Vantaan historia – kivikauden rannoilta kaupungiksi

Millaista Vantaan alue oli kivikaudella?

Nykyinen Vantaa on sisämaan kaupunki lähellä Suomenlahden rannikkoa, mutta kivikauden asuinpaikat kertovat merellisestä ympäristöstä. Brunabergetistä löytyneen suorakaiteen muotoisen asumuksen jäänteet on ajoitettu 6700–6500-luvuille eaa. Asumus sijaitsi tuolloin merenrannalla Keravanjoen suun lähistössä. Se oli käytössä kymmeniä vuosia, ilmeisesti talvisaikaan.

Jönsaksesta on löytynyt laaja mesoliittisen kivikauden asuinpaikka, johon kuului myös kalmisto. Paikka sijaitsi merenlahden suussa. Sekä Brunabergetin että Jönsaksen sijainti kertoo siitä, kuinka läheisesti varhainen asuminen liittyi veden äärellä elämiseen. Nykyisen kaupungin historia alkaa siten paljon ennen keskiajan pitäjää tai myöhempiä kuntarajoja.

Kivikauden asukkaat hankkivat ravintonsa pääasiassa mereltä. Hylkeet olivat tärkeä saaliseläin. Jokiniemen neoliittisen kivikauden asuinpaikan runsaiden löytöjen joukossa on myös pyöriäisen jäänteitä. Löydöt tuovat esiin sen, millaisia eläimiä rannikon asukkaiden elinympäristöön kuului ja mistä ravintoa saatiin.

Samalta ajalta tunnetaan kiinteiden asumusten jäänteitä Hakkilan Stenkullasta. Vantaan esihistoriasta ei siis kerro vain yksi löytöpaikka, vaan eri puolilta kaupunkia tunnetaan asumisen jälkiä. Brunaberget, Jönsas, Jokiniemi ja Stenkulla muodostavat varhaisimman kerrostuman alueen pitkässä asutushistoriassa.

Miten Vantaa oli asutettu rautakaudella?

Vantaan rautakauden historia tunnetaan kivikauden asutusta heikommin. Rautakauden lopulla Uusimaa oli harvaan asuttua Hämeen takamaata. Alueen asutuksesta kertovat arkeologiset löydöt, mutta myös maanviljelyn jäljet sekä paikannimien ja myöhempien asiakirjojen tutkimus.

Vantaan tutkituin rautakautinen asuinpaikka sijaitsee samalla alueella kuin Jönsaksen ja Palmun kivikautiset asuinpaikat. Näiltä paikoilta on löytynyt Morbyn keramiikkaa. Jönsaksesta tunnetaan lisäksi rautakuonaa ja rautakaudelle ajoitettuja tulisijoja. Samoilla paikoilla on siten jälkiä eri aikakausien asumisesta.

Länsisalmen Gubbackassa asutuksen jäänteitä tunnetaan 900-luvulta lähtien. Sieltä on löytynyt myös pajan jäänteitä 1100- ja 1200-lukujen vaihteesta. Gubbackan löydöt täydentävät kuvaa ajasta, jolta Vantaan historiaa ei tunneta yhtä tarkasti kuin myöhemmiltä vuosisadoilta.

Saulo Kepsun mukaan suomalaisasutus levisi Hämeestä Helsingin ja Vantaan seudulle 1000–1300-luvulla, mahdollisesti jo aikaisemmin. Hämäläisillä oli alueella kalastuspaikkoja ja muita nautintamaita. Maaperän siitepölyanalyysit puolestaan kertovat maanviljelyn kiinteytymisestä. Varhaisten kylien vaiheita hahmotetaan näiden havaintojen sekä nimistön ja historiallisten asiakirjojen avulla.

Milloin Helsingin pitäjä mainitaan ensimmäisen kerran?

Ruotsalaisten hämäläisiä vastaan 1200-luvun puolivälissä tekemän niin sanotun toisen ristiretken jälkeen ruotsalainen kolonisaatio ulottui muun Uudenmaan ohella Vantaan alueelle. Ruotsalaiset kutsuivat seudun halki virrannutta jokea Helsinginjoeksi. Joen mukaan nimettiin myös Helsingin pitäjä.

