ja sulaneita lasimassahelmiä. Perangan Kivisaaren polttohaudassa oli muun muassa kaksi kirvestä ja kolme hevosenkenkäsolkea.

Miten Suomussalmen raja ja asutus kehittyivät keskiajalla?

Vuonna 1323 solmitussa Pähkinäsaaren rauhassa Ruotsin ja Novgorodin rajariidat päättyivät joksikin aikaa. Oulujärvi ympäristöineen jäi Novgorodin puolelle.

Kainuun vesireittejä käyttivät varsinkin karjalaiset kulkureitteinä aina Ouluun ja Tornioon saakka. 1500-luvulla Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa tuki savolaisten siirtymistä valtakunnan rajan yli Oulujärven ympäristöön.

Suomussalmella ei 1500-luvulla ollut vakituista asutusta. Ruotsin ja Venäjän välinen 25 vuotta kestänyt pitkä viha vuosina 1570–1595 tuhosi Kainuun sen aikaisen asutuksen lähes kokonaan.

Paikasta toiseen siirtyviä talonpoikia eli kaskiviljelyllä Oulujärven ympäristössä. Nykyisen Suomussalmen suunnalla asuttaminen sai vauhtia vasta, kun kuningas Kaarle IX lupasi vuonna 1598 kaikille Oulujärven ympäristöön siirtyville uudisasukkaille kuusi vuotta verovapautta. Rajalinja oli muuttunut Täyssinän rauhassa 1595 siten, että Suomussalmi jäi Ruotsi-Suomen puolelle.

Vuonna 1604 Suomussalmella oli neljä verotaloa, joiden savut symboloivat Suomussalmen vaakunassa pitäjän asutuksen alkua. Asutus alkoi lisääntyä nopeasti. Vuonna 1676 Vuokissa oli jo 20 taloa, ja Kiannalle taloja oli kirjattu 29.

Miten Suomussalmen kappeliseurakunta syntyi?

1600-luvulla koko Kainuu oli yhtä pitäjää. Maallinen valta oli tuohon aikaan kirkon hallussa, ja laajan alueen valvominen kävi mahdottomaksi yhdelle kirkkoherralle.

Vuonna 1647 Oulujärven erämaapitäjä päätettiin jakaa kahteen osaan, Sotkamoon ja Paltamoon. Pietari Brahe perusti Kajaanin kaupungin vuonna 1651 huolehtimaan maakunnan sivistyksellisistä, taloudellisista ja hallinnollisista tarpeista.

Nykyisen Suomussalmen alueet kuuluivat Paltamon seurakuntaan aina vuoteen 1786. Tuolloin Suomussalmesta tuli Hyrynsalmen kappeliseurakunta.

Ilmastollisesti Suomussalmi kuuluu suurelta osin pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen korkean maastonsa takia. Tämä edesauttoi sitä, että hallavuodet iskivät Suomussalmella kenties vieläkin ankarammin kuin muualla.

Miten nälkävuodet ja taudit vaikuttivat Suomussalmeen?

1600-luvun asutusvaihe päättyi Suomussalmellakin nälkä- ja ruttovuosiin. Vuosina 1695–1697 tapahtuneet kadot ja niitä seuranneet kulkutaudit saivat aikaan tuhoisaa jälkeä. Kiannalla Matti Rönnyn talossa mainitaan maaliskuussa 1697 isännän lisäksi kuolleen seitsemän muuta asukasta nälkään.

Vuonna 1712 Kainuuseen ehtinyt suuri Pohjan sota lisäsi köyhyyttä ja puutetta. Vuonna 1723 Suomussalmen väkiluku oli suunnilleen 450. Valtio auttoi uudisasutusta verohelpotuksin ja vapautuksella sotaväenotosta. Vuonna 1786 väestöön kirjattiin jo 1 885 henkeä.

Vuonna 1790 kesä oli epäedullinen, pitkäaikaiset sateet estivät kaskeamisen, ja elokuinen halla turmeli muut kylvöt. Seuraavana talvena kuolleita oli tuhatta asukasta kohden yli 91.

1800-luvun vaihteessa sattui useita pahoja katovuosia peräkkäin, ja vuonna 1809 kuoli 9,1 prosenttia väestöstä. Vuonna 1833 ruttoon kuoli 401 henkeä. Tämän suuren kuolonvuoden jälkeen väestö alkoi jälleen kasvaa nopeasti. Vuosina 1866–1868 koettiin ankarat nälkävuodet, jolloin 5 000 asukkaasta kuoli 638.

Mitä teollisuutta ja taisteluja Suomussalmen historiassa on ollut?

Ämmän ruukki oli vuosina 1841–1878 seudun ensimmäinen suuri tehdas. Oulun läänin kuvernööri antoi 3. kesäkuuta 1841 kirkkoherra Johan Wegeliukselle luvan perustaa Ruukki Suomussalmelle. Ruukki sijaitsi Kiantajärvestä laskevassa Ämmäkoskessa nykyisen Ämmän voimalaitoksen lähellä. Taloudelliset suhdanteet ja johtajien holtittomuus aiheuttivat englantilaisen yhtiön ja sen mukana Ämmän ruukin vararikon vuosina 1877–1878.

Oulujoki teki Kainuusta tervamaakunnan, ja jo 1800-luvun alussa kuljetettiin tervaa Ouluun Suomussalmeltakin. Suurimmillaan tervanpoltto oli Suomussalmella vuosina 1850–1900, jolloin se muodostui kunnan pääelinkeinoksi. Vielä 1930-luvulla valmistettiin monessa talossa tervaa, mutta 1940-luvulla sen ammattimainen valmistaminen oli käytännössä loppunut.

Tervan tilalle tuli puutavarakauppa, jota edistivät vuosina 1907 ja 1909 Kajaaniin syntyneet teollisuuslaitokset. Liikenneyhteydet paranivat, kun rautatie valmistui Kajaaniin vuonna 1904, jatkettiin Kontiomäelle vuonna 1923 ja Hyrynsalmelle vuonna 1939. Vuonna 1955 rautatie ulottui Ämmänsaareen, ja Suomussalmi yhdistyi valtakunnalliseen rautatieverkkoon.

Suomen talvisodan ensimmäiset laukaukset ammuttiin Suomussalmen Karttimossa 30. marraskuuta 1939. Neuvostoliiton 163. divisioona tuli kahta reittiä Suomussalmelle ja kohtasi aluksi vain vähäisiä rajavartiojoukkoja. Vihollisen hidastelu mahdollisti 9. divisioonan siirron Suomussalmelle. Suomalaisia joukkoja komensi jääkärieversti Hjalmar Siilasvuo.

Suomussalmen taistelu käytiin kirkonkylän ja Hulkonniemen alueilla joulukuussa 1939. Suomalaisten vastahyökkäyksen painostamana 163. divisioona vetäytyi alueelta 27. joulukuuta menetettyään vahvuudestaan noin kolmanneksen. Raatteen tien taistelu 4.–8.1.1940 päättyi suomalaisten voittoon. Vetäytyvä Neuvostoliiton 44. divisioona koki suuret tappiot, muttei kuitenkaan täydellistä tuhoa.

Suomussalmen kirkonkylä tuhoutui joulukuussa 1939 täysin. Valtioneuvosto päätti siirtää kunnan hallinnon Ämmänsaareen järven länsirannalle. Suomussalmen ensimmäisessä kuntakokouksessa 12. lokakuuta 1867 oli päätetty siirtymisestä kunnallishallintoon 1. tammikuuta 1868. Samalla kunnan nimi muutettiin Kiannasta Kirkonkylän ja Hulkonniemen välisen salmen mukaan Suomussalmeksi. Kunnallishallinnon juuret ulottuvat muuallakin Pohjois-Suomessa kauas menneisyyteen, sillä Pudasjärven historia Iijoen keskijuoksulla alkaa jo kivikauden pyyntiväestöstä ja saamelaisasutuksesta, joiden tilalle 1200-luvulta alkaen tulivat rannikon asukkaiden erämaat.