Vesisäihky: merituli ja noidantuli

Mitä vesisäihky tarkoittaa?

Vesisäihky tarkoittaa kansanperinteenkin tuntemaa, veden alta tulevaa loistetta. Loiste on yleensä planktonin ja muiden itsevalaisevien eli bioluminoivien eliöiden aikaansaama. Yksi tällaisista on tulirakko.

Ilmiötä ilmenee varsinkin valtamerissä. Tropiikissa se on yleisimmillään, mutta sitä on myös kylmissä valtamerten osissa. Vesisäihkyä ilmenee jonkin verran Itämeressä. Suomen järvissä ilmiö on hyvin harvinainen.

Ahvenanmaalla vesisäihkyä on tavattu Föglön matalissa lahdissa. Valoa säteilevä panssarisiimaleviin kuuluva levälaji Alexandrium ostenfeldii on melko uusi tulokas Suomen rannikolla. Rannikkovesien lämpötilan ja ravinnepitoisuuden nousu saattaa voimistaa leväkukintoja. Levälaji tuottaa levämyrkkyjä, mutta siitä ei ole vaaraa ihmisille muuten kuin, että se voi aiheuttaa ihoärsytystä.

Mistä nimi merituli on peräisin?

Termi ”merituli” on todennäköisesti peräisin muinaisskandinaavin sanasta ”mǫrueldr”. Sen vastineita ovat englannin, erityisesti shetlannin murteen, ”mareel”, ruotsin ”mareld”, tanskan ”morild”, norjan ”mareld” ja islannin ”maurildi”.

Saamelaiset näkivät ilmiötä varsinkin Jäämeressä. He tunsivat ilmiön nimillä gallagas ja gallagas-dolla. Nimitykset viitannevat vanhaan mieheen. Luulajansaamelaiset kutsuivat samantapaisella nimityksellä myös toista outoa veteen liittyvää ilmiötä, äkillisesti nousevaa sumua. Saamelaiset liittyvät näihin nimityksiin ja Jäämeren havaintoihin.

On ajateltu, että nämä nimitykset voisivat olla sukua itämerensuomalaiselle Kaleva-sanalle. Tämä ajatus koskee sanastoa ja nimitysten sukulaisuutta, ei ilmiön selittämistä. Kaleva tulee tässä esiin itämerensuomalaisena sanana, johon vanhoja nimityksiä on ajateltu liittyvän.

Miten vesisäihkyä selitettiin kansanuskossa?

Suomalaiset ovat ilmeisesti tunteneet noidantulet kansanperinteessä. Kansanuskon mukaan ne selitettiin noitien aikaansaannoksiksi; nimensä mukaisesti selitys liittyi noitiin. Noita on siksi olennainen sana, kun noidantulen vanhaa nimitystä seuraa.

Perimätieto kertoo veden valosta omalla sanastollaan. Kansanuskon mukaan loiste ei ollut vain veden tapahtuma, vaan sen selitys haettiin noitien toiminnasta. Samasta aihepiiristä voi lukea myös Liekkiö-sivun, joka sopii tulen ja valon vanhojen kertomusten yhteyteen.

Vesisäihkyä on kansanperinteessä kutsuttu myös merituleksi. Kansanuskon mukaan nimi ja selitys kulkivat rinnakkain: veden alta tuleva loiste sai nimen, ja nimi kertoi, millaiseksi ilmiö ymmärrettiin. Vanhoja paikkojen ja tarinoiden yhteyksiä muistuttaa myös Tapionpöytä, joka kuuluu samaan kansanperinteen aihepiiriin.

Mitä vesisäihkyn selittämättömiä muotoja on havaittu?

Toisinaan väitetään näkyvän vesisäihkyjä, joita ei ehkä voida selittää itsevalaisevilla eliöillä. Tällaisia ovat esimerkiksi toisinaan lentokoneista näkyvät säännöllisen muotoiset valokiekot, ”meriympyrät”.

Joidenkin oletusten mukaan kyseessä ovat sukellusveneisiin kiinnitettyjen valonheittimien valokiilat tai sateenkaarta jollain tavoin vastaavat heijastukset. Joidenkin mukaan taas kyseessä voisivat sittenkin olla biologiset organismit, jotka ovat järjestäytyneet tavalla, jota ei vielä tunneta. ”Meriympyröitä” on myös selitetty vieraan älyllisen lajin aluksiksi.

Nämä ovat oletuksia ja selityksiä, jotka koskevat säännöllisen muotoisia valokiekkoja. Vesisäihkyyn liittyvä kansanperinne ja nämä myöhemmät selitykset ovat eri tapoja puhua veden valosta.