Isonkyrön vanha kirkko Kyrönjoen rannalla

Missä Isonkyrön vanha kirkko sijaitsee ja milloin se rakennettiin?

Isonkyrön vanha kirkko seisoo Kyrönjoen rannalla Isossakyrössä. Se on omistettu Pyhälle Laurentiukselle. Paikalla oli ensin puukirkko, joka rakennettiin vuonna 1304 tai mahdollisesti jo 1200-luvun puolella.

Nykyisen kivikirkon rakentaminen ajoittuu vuosiin 1513–1533. Ajoitus on keskiaikaisista kirkkorakennuksista Suomen tarkimpia. Kirkko rakennettiin Pohjankyrön suuren pitäjän kirkoksi harmaakivestä.

Rakentaminen eteni vaiheittain. Ensin tiilestä rakennettiin sakaristo puisen kirkon viereen 1510-luvulla. Se on kirkon vanhin nykypäiviin säilynyt osa. Runkohuone tehtiin kivestä puukirkon paikalle 1520-luvulla. Sen valmistuttua 1530-luvun alussa rakennettiin asehuone.

Kirkkoon suunniteltiin tiilestä muurattuja holveja, mutta ne jäivät uskonpuhdistuksen aiheuttamien rahavaikeuksien takia tekemättä. Kirkkosalia kattaa tynnyriholvinen lautakatto vuodelta 1710. Se noudattaa keskiaikaista perinnettä ja mallia. Tässä mielessä kirkko kertoo paljon Suomen keskiajan rakentamisesta ja sen myöhemmistä muutoksista.

Kirkko on nykyään niin sanottu autiokirkko. Se jäi pois säännöllisestä jumalanpalveluskäytöstä uuden Isonkyrön kirkon valmistuttua vuonna 1877. Ennen vuonna 2021 alkaneita korjaustöitä siellä pidettiin kesäisin Isonkyrön seurakunnan jumalanpalvelukset ja musiikkitilaisuuksia. Kirkko oli auki kirkkoon tutustujille. Kirkkoon sopii noin 400–500 henkilöä.

Kirkko sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Se on suojeltu vuonna 1891 Vaasan läänin maaherran päätöksellä. Kirkon ympärillä oleva hautausmaa ei ole enää aktiivikäytössä. Kirkon vaiheet liittyvät läheisesti Isokyrön vaiheisiin.

Miltä Isonkyrön vanhan kirkon rakenne ja ulkoasu näyttävät?

Isonkyrön vanha kirkko on säilynyt keskiaikaisessa asussa. Se on yksilaivainen ja sen sisäkaton tynnyriholvi on puinen. Runkohuone on itä–länsisuuntainen.

Asehuone on runkohuoneen eteläpuolella. Tiilinen sakaristo on joen eli pohjoisen puolella. Kirkossa on paanukatto. Harjan korkeus on 23 metriä. Runkohuoneen pituus on 33 metriä ja leveys on runsas 11 metriä.

Kirkon alkuperäiset ikkunat olivat pienet. Vuonna 1707 laajennettiin alttaripäädyn ja eteläsivun ikkunoita. Samalla tehtiin kokonaan uusi ikkuna-aukko pohjoispuolelle. Länsipäädyssä oleva ovi portaaleineen on alkuperäinen. Sen yläpuolinen pyöreä ikkuna on myös alkuperäinen.

Pyöreää ikkunaa kutsutaan Tohnin akkunaksi. Perimätieto kertoo, että Töysän Tohnin kylästä oleva Tohnin äijä osallistui kirkon rakentamiseen. Tarinan mukaan hän kantoi yksin kainalossaan ison kiven Lapuan Simpsiöstä asti. Kansanuskon mukaan tuo kivi olisi päätynyt kirkon muuriin pyöreän päätyikkunan yläpuolelle.

Ulkoasu on muuttunut vuosisatojen aikana. Asehuonetta on korotettu alkuperäisestä. Runkohuoneen tiilestä muuratut päädyt on purettu vuonna 1820. Kirkon muureja on vahvistettu 1923–1924. Perustuksia on vahvistettu myös vuonna 1972, jolloin kirkko salaojitettiin ja lisättiin pintavesien ohjausta. Vuosien 1978–1984 korjauksessa pohjoislappeen paanut uusittiin ja katto tervattiin kauttaaltaan.

Millaisia kalkkimaalauksia Isonkyrön vanhassa kirkossa on?

Isonkyrön kirkko tunnetaan erityisesti 1560-luvulta peräisin olevista kalkkimaalauksistaan. Maalauksia on yhteensä 114. Ne kiertävät kirkkoa nauhamaisesti kolmessa rivissä.

Ylimmän rivin maalaukset esittävät Ensimmäisen ja Toisen Mooseksen kirjan tapahtumia. Keskirivissä esitetään tapahtumia Jeesuksen elämästä. Alin rivi käsittää vertauksia pyhäpäivien saarnoista. Maalausten teettämisen kustansi omin varoin kirkkoherra Jaakko Geet.

Vuonna 1666 kirkkoherra Isak Brenner peitätti kuvat kalkkilaastilla. Niiden olemassaolo unohtui vähitellen. Maalaukset löydettiin ja otettiin esiin vuonna 1885. Ne entisöitiin ensimmäisen kerran vuosina 1926–1927. Myöhemmin 1930-luvulla ne restauroi taiteilija Oskari Niemi. Maalausten viimeisin konservointi tehtiin 1978–1984.

Kirkkoon oli rakennettu lehteri vuonna 1753. Sen rakenteet purettiin 1885, jolloin seinämaalaukset otettiin esiin laastin alta. Samassa yhteydessä uusittiin kirkon penkit. Penkit uusittiin myös vuosina 1926–1927 seinämaalausten ensimmäisen restauroinnin yhteydessä. Vuosien 1978–1984 korjauksen yhteydessä penkkijärjestys uusittiin, penkit maalattiin ja istuinkoteloihin lisättiin sähkölämmitys.

Vuosina 1770–1771 uusittiin kirkon koko kiinteä sisustus rokokootyyliseksi. Siitä ovat jäljellä koristeelliset alttarilaite ja saarnastuoli. Ne teki ilmajokelainen puuseppä Abraham Runström ja maalasi vaasalainen taidemaalari Johan Alm. Runströmin ja Almin kädenjälkeä on myös vuonna 1753 rakennettuun lehteriin uusittu etuseinä apostolinkuvineen. Seinämaalausten esiinoton yhteydessä 1885 lehterin etuseinä kiinnitettiin eteläseinälle kirkon etuosaan, muu osa lehteristä purettiin.

Alttariseinän kaksi alttarikaappia ovat rekonstruoituja ja 1500-luvun vaihteesta. Kirkossa on myös keskiaikaisia puuveistoksia. Tunnetuin niistä on 1400-luvulta.

Miten Isonkyrön vanha kirkko liittyy Nuijasotaan ja Napuen taisteluun?

Isonkyrön kirkko liittyy kahteen suureen sotatapahtumaan. Nuijasota alkoi, kun Isonkyrön kirkolla 25. marraskuuta 1596 huovi sai surmansa kahakassa.

Kirkolla päättyi myös Jaakko Ilkan ja viiden muun nuijapäällikön elämä tammikuun 1597 lopulla. Heidät mestattiin kirkon kohdalla Kyrönjoessa olevalla Kontsaansaarella. Kirkkomaan vierelle on pystytetty tapahtumien muistomerkki.

Napuen taistelussa 19. helmikuuta 1714 kaatuneiden joukkohauta on kirkkomaalla. Vuonna 1984 hautapaikalle pystytettiin luonnonkivinen muistokivi. Myös Petäjäveden vanha kirkko, vuosina 1763–1764 rakennettu puinen ristikirkko, on säilyttänyt alkuperäisen ulkoasunsa ja sisustuksensa poikkeuksellisen hyvin ja kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.