Suur-Kalevala – Gallen-Kallelan Kansallis-Kirjokirja

Mistä Suur-Kalevalan hanke sai alkunsa?

Suur-Kalevala oli Akseli Gallen-Kallelan pitkä suunnitelma Kalevalan kuvittamiseksi. Gallen-Kallela oli tehnyt Kalevalan kuvitusluonnoksia jo taiteilijauransa alussa 1880-luvulla. Hän osallistui myös Savo-Karjalaisen osakunnan järjestämään Kalevalan kuvituskilpailuun vuonna 1890. Lopullisen suunnitelman loisteliaasta uniikkiteoksesta, Kansallis-Kirjokirjasta, hän julkaisi Valvoja-lehdessä 1909.

Suunnitelma oli tarkka ja mittava. Kansallis-Kirjokirjan piti olla 700-sivuinen teos, jossa olisi 450 värillisesti koristeltua sivua. Osa sivuista olisi korostettu kullalla ja hopealla. Kuvitus ei olisi rajoittunut vain Kalevalan aiheisiin. Mukaan piti tulla myös suomalaisen etnografian sekä eläin- ja kasvimaailman aiheita.

Kansi oli osa kokonaisuutta. Kansimateriaalin tuli olla nahkaa ja pakotettua hopeaa. Koristeiksi Gallen-Kallela kaavaili kotimaisia kiviä ja jokihelmiä. Teos tulisi olemaan lahja Suomen kansalle. Sijoituspaikaksi hän ajatteli Kansallismuseoon huonetta, joka olisi pyhitetty Kalevalalle ja Elias Lönnrotille.

Missä Suur-Kalevalan luonnokset syntyivät?

Gallen-Kallela oli tehnyt Suur-Kalevalaa varten paljon valmistelutöitä jo aikaisemminkin. Varsinaiset Suur-Kalevalan luonnokset syntyivät kuitenkin pääosin vasta vuosina 1925–1926. Tuolloin hän matkusti Meksikossa ja Pohjois-Amerikassa. Matkalla hänelle selvisi, miten Suur-Kalevalan kuvituksessa ja runon hengen tulkitsemisessa olisi meneteltävä maalaustaiteellisin ja typografisin keinoin.

Teosten kirkas väriasteikko ja koristelu heijastelivat Amerikan alkuperäiskansojen taiteen vaikutusta. Suunnitelma oli siis saanut uuden suunnan vasta pitkän valmistelun jälkeen. Kysymys ei ollut vain yksittäisistä Kalevala-aiheista, vaan siitä, miten runon henki voitaisiin näyttää kuvan, värin ja typografian avulla. Runonlaulajan aihepiiri sopii tähän samaan kysymykseen: miten laulettu sana muuttuu näkyväksi muodoksi.

Suur-Kalevalan oli tarkoitus valmistua Kalevalan satavuotisjuhlaan vuonna 1935. Tavoite oli mahtipontinen, ja se oli osa Gallen-Kallelan kauan hiottua, elämänikäistä haavetta. Hankkeen oli määrä olla hänen taiteellisen uransa huipennus.

Miksi Suur-Kalevala jäi kesken?

Kauan hiottu elämänikäinen haave ja mahtipontiset tavoitteet eivät toteutuneet. Gallen-Kallelan taiteellisen uran huipennukseksi aiottu suurhanke jäi kesken taiteilijan kuollessa 1931. Kalevalan 50 runosta Gallen-Kallela ehti kuvittaa viisi.

Jäljelle jäänyt osuus kertoo suunnitelman laajuudesta. Kansallis-Kirjokirja oli ajateltu uniikkiteokseksi, lahjaksi Suomen kansalle ja sijoitettavaksi Kansallismuseoon. Kun työ katkesi, myös ajatus Kalevalalle ja Elias Lönnrotille pyhitetystä huoneesta jäi toteutumatta suunnitelman mukaisessa muodossa.

Kalevalan runoihin liittyvät hahmot ja jaksot olisivat olleet osa tätä kuvitusta. Väinämöisen, Joukahaisen, Sammon ja Pohjolan tyttären kaltaiset aiheet kuuluvat samaan Kalevalan aihepiiriin, jota Gallen-Kallela oli käsitellyt kuvitusluonnoksistaan lähtien. Suur-Kalevalassa niiden rinnalle oli tarkoitus nostaa myös suomalainen etnografia sekä eläin- ja kasvimaailma.