Unikkolinna – linnavuori Rehakassa

Missä Unikkolinna sijaitsee ja millainen mäki on?

Unikkolinna sijaitsee metsämaastossa mäellä, joka on 100 metriä pitkä, 50 metriä leveä ja noin 20 metriä ympäristöään korkeammalla. Mäki on soikean muotoinen, ja se on asettunut luode-kaakko-suuntaisesti. Paikan hahmottaa ennen kaikkea mäen muodon ja rinteiden kautta: kyse ei ole tasaisesta kentästä, vaan ympäristöstään kohoavasta harjanteesta, jonka laidat antavat paikalle oman suuntansa.

Rinteillä sijaitsee kaksi geologien mukaan ihmisten rakentamaa vallien jäännöstä. Luoteisrinteessä sijaitsee noin 20 metriä pitkä, 1,0–1,5 metriä leveä ja 0,5–0,7 m korkea vallin jäännös. Toinen valli sijaitsee mäen kaakkoispäässä, ja se on 21 metriä pitkä. Nämä mitat kertovat rakenteiden pienestä koosta: vallit eivät ole korkeita muureja, vaan matalia jäännöksiä, joita on tarkasteltu osana mäen kokonaisuutta.

Arkeologit ovat esittäneet toisistaan eriäviä käsityksiä siitä, ovatko mäellä olevat rakenteet muinaislinnan varustuksia vai eivät. Tämä erimielisyys kuuluu paikan kuvaukseen. Vallien jäännökset ovat nähtävissä, mutta niiden tulkinta ei ole yksiselitteinen. Samasta aihepiiristä voi lukea myös Otralan linnavuoresta, jonka yhteys tähän on linnavuorien tarkastelu paikkoina ja rakenteina.

Kuka kertoi Unikkolinnasta ensimmäisen kerran?

Unikonlinnasta kertoi ensimmäisen kerran Johannes Kristerinpoika Velinus, joka oli Janakkalan kirkkoherrana vuosina 1670–1680. Hän kertoi: ”Unikonlinnassa näkyy vuorelle suuria kiviä ympäriinsä asetettuina, niin kuin linna (Skantz) on ollut. Jättiläisetovat muinoin siellä keskenään tapelleet.” Kertomus yhdistää kivien näkymisen ja perimätiedon. Kansanuskon mukaan paikalla olisivat tapelleet jättiläiset, ja tämä selitys on kulkenut mukana paikan nimen ja tarinan yhteydessä.

Velinuksen kuvauksessa huomio kiinnittyy suuriin kiviin, jotka on asetettu vuorelle ympäriinsä. Tarinan mukaan ne ovat saaneet merkityksensä jättiläisten tappelusta. Perimätieto kertoo tapahtumasta ”muinoin”, mutta se ei aseta tapahtumaa vuoteen tai muuhun täsmälliseen aikaan. Kansanperinne ja mäellä näkyvät rakenteet ovat siten eri tasoja: toinen kertoo, mitä paikasta on kerrottu, toinen mitä rinteillä on kuvattu olevan.

Miten Appelgren kuvaa Unikkolinnan kallioharjanteen?

H. J. Appelgren kuvailee Unikonlinnaa seuraavasti: ”Linna sijaitsee kaakosta luoteeseen menevällä kallioharjanteella Sitä ympäröi kolmelta puolen tasainen, metsittynyt alankomaa, joka ulottuu Rehakan kartanoon lännessä ja Rehakan järveen. Se on 24 metriä korkea. Kukkula on päältä soikeanmuotoinen, 130 askelta pitkä ja 50 askelta leveä. Sen kaakkoispää nousee harjulta penkereinä. Päälle noustaessa on vastassa 25 askeleen mittainen kivivallin jäännös. Koillinen vierre ja lounainen puoli ovat jyrkkä. Vuoren eteläkulmasta pääsee mäen päälle noin 10 askeleen levyistä rotkoa myöten. Tämä on varustettu matalaksi rakennetulla vallilla kaakosta lounaaseen. Pohjoispäässä on mäen poikki lounaasta koilliseen noin 20 askeleen pituinen vallinpätkä.”

Appelgrenin kuvaus kulkee mäen ympäristöstä kohti päälle nousemista. Kolmelta puolen avautuva tasainen, metsittynyt alankomaa ulottuu Rehakan kartanoon lännessä ja Rehakan järveen. Kukkulan kaakkoispää nousee penkereinä, ja päälle noustessa vastaan tulee kivivallin jäännös. Koillinen vierre ja lounainen puoli ovat jyrkkä. Eteläkulman rotko ja matala valli täydentävät kuvaa siitä, miten mäelle on hahmotettu kulku ja miten vallit sijoittuvat eri puolille.

Vastaavia linnavuoriin liittyviä paikkoja voi tarkastella myös Sairilan linnavuoren ja Kaakilan linnankallion yhteydessä. Yhteys on aihepiirissä: molemmat kuuluvat samaan muinaislinnojen ja linnavuorien joukkoon, jossa mäen muoto, rinteet ja vallien jäännökset ovat kuvauksen ydintä.

Milloin Unikkolinna on rakennettu ja mihin tarkoitukseen?

Unikonlinna on todennäköisesti ollut pakanuuden aikainen pakolinna, kuten muutkin Suomen noin sadasta muinaislinnasta. Unikonlinna voitaneen sijoittaa noin vuoden 800 jaa. vaiheille. Ajoitus ja pakolinnaksi tulkitseminen on ilmaistu arviona: ”todennäköisesti” ja ”voitaneen” jättävät tilaa sille, että arkeologit ovat esittäneet rakenteiden luonteesta toisistaan eriäviä käsityksiä.

Paikkaa voi lähestyä myös Havukkakallion kautta, sillä yhteys on sama muinaislinnojen aihepiiri. Unikonlinnan kohdalla yhtä aikaa ovat läsnä metsäinen mäki, kaksi vallien jäännöstä, 1670–1680 kirkkoherrana toimineen Velinuksen kertomus, Appelgrenin kuvaus ja arvio pakanuuden aikaisesta pakolinnasta. Kansanuskon mukainen jättiläisten tappelu pysyy omana kerrostumanaan, perimätietona, joka ei muutu mäen mittausten tai vallien tulkinnan kaltaiseksi kuvaukseksi.