Varhaisin tunnettu kirjallinen maininta Vantaan alueesta on kuningas Maunu Eerikinpojan Västeråsissa 14. syyskuuta 1331 antamassa asiakirjassa. Se käsittelee piispankymmenysten suorittamista: jokaiselta seitsemän vuotta täyttäneeltä asukkaalta vaadittiin naula voita piispalle annettavaksi. Alue tulee kirjallisiin asiakirjoihin siis veroluonteisen velvoitteen yhteydessä.

Pitkään pitäjän varhaisimpana asiakirjamainintana pidettiin vuotta 1351. Tätä vuotta pidettiin pitäjän synnyinvuotena aina vuoteen 2018 saakka. Historioitsija Tapio Salminen löysi kaksikymmentä vuotta vanhemman maininnan tutkiessaan Helsingin pitäjän keskiaikaa 2010-luvulla.

Vuoden 1351 asiakirjalla on silti oma merkityksensä. Maunu Eerikinpoika lahjoitti 15. toukokuuta Helsinginjoen koskien kalastusoikeudet virolaiselle Padisen sisterssiläisluostarille. Kirje on varhaisin asiakirja, jossa vesistö mainitaan muodossa Helsingaa. Toukokuun 15. päivää vietetään nykyisin Vantaan päivänä. Varhaisin kirjallinen maininta ja juhlapäivän taustalla oleva tapahtuma ovat siis eri asioita.

Mistä Vantaa ja Helsinki saivat nimensä?

Vantaan ja Helsingin nimet liittyvät samaan jokeen, mutta sen eri nimityksiin. Helsingin pitäjä sai nimensä Helsinginjoesta. Pitäjän alueesta erotettu, vuonna 1550 perustettu Helsinki sai puolestaan nimensä Vanhankaupunginkoskesta, jonka vanha nimi oli Helsinge fors eli Helsinginkoski.

Joen yläjuoksulla käytettiin toista nimeä. Erityisesti nykyisen Riihimäen seudulla asuneet hämäläiset kutsuivat jokea Vantaanjoeksi siellä sijaitsevan Vantaanjärven ja Vantaa-nimisen kylän mukaan. Vantaanjoki vakiintui koko joen nimeksi 1500-luvulla. Kaupungin nykyinen nimi palautuu näin hämäläisten käyttämään joennimeen.

Vantaa ei kuitenkaan ilmaantunut paikannimeksi vasta kauppalan perustamisen yhteydessä. Helsingin maalaiskunnassa, Vantaankosken länsipuolella, oli jo aiemmin Vantaa-niminen kyläkunta. Sen alue vastasi lähinnä nykyistä Vantaanlaakson kaupunginosaa. Sama nimi esiintyi siis sekä joen nimessä että paikallisessa kylännimistössä.

Kun Helsingin maalaiskuntaa myöhemmin muutettiin kauppalaksi, mahdollisina niminä olivat Helsingin kauppala, Helsinginjoen kauppala ja Vantaanjoen kauppala. Valinnaksi tuli lyhyempi Vantaan kauppala. Nimenmuutos kytki kunnan suoraan sen läpi virtaavaan jokeen.

Miten Helsingin kirkkopitäjä ja Pyhän Laurin kirkko syntyivät?

Helsingin kirkkopitäjä syntyi 1370–1390-lukujen aikana. Sen kirkkoherra mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1395. Pitäjän kirkosta on maininta vuodelta 1401, jolloin Rekolan rälssi lahjoitti kirkolle yhden veromarkan arvoisen maa-alan Rekolasta.

Lahjoituksen tarkoituksena oli järjestää sielumessuja lahjoittajien ja heidän perheidensä hyväksi. Kirkollisen elämän vaiheista kertovat siten sekä papistoa koskevat maininnat että kirkolle annetut lahjoitukset. Padisen luostarin aiemmat oikeudet puolestaan siirtyivät niiden päätyttyä vuonna 1428 Turun piispanistuimelle.

Kaupalla vaurastuneen pitäjän vanha kirkko oli puinen. Se sijaitsi Suuren rantatien ja rannikolta Hämeen linnaan johtavan Hämeentien äärellä. Puukirkko korvattiin kivikirkolla, ja nykyinen Vantaan Pyhän Laurin kirkko valmistui vuoteen 1460 mennessä. Kirkon sijainti yhdistää pitäjän kirkollisen historian sen vanhoihin kulkureitteihin.

Keskiajan kuluessa myös pitäjän väestö muuttui. Ruotsalaisten maahanmuutto jatkui niin, että 1500-luvulle tultaessa he muodostivat jo enemmistön koko Helsingin pitäjän väestöstä. Kirkkopitäjän vaiheet kuuluivat siten aikaan, jolloin alueen asutus ja väestöpohja muotoutuivat pitkän ajan kuluessa.

Miten Helsingin maalaiskunnasta tuli Vantaan kaupunki?

Vuosi 1865 toi muutoksen pitäjän hallintoon. Kunnallishallinnosta annetun asetuksen mukaisesti perustettiin maalaiskunnat, ja Helsingin pitäjän viralliseksi suomenkieliseksi nimeksi tuli Helsingin maalaiskunta. Ruotsinkielinen nimi säilyi muodossa Helsinge ilman landskommun-sanaa.

Keskiaikaisen pitäjän nimi jatkoi näin elämäänsä kunnannimessä. Helsingin maalaiskunta oli käytössä yli sadan vuoden ajan ennen kauppalaksi muuttamista. Nykyisen Vantaan hallinnollisessa historiassa pitäjä, maalaiskunta, kauppala ja kaupunki ovat eri vaiheita, eikä nykyistä kaupunkia pidä ajoittaa suoraan keskiaikaisten asiakirjojen perusteella.

Helsingin maalaiskunnasta tuli Vantaan kauppala vuoden 1972 alussa. Kauppalavaihe jäi lyhyeksi, sillä Vantaa muuttui kaupungiksi vuoden 1974 alussa. Nykyinen nimi ja kaupungin asema syntyivät siis eri vuosina: Vantaa-nimi otettiin käyttöön kauppalaksi siirryttäessä, kaupungiksi alue tuli kaksi vuotta myöhemmin.

Hallinnolliset vuosiluvut antavat selkeät kiintopisteet pitkälle kehitykselle. Vuosi 1865 merkitsee maalaiskunnan vaihetta, 1972 nykyisen nimen käyttöönottoa ja 1974 kaupungin alkua. Asutuksen historia ulottuu kuitenkin huomattavasti kaikkia näitä muutoksia kauemmas.

Miten maaltamuutto ja liikenneyhteydet muovasivat nykyistä Vantaata?

Vantaa on kasvanut maalaiskunnan ajoista nykyiseksi kaupungiksi maaltamuuton ja hyvien liikenneyhteyksien vaikutuksesta. Se kuuluu Uuteenmaahan, Helsingin metropolialueeseen ja rakenteellisesti Helsingin keskustaajamaan. Väkiluvultaan se on Suomen neljänneksi suurin kaupunki.

Kaupungin rakenteelle ovat ominaisia esikaupunkimaiset lähiöt ja yhden selkeän keskustan puuttuminen. Pirstaleista kaupunkirakennetta on pyritty eheyttämään kaavoituksella 1970-luvulta lähtien. Kaupungistuminen ei siis näy vain hallinnollisen aseman muuttumisena, vaan myös siinä, miten eri alueita on pyritty liittämään yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi.

Keski-Vantaalla sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoasema, Suomen tärkein lentoasema. Vantaan pohjoisia naapureita ovat Tuusula ja Kerava. Etelässä naapurina on Helsinki, lännessä Espoo, luoteessa Nurmijärvi ja idässä Sipoo. Nykyinen sisämaan kaupunki on siten osa pääkaupunkiseutua, vaikka sen varhaisimmat tunnetut asukkaat elivät merenrannalla. Myös luoteisnaapuri Nurmijärvi kuuluu Helsingin seutuun, ja sen alueella oli asutusta jo ajalla 4500–3500 eaa.