Tuonelan virta – kuolleiden joen kansanusko

Mikä on Tuonelan virta suomalaisessa mytologiassa?

Tuonelan virta eli Tuonen joki erottaa suomalaisessa mytologiassa Tuonelan elävien maailmasta. Vainajien on kansanuskon mukaan ylitettävä tämä vaarallinen virta päästäkseen kuolleiden maahan Tuonelaan.

Virta kuvataan kahdella eri tavalla. Se on joko verkkaisesti virtaava synkkä joki tai raivoisa, jopa palava koski. Rauhallinen Tuonen joki esiintyy muun muassa Kalevalassa.

Verkkaisesti virtaavan joen yli vainajat vie Tuonen tytti lautallaan. Myös elävät saattavat pyrkiä kyytiin uskotellen olevansa oikeasti kuolleita. Joen voi perimätiedon mukaan ylittää myös uimalla, esimerkiksi muuttumalla vesieläimeksi.

Mitä vaaroja Tuonelan virran ylittämisessä on?

Tielle voi kuitenkin osua rautaverkkoja, ja Tuonelassa on vartijoita. Manalla käynti oli siksi erittäin uskaliasta. Perimätieto kertoo, että sinne menneitä on paljon, mutta ei paljon palanneita.

Jos virta kuvataan koskena, siinä voi virrata teräaseita: miesten miekat, urhojen tapparat ja naisten neulat. Koskeen joutuneiden kerrotaan myös palavan. Kosken läpi pitää ilmeisesti kahlata, jos on tehnyt pahaa eläessään.

Koski on sama kuin Rutjan eli Ruijan koski, jäämereen oletettu jättiläismäinen pyörre Kinahmi. Pyörreen arvellaan syntyneen maailmanpylvään pyöriessä akselinsa ympäri.

Mikä on Tuonen joutsen ja Lemminkäisen tarina?

Virrassa ui kansanuskon mukaan Tuonen joutsen. Tarinan mukaan Lemminkäinen kuolee ja hänet syöstään virtaan, kun hän aikoo tappaa linnun. Lemminkäisen äiti kuitenkin noukkii poikansa vedestä ja saa herätettyä hänet eloon.

Tämä kertoo, ettei Tuonelan virta ollut kansanuskossa pelkkä rajapinta vaan paikka, johon saattoi vajota – ja josta saattoi vielä palata, jos joku läheinen uskalsi hakea.

Onko Tuonelan virtaa vastaavia jokia muissa mytologioissa?

Samankaltaisia virtoja esiintyy muissa mytologioissa. Kreikkalaisessa mytologiassa kuolleiden maahan johtavat Styks ja Akheron, ja skandinaavisessa mytologiassa matkalla kuolleiden maahan vastaan tulee teräaseita vilisevä virta.

Rutjan koskea on verrattu myös skandinaavisen mytologian ginnungagapiin, kaoottiseen alkutilaan, jossa yhtyvät tuli ja jää. Yhteiset piirteet kertovat, että kuoleman rajan kuvaaminen vaarallisena vetenä on ollut laajalti tuttu ajatus.