Suomussalmen taistelu talvisodassa 1939–1940

Millaista lähtötilanne Suomussalmella oli sodan alussa?

Ennen sodan alkua Suomi oli keskittänyt Suomussalmen alueelle vähäisiä voimia. Syynä oli arvio, jonka mukaan Neuvostoliiton ei odotettu käyttävän alueella divisioonatason sotayhtymiä. Alueella olivat Erillinen pataljoona 15 ja 16 sekä kaksi erillistä komppaniaa. Näiden yhteisvahvuus oli runsaat 3 000 sotilasta.

Erillisen pataljoona 15:n tehtävä oli rajavartiointi Raatteen tien suunnassa. Sodan syttyessä sen tuli edetä Vuokkiniemelle ja lyödä vihollinen. Erillisen pataljoona 16:n tehtävä oli lyödä Kuusamon suuntaan etenevä vihollinen ja valmistautua hyökkäämään Uhtualle.

Neuvostoliitto oli vastoin suomalaisten odotuksia keskittänyt alueelle kokonaisen divisioonan, 163. divisioonan. Puna-armeijan tarkoitus oli edetä aina Ouluun saakka ja katkaista Suomi sen kapeimmalta kohdalta. Tämä suunnitelma teki Suomussalmesta talvisodan alkuvaiheessa strategisesti tärkeän alueen.

Miten Neuvostoliiton 163. divisioona valtasi Suomussalmen kirkonkylän?

Puna-armeijan 163. divisioona valtasi Suomussalmen kirkonkylän 8. joulukuuta mennessä. Divisioona eteni sinne kahta reittiä, suoraan idästä ja pohjoisessa sijaitsevan Juntusrannan kautta. Mainittuna päivänä se pääsi ensimmäiseen tavoitteeseensa ja sai hyökkäävien joukkojensa välille yhteyden.

Pohjoisempana Kuusamon suunnalla Neuvostoliitto oli hyökännyt pienin voimin. Tämän vuoksi Erillinen pataljoona 16 siirrettiin kohti Suomussalmea Piispajärvelle. Siirto vahvisti suomalaisten mahdollisuuksia vastata kirkonkylän menetykseen.

Kirkonkylän valtaus ei kuitenkaan ratkaissut taistelua. Suomalaiset valmistelivat vastatoimia, joiden painopiste siirtyi pian yhteyksien katkaisemiseen ja lisäjoukkojen keskittämiseen alueelle.

Miten Suomi katkaisi Raatteen tien Suomussalmen taistelussa?

Päämaja siirsi Suomussalmelle vahvistukseksi 9. divisioonasta jalkaväkirykmentin, JR 27:n. Divisioonan komentaja eversti Hjalmar Siilasvuo sai alaisuuteensa lisäksi ennestään Suomussalmella olleet joukot. Näin syntyi ryhmä Siilasvuo.

Ryhmän tehtäväksi tuli vallata Suomussalmi takaisin. Tässä ryhmä ei onnistunut. Sen sijaan 163. divisioonan yhteydet Neuvostoliittoon katkaistiin. Tämä tehtiin ottamalla haltuun Raatteen tie Kuivasjärvellä.

Joulukuun puolivälissä suomalaiset saivat ensimmäiset tiedustelutiedot Raatteen suunnalta lähestyvästä uudesta vihollisdivisioonasta, 44. divisioonasta. Suomussalmelle keskitettiin jälleen lisää joukkoja. Nyt alueelle tuotiin 9. divisioonan pääosat, joskin divisioonalta puuttui pääosa tykistöstä.

27. joulukuuta divisioona aloitti hyökkäyksen Suomussalmen takaisinvaltaamiseksi. 29. joulukuuta saarroksiin joutuneen neuvostodivisioonan pääosat alkoivat vetäytyä Suomussalmelta jäätynyttä Kiantajärveä pitkin koilliseen.

Pohjoisesta hyökkäsi osasta 9. divisioonaa ja Erillisestä pataljoona 16:sta muodostettu everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen johtama Ryhmä Susi. Se löi Suomussalmelta pohjoiseen olleet neuvostodivisioonan osat. Ryhmän etenemisen pysäyttivät Juntusrannalle paenneen 163. divisioonan rippeet. Samanaikaisesti 9. divisioona pysäytti Raatteen tietä edenneen Neuvostoliiton 44. divisioonan.

Mikä oli Suomussalmen taistelun tulos ja tappiot?

Suomalaiset saavuttivat Suomussalmen alueella voiton. Noin kolmensadan vangin ohella suomalaiset saivat merkittävän sotasaaliin. Neuvostoliittolaisen 163. divisioonan täydellinen tuhoaminen jäi kuitenkin tekemättä. Puna-armeija sai yllättävällä vetäytymisellään pelastettua suurimman osan miehistöstään.

Neuvostodivisioonan kokonaistappioiden arvioitiin olevan noin 11 600 sotilasta. Tämä määrä koskee koko talvisotaa, ei pelkästään Suomussalmen taistelua. Neuvostoliiton yksikkötappioita käsittävät dokumentit viittaavat huomattavasti pienempiin tappioihin kuin suomalaisten arviot.

163. divisioonan tappiot joulukuussa olivat 1 938 miestä, joista kaatuneina tai kadonneina oli 745. Toisen dokumentin mukaan ajalla 30.11.–25.12.1939, joka käsitti myös erillisten 47. armeijakunnan yksiköiden tappiot, tappiot olivat 2 331 miestä, joista kaatuneita tai kadonneita 856 miestä.

Ajalla 30. marraskuuta–15. tammikuuta 163. divisioona kärsi 3 205 miehen tappiot, joista kaatuneita oli 1 105 ja kadonneita 336. 47. armeijakunnan tappiot olivat 40 kaatunutta, 44 haavoittunutta ja 428 kadonnutta. Tappioita kasvattivat vielä noin 20 prosentilla paleltumiset ja sairastumiset.

Sotasaalis oli merkittävä. Se käsitti muun muassa 625 kivääriä, 33 pikakivääriä, 19 konekivääriä, 12 panssarintorjuntatykkiä, 25 kenttä- tai ilmatorjuntatykkiä, 15 hyökkäysvaunua, 2 panssariautoa, 2 ilmatorjuntakonekivääriä ja 151 kuorma-autoa.

Taisteluun liittyy myös kirjailija Ilmari Kiannon ja hänen Kiantajärven rannalla sijainneen kotinsa Turjanlinnan kohtalo. Kianto oli evakkotaipaleelle lähtiessään kirjoittanut sikarilaatikon kanteen venäjänkielisen tekstin. Siinä hän kertoi, että lähisaarissa ei ole miehitystä, ja pyysi jättämään köyhän kirjailijan kodin tuhoamatta. Suomalainen rakennuksia polttamassa ollut partio löysi viestin 19. joulukuuta 1939. Teksti katsottiin vihollisen auttamiseksi. Kiantoa syytettiin maanpetoksesta, hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Lisäksi hän menetti kansalaisluottamuksensa. Presidentti Kyösti Kallio armahti hänet myöhemmin. Aivan toisenlaisesta oikeushistorian vaiheesta kertovat noitavainot Ruotsin valtakunnassa, joissa noitaoikeudenkäynnit käytiin maallisissa tuomioistuimissa.