Vorna – karjalainen jousiampuja ja hurja vainolainen
Lyhyesti
Vorna on karjalaisten kansantarinoiden sankari ja taitava jousenkäyttäjä, joka taisteli sekä suomalaisia että venäläisiä vastaan. Länsisuomalaisissa kertomuksissa hän esiintyy vastustajana ja hurjana vainolaisena. Hänen esikuvansa oli ilmeisesti 1600-luvulla elänyt henkilö.
- 1600-luku
- Kuhmoniemi
- kansantaru
Kuka oli Vorna karjalaisissa tarinoissa?
Karjalaisissa kansantarinoissa Vorna kuvataan sankarina ja taidokkaana jousenkäyttäjänä. Hän taisteli tarinoiden mukaan niin suomalaisia kuin venäläisiäkin vastaan.
Länsisuomalaisissa kertomuksissa sama hahmo näyttäytyy toisin. Siellä hän on vastustaja, hurja vainolainen ja jopa jättiläinen. Ero kertoo siitä, kenen näkökulmasta tarinaa on kerrottu.
Perimätiedon mukaan Vorna oli pitkä ja tummahiuksinen mies. Hän pukeutui hopeavyöhön ja panssaripaitaan. Hänellä oli erityisen iso jousipyssy, jota ei joka mies olisi jaksanut käyttää.
Isosta koostaan ja hurjasta maineestaan huolimatta kerrottiin, että Vorna ei ollut pelottavan näköinen. Tämä yksityiskohta toistuu kuvauksissa ja tekee hahmosta tavallista vainolaiskuvaa monipuolisemman.
Kansanuskossa Vorna liitetään myös vanhaan vainolaistarina-perinteeseen, jossa rajan takaa tuleva hyökkääjä hävittää kyliä ja ryöstää asukkaita. Vorna ei ole tarinoissa tavallinen rosvo, vaan päällikkö, jolla on valtaa, aseita ja oma tukikohta.
Missä Vornan linna sijaitsi?
Tarinan mukaan Vorna asui Kuhmoniemellä, juuri Suomen ja Venäjän rajan kohdalla, Vornaniemi-nimisessä paikassa. Hänen talonsa oli kuin linna.
Kaikki lähiseudun asukkaat Vorna oli tarinan mukaan ajanut pakosalle tai tappanut. Hän hallitsi laajoja alueita Pohjanlahteen saakka. Hänen kerrotaan käyneen ryöstöretkillä aina Vienanmerellä saakka.
Kukaan ei tiennyt, mistä Vorna oli Kuhmoniemelle tullut. Kansa piti häntä kansanuskon mukaan muinaisten jättiläisten jälkeläisenä. Sissipäällikkö Vorna on Pohjois-Pohjanmaalta tallennetuissa kansantarinoissa nimetty Vornasten suvun esi-isäksi.
On esitetty, että Vorna oli ilmeisesti oikea 1600-luvulla elänyt henkilö. On myös kerrottu, että kyseessä saattoi olla kaksi henkilöä, isä ja poika, joiden tarinat ovat sekoittuneet toisiinsa.
Ryöstöretkillään Vorna viipyi kuukausia, jopa vuodenkin yhteen mittaan. Retkiltään hän toi kotiinsa vaimolleen kulta- ja hopeakoruja, kankaita ja muuta arvotavaraa.
Millaisia aseita Vornalla oli tarinoissa?
Vornan aseet kuvataan tarinoissa tavattoman suuriksi. Hänen keihäänsä oli pidempi kuin kattomalka. Hänen joustaan ei kukaan muu kyennyt jännittämään.
Hänen käyttämiensä nuolten kerrotaan olleen tavallisen karhukeihään kokoisia. Rautaa niissä oli perimätiedon mukaan enemmän kuin jäätuuran terässä. Kuvaus korostaa, että Vorna oli kaksi kertaa tavallista miestä pidempi ja monta kertaa voimakkaampi.
Vaatetuksena hänellä mainitaan pitkäliepeinen pellavamekko, punainen vyö ja paulakengät. Toisissa kuvauksissa mainitaan hopeavyö ja panssaripaita. Erot selittyvät sillä, että tarinoita on kerrottu eri seuduilla ja eri aikoina.
Ryöstöretkillään Vorna käytti usein suurta sotavenettään. Se oli punaisista honkalaudoista tehty, viisilaitainen ja käyräkokkainen pursi. Veneellä hän liikkui pitkillä matkoilla ja kuljetti saalista.
Vorna sauvoi ylös monet voimakkaat kosket, mitä pidettiin suurena urotekona. Silti sanottiin, ettei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran, kuten yleinen sanonta kuului. Hän ryösti tarinoiden mukaan neidon tai kaksikin, mutta nämä pakenivat.
Miten Vorna sai surmansa taruissa?
Vorna tunnettiin lähes voittamattomana. Tarinoiden mukaan suomalaiset saivat hänet lopulta hengiltä. Lopusta kerrotaan kahta lähekkäistä versiota.
Erään version mukaan Vorna oli tehnyt syyskesällä ryöstöretken Hailuotoon. Paluumatkalla järvet olivat jo jääriitteessä ja Vorna vilustui. Kotiin tultuaan hän pyysi vaimoaan lämmittämään saunan kylpykuntoon illaksi.
Kun Vorna oli mennyt saunaan, metsän suojasta hyökkäsi suuri aseistettu miesjoukko ja piiritti saunan. Vorna hyökkäsi ulos ja viskeli kuumaa tuhkaa hyökkääjien silmille. Eräs hyökkääjistä ampui nuolen Vornan nilkkaan. Nilkkaluu halkesi ja Vorna kaatui avuttomana maahan.
Saunan luona syntyi hirveä taistelu, jossa monta hyökkääjistä kuoli. Lopulta he saivat nuijittua Vornan hengettömäksi ja heittivät hänen ruumiinsa järveen. Hyökkääjät pitivät talossa juomingit, ryöstivät talon puhtaaksi ja polttivat sen lähtiessään. Vornan vaimo oli juominkien aikana kadonnut kaikessa hiljaisuudessa.
Toisen version mukaan Vorna oli ollut ryöstelemässä Suomessa ja mennyt saunaan peseytymään “ruotsin verestä”. Hän kerskui, ettei vihollisia jäänyt eloon, eikä uskonut varoituksia. Suomalaiset saartoivat saunan hänen peseytyessään.
Vorna tuli ulos, huitoi housunlahkeistaan tuhkaa vihollistensa silmiin ja ryntäsi kohti tupaa, jonne oli jättänyt aseensa. Tuhka ei sokaissut yhtä nurkan luona odottanutta keskenkasvuista poikaa. Poika ampui nuolen jättiläismäisen miehen kantapäähän. Vorna kaatui ja anoi poikaa lopettamaan kärsimyksensä, ja poika tappoi hänet nopeasti.
Kerrotaan, että jos Vorna ei olisi ollut alasti, nuoli olisi vain kimmonnut hänen rautalevyistään. Kertomus muistuttaa kreikkalaista kertomusta Akilleuksen kuolemasta. Sanottiin: jos tuli surma syyttömille, niin se tuli Vornallekin tuhoretkensä perästä. Väitettiin, että Vornan kuoleman ansiosta suomalaiset pääsivät hävittämään Karjalaa.
Vornan tavattoman isot luut olivat paikalla vielä kauan tapahtuman jälkeen, sillä ei ollut enää ketään niitä hautaamassa. Myöhemmin Vornaniemeltä löysivät asukkaat maata kaivaessaan niemen rannalta jättiläismäisen sääriluun, joka ulottui tavallisen miehen rinnalle saakka. Sääriluun uskottiin kansanuskon mukaan kuuluneen Vornalle. Saunaan liittyvää väkeä ja puhdistautumista käsittelen tarkemmin löylyn yhteydessä. Eino Leino on tehnyt Vornasta runon